Joulunpyhät on vietetty, niin vähän lupaamani rapsaa jouluisesta Prahasta. Matkalla oli vähän haasteitakin, koska vaikka tiesin että joulukuu on Prahassa turismin highseasonia, niin yllätyksekseni kaikki ne minun tavalliset airbnb:n kämpät Vinohradyssa olivat jo vuokrattu. Olisi pitänyt olla vähän aikaisemmin liikenteessä. Yksi tuttu asunto Namesti Republikyn lähellä oli vapaana, joten otin sitten sen. Vaikka se on suuri neljällä (oikeastaan kolmella sillä yksi makuuhuone on enemmän sellainen piiaan kammari) makuuhuoneella varustettu lukaali ja siten vähän kallis yhdelle miehelle maksaa. Kuitenkin se toisen kylpyhuoneen iso poreamme houkutteli. Ja kolme yötä ei kuitenkaan ihan hirveän paljon kustantanut. Eikä huvittanut lähteä majoittumaan mihinkään outoon paikkaan. Viimeksi olimme siinä kämpässä isolla porukalla ja se onkin mitoitettu 4-6 hengelle.
Perjantaiaamuna Finnair lähti Oulusta klo 7.40 ja olin jo klo 10.50 paikallista aikaa Prahassa. Ostin paikallisen kolmen vuorokauden julkisen liikenteen lipun (310 kc eli noin 12 euroa) ja nousin bussiin numero 119. Päätepysäkillä Nadrazi Valeslavinilla vaihdoin sitten metroon ja köröttelin keskustaan Mustekin asemalle. Oli lounasaika ja aamiainen oli jäänyt kevyeksi, joten menin yhteen keskustan suosikkipaikoistani U Pinkasuun (
http://www.upinkasu.com/) syömään lounasta ja juomaan olutta. U Pinkasu on kuin keidas siinä Prahan ydinkeskustan vilinän keskellä. Kanta-asiakkaiden kansoittamassa oluttuvassa on aina hieno ja ystävällinen tunnelma. Ja Pilsner Urguell on siellä oikein erikoisen hyvää. Maksaa kaksi euroa iso tuoppi, vaikka ollaan Prahan kalleimmilla markkinapaikoilla. U Pinkasuhan on Prahan ensimmäinen oluttupa, joka alkoi tarjoilla Pilsner Urguellia. Vuonna 1843 kumottiin ns. "peninkulman sääntö", jonka mukaan Prahaan sai tuoda olutta vain peninkulman päästä kaupungista. Räätälimestari Pinkasu sai maistaa tuota Plzenissä pantua jumalten juomaa ja heitti räätälivermeensä heti nurkkaan ja ryhtyi kapakoitsijaksi. Pilsner Urguell tarjoillaan vieläkin U Pinkasussa aivan uskomattoman tuoreena ja herkullisena. Tarjosin tuopillisen Urguellia myös tutulle baarimikolle ja makustelimme yhdessä juoman humalaista ja vahvaa aromia. Nostimme maljan räätälimestari Pinkasulle. Joka oli mielestämme kyllä kunnon kolli eläessään
.
Mustekiltahan ei ole kuin yksi metropysäkin väli Namesti Republikylle. Sovittu aika oli lähellä joten soitin vuokraemäntäni edustajalle. Sain aivaimet ja tutustuttiin asuntoon. Tai sehän oli minulle jo tuttu. Asetuin taloksi ja purin matkalaukkuni. Siinä melkein asuntoani vastapäätä oli Lidl, jonne menin tekemään pikku ostoksia. Ostelin jotain ilta- ja aamupala tarvikkeita ja vähän herkkujakin. Tsekkiläistä Ludmila valkoviiniä ja Modre Portugal punaviiniä. Olut maksoi Lidlissä 20-50 centtiä tölkki. Urguell taisi olla hintavinta. Kävin sitten suihkussa ja vaihdoin vaatteet vähän juhlavampiin. Läksin kaupungille. Oli mukava asua välillä näin ydinkeskustassakin, koska joka paikkaan on vain lyhyt kävelymatka. Katselin Namesti Republikyn joulumarkkinoita ja kävin ostoskeskus Palladiumissa. En ostanut mitään. Minulla oli sovittu tapaaminen Simonan kanssa Grand Cafe Orientissa (
https://grandcafeorient.cz/en/). Olin hyvissä ajoisssa paikalla. Tämä Mustan Madonnan talossa sijaitseva kubistinen intiimi kahvila on minun mieleeni. Se on restauroitu niin taitavasti 1920-luvun muotoonsa, että näin kubistista interiööriä tuskin löytää mistään muualta. Kahvilan lamppujen ihastelemiseen en varmaan koskaan kyllästy.
Simona tuli täsmällisesti sovittuna aikana. Vaihdoimme poskisuudelmat, sillä olimmehan sivistyneessä Keski-Euroopassa. Tilasimme kuohuviiniä, kahvia ja suklaaleivokset. Kohotimme maljan ystävyydellemme ja Prahalle ja joululle. Kahvilasta kävelimme Celetnaa pitkin pari sataa metriä Raatihuoneentorille. Ihastelimme valtavaa kauniisti koristeltua joulukuusta ja kaikkia joulutorin ihmeitä. Seimessäkin oli oikeat lampaat paikallaan. Ostimme paahdettuja kastanjoita ja joimme kyytipojaksi tyroksimukeista svare vinoa eli tsekkiläistä kuumaa viiniä. Kuuntelimme Tynin kirkon edessä laulavaa katolilaista poikakuoroa. Naureskelimme tsekkiläisten kansallissankari Jan Husin patsaalle, jonka joku vääräleuka oli myös joulukoristellut. Kerroin Simonalle, että todellisuudessa Jan Hus ei ollut pitkä, atleettinen ja komea kuten patsaansa esittää, vaan tämä ensimmäinen uskonpuhdistaja ja Prahan yliopiston rehtori, joka kohtasi kuolemansa Konstanzin kirkolliskokouksessa polttoroviolla vuonna 1415, oli todellisuudessa lyhyt persejalka kalju mies. Simona kysyi, että ovatko kaikki suomalaiset kansallissankarit ylväitä ja maskuliinisia suuri kokoisia vaaleita viikinkejä. Myöntelin näin olevan
.
Joulutorin tunnelmasta tarpeeksi nautittuamme lähdimme kävelemään asuntoani kohti. Siinä aivan asuntoni vieressä oli La Republica (
https://www.larepublica.cz/en/) ravintola. Se on minulle tuttu paikka ja olin tehnyt sinne pöytävarauksen. Nautimme illallisesta pitkän kaavan mukaan. La Republica on korkeatasoinen ravintola missä on hieno tunnelma. Trubaduuri esitti tuttuja biisejä. Leonard Cohen on minun suosikkini. Jotenkin yhdistän Cohenin juutalaismystiset tunnelmat voimakkaasti juuri Prahaan. Prahassa ja Cohenissa on sellaista voimakasta alakulon ja syvän kokemisen tunnetta. Joimme monta lasillista tsekkiläistä voimakkaan makuista Modre Portugalia. Ja meillä oli hyvä ja lämmin olla.
Kylläisinä ja tyytyväisinä poistuimme joulukuiseen koleaan Prahan yöhön. Simona kehui minun Oulun hattuateljee Sarassa teettämääni Leonard Cohen- tyylistä huopahattuani tyylikkääksi ja minulle sopivaksi. Tulin siitä hyvin iloiseksi. Poreammeessa ihailin Simonan joulunpunaisiksi lakkaamiaan varpaankynsiä. Suutelin siroja nilkkojaan ja sitten joka paikasta naiseni kaunista vartaloa. Yö oli hieno. Ei tullut paljon nukuttua. Ei jotenkin malttanut. Simona opetti minulle tsekkiläistä joulusanastoa ja sanoja joilla voi hellitellä rakasta naista. Nuoruuteni seksiakrobatiat ovat minulta jo ohi. En pysty enää ejakuloimaan viittä kertaa yössä. Pari kertaa riittää. Sildenafiilillä saan kyllä seisokin ja voin harrastaa seksiä vaikka koko yön ilman sitä siemensyöksyjen ilotulitusta. Siksi ehkä koenkin seksuaalisuuden nykyään syvemmin. Nautin suunnattomasti naisen läheisyydestä, pehmeän ihon kosketuksesta ja tuoksusta. En jaksa olla ihailematta niitä muotoja mitä jumala on naiselle luonut. Niitä kauniita täydellisiä muotoja mitä syntyy rintojen ja lantion kaarista kynttilän lepatuksen heijastaessa niitä seinää vasten. Istuin nojatulissa ja katselin nukkuvaa naistani. Join Mozartiakin inspiroinutta tsekkiläistä Ludmila valkoviiniä. Laitoin "joululahjakirjekuoren" Simonan käsilaukkuun.
Lauantaina tein jouluostoksia Namesti Republikyn joulutorilla ja Palladium ja Kotva tavarataloissa. Joulutorilla oli lauantaina sellaiset tuottajien markkinat ja sain kaikenlaista mukavaa pientä myös joulupöytään. Söin maailman herkullisimpia saksanhirvi- ja villisianmakkaroita ja join kyytipojaksi pienpanimoiden olutta. Tunnelma oli kyllä hieno. Vein ostokseni kämpille ja tilasin ajan eroottiseen hierontaan. Mata Hari(
https://mataharisalon.cz/en/kim?pobocka=) hierontasalonki oli siinä aivan majapaikkani lähellä joten valitsin tietenkin sen. Hierojaksi valitsin prahatteren, joka käytti taiteilijanimeä Kim. Otin sellaisen body-to-body hieronnan. Olo oli vähän nuutunut edellisen yön jäljiltä, mutta Kim sai kyllä heti kohta ihmeitä aikaan. Kokemus oli kyllä hieno. Pioneeri ja DeeDee kyllä tietävät. Aikaisemmin olin niin panokeskeinen ihminen, että kaikki tällainen hienous jäi kokematta. No onneksi on nyt mahdollisuus ottaa edes vähän takaisin sitä kokemusta
.
Illaksi olin sopinut ystävien tapaamisen Cafe Louvreen (
https://www.cafelouvre.cz/en). Sanna Marinin johtama uusi milleeniaali naisten hallitus oli ylittänyt uutiskynnyksen myös Prahassa. Sain paljon kysymyksiä. Vastailin niin hyvin kuin osasin. Söimme illallista myös Louvren ravintolasalin puolella. Sitten toivomuksestani noustiin Cafe Louvren edessä ratikkaan 22 ja ajettiin Vltavan yli Mala Stranan puolelle. Noustiin pois ratikasta siinä Nikolauksen kirkon pysäkillä ja käveltiin yli Kaarlensillan ja siitä Raatihuoneen torin poikki asunnolleni. Olin ostanut päivällä Namesti Republikyn joulutorilta muutaman pullollisen svare vinoa ja lämmitettiin sitä nyt kattilassa. Meillä oli mukava ilta.
Sunnuntaina menin Namesti Mirun joulutorille jouluostoksille. Simona oli neuvonut minulle, että se on paras ja aidoin joulutori Prahssa. Ja totta se olikin. Raatihuoneen tori on lähinnä turisteja varten. Siellä on kyllä paljon mukavaa joulutunnelmaa, mutta mitään pukinkonttiin ostettavaa siellä ei juuri ole. Namesti Mirulta löysin sitten mukavia joululahjoja läheisilleni ja myös jotain pientä ystävilleni
.
Jouluostokset tehtyäni menin siihen Namesti Mirun laidalla olevaan ravintolaan Restaurace Kravin (
https://www.restauracekravin.cz/) syömään ja juomaan olutta. Restaurace Kravin on sellainen moderni ravintola missä minä tykkään käydä. Siellä saa hanasta erittäin hyvää suodattamatonta kozelia ja ruokakin on ihan hyvää. Namesti Mirun ympäristö on sellaista josta minä pidän. Varsinkin kesällä hienoa seutua leveine bulevardeineen. Olenkin nimennyt sen "pikku pariisiksi". Soittelin sitten privattiin Prague Princess (
https://www.pragueprincess.cz/). Olisin halunnut tavata viime kesäisen ihastukseni Mirkan, mutta valitettavasti hän ei enää työskentele siellä. Tämä on juuri tätä. Ymmärsin taas kerran että carpe diem. Olin ajatellut että Mirkasta saattaisi vaikka tulla minulle sellainen uusi vakkari. Ihan Prahan ensi rakkauteni Kristynkan veroinen. Koin kesällä Mirkan kanssa jotakin sellaista samanlaista orastavaa sielujen yhteyttä mitä sain kokea Kristynkan kanssa. Halusin kuitenkin mennä käymään Prague Princessissä, koska olin siinä Namesti Mirulla josta ratikalla 22 pääsee lähes privatin oven eteen. Tapasin Prague Princesissä Kaylan ja ihan mukavaa oli. Oma mieliala oli vaan vähän alamaissa.
Maanantai olikin sitten lähinnä kotimatkan odottelua. Kävin vielä Alphonse Mucha museossa (
https://www.mucha.cz/en/) ihailemassa mestarin töitä ja ostamassa museokaupasta muutaman joululahjan. Tämä visiitti kuului suunnitelmiini ja nämä tietyt lahjat. Ajoin sitten taksilla täyden matkalaukkuni kanssa lentokentälle. Lähtöselvityksen jälkeen eksyin vielä taxfreehen, ja siellä oli niin hyvä tarjous taliskerista, että nuukana miehenä se oli ihan pakko hyödyntää. Eli vielä kaksi litran viskiputelia käsimatkatavaralaukkuun. Oulussa sitten raahauduin kantamuksieni kanssa taksiin ja selvisin turvallisesti kotiin. Hieno reissu. Mutta kyllä minä suosin näitä vähintään viikon reissuja. Prahassa se aika kulkee kuin siivillä. Olisi aina niin paljon tekemistä ja kokemista. Oulusta on kuitenkin aika vaiva matkustaa Keski-Eurooppaan ihan muutamaksi päiväksi. Kun siellä reissussa myös rähjääntyy. Väistämättä
.