https://www.realescort.fi/ads/122501/hotsara
Keskiviikkona yöllä tapasin Oulussa tämän romanialaisen Saran, mutta kun on ollut näitä juhannuskiireitä, niin rapsa tulee vasta nyt.
Keskiviikko oli Oulussa lähes trooppisen lämmin päivä, eikä lämpötila tuntunut laskevan juuri yöksikään. Hoitelin päivän kotipihassani puutarhaa. Ja se ei tarkoita minkään Johanna Tukiaisen puutarhan hoitoa, missä pääpuutarhurina hääri silloinen ulkoministeri Kanervan Ile. Kyllä se oli ihan raakaa nurmikon leikkuuta ja rikkaruohojen kitkemistä kukkapenkeistä. Hikisen päivän jälkeen maistui sitten tietenkin sauna. Ja sen päälle pari sandelsia. Ja kuinka ollakaan ajatus alkoi harhailla kevytkenkäisiin naisiin.
Oulussa ei kyllä ollut paljon valinnanvaraa. Muutama ilmoitus Real Escortilla. Ja ainoastaan yksi kiinnosti. Nimittäin tämä romanialainen Sara. Lähetin tekstaria ja sain heti kohta vastauksen. Ensin Sara kyseli, että olenko suomalainen. Kun tämä asia oli selvitetty, niin siirryttiin itse tapaamisen järjestelyyn. Muutama tekstari ja sovittiin, että tulen kello 23.00 sovittuun osoitteeseen. Fiilis oli heti hieno.
Aikaa oli hyvin joten istuskelin vielä tovin taloni terassilla ja join olutta. Pakkasin reppuuni suklaarasian lahjaksi Saralle ja vajaan kossupullon lantrasin kolalla matkaevääksi. Otin autotallista vasta ostamani Crescent Klienten, 7-vaihteisen mummonpyörän, jonka etukoriin reppu hyvin mahtuu. Ajattelin vähän pyöräillä kotikaupungissani kesäisenä keskiviikkoiltana ennen tapaamistani Saran kanssa. Pyöräilin Ainolanpuistossa ja Hupisaarilla. Tuiranpuistossa kävin ottamassa valokuvia komeasti kukkivista alppiruusuista. Pyöräilin ympäri Pikisaaren ja otin valokuvia merestä. Linnasaaren kärjessä katselin toisen maailmansodan aikaisia tykkipattereiden perustuksia ja istuskelin puistonpenkillä. Join pullosta lämmintä kossukolaa ja tunnelmoin. Ja kun sovittu aika alkoi lähestyä, niin otin sildenafiilin.
Saran antama osoite oli rautatieasemalla päin. Pyöräilin sinne, ja mietin taas että onpa tämä kaupunki muuttunut. Kun vanhempieni kanssa muutin poikasena 1970-luvun alussa Ouluun, niin Oulu oli lähinnä puutalokaupunki. Sitten ne puutalot purettiin tai ne "paloivat", ja niiden tilalle rakennettiin betoniset elementtitalot. Nyt nekin on purettu ja niiden tilalle rakennetaan "pilvenpiirtäjiä". Oulu alkaa kohta olla sellainen "köyhän miehen Manhattan". Saran antama osoite oli helppo löytää.
Jännitti taas. Ensimmäinen sihteeriköllä käynti tämän koronan aikana. Jotenkin minä rakastan sitä tunnetta, mikä on mahanpohjassa aina ennen uuden sihteerikön tapaamista. Sitä oikean oven etsimistä ja sitä pientä "kielletyn hedelmän makua", mikä siihen kaikkeen liittyy. Ovi oli raollaan ja Sara odotti. Sanoin heti, että nyt kyllä taas vähän jännittää. Oli jotenkin hieman häkellyttävää tavata taas sellainen nuori nainen, joka oli pukeutunut ainoastaan vähän peittävään alusasuun. Sara oli kyllä aivan upea ilmestys. Ne kaikki hänestä otetut kuvat ovat aitoja ja kertovat kaiken. Mutta taas kerran on sanottava se vanha klisee, että Sara on luonnossa vieläkin kauniimpi kuin kuvissa. Sarahan on oikeastaan aika lyhyt ja hento nainen, ja tällaisen 190 senttisen ja yli satakiloisen kollin rinnalla kuin joku keijukainen.
Pientä jännitystä ja varautuneisuutta oli aluksi, mutta se suli kyllä nopeasti. Sara oli minun ensimmäinen romanialainen naiseni. Saattaa tietenkin olla mahdollista, että olen Prahassa tavannut romanialaisiakin naisia, mutta he ovat sanoneet olevansa tsekkejä. Sara paljasti aivan jumallalliset muotonsa ja mentiin yhdessä suihkuun. Saippuoin Saran rinnat, vatsan, uuman ja sääret. Olo oli jotenkin sellainen kuin olisin joku norsu posliinikaupassa. Yritin olla äärimmäisen hellävarainen. Sängyssä Sara laittoi kondomin heppiini ja aloitti suikkarin. Itse hyväilin hänen pimpsaansa ja sitä hentoa vartaloa, joka oli polviasennossa vierelläni. Tuntui, että lasti lähtee kyllä heti kohta, ja pyysin etä Sara lopettaisi suikkarin ja tulisi viereeni pitkälleen. Että vosin hyväillä ja imeä hänen kauniita rintojaan. Sara sanoi, että en saa vaan purra hänen nännejään, mutta se ei nyt olisi kyllä tullut pieneen mieleenikään. Pyysin lupaa saada nuolla hänen kosteaa pilluaan, mutta se ei käynyt, koska "santa clausen" partani voi kuulemma kutittaa häntä. Tämän saman asian olen kyllä kuullut myös Prahan privateissa. Vittu minun partani on kyllä siisti, pehmeä ja hyvin hoidettu, eikä kutita ketään. Mutta tämä, että en saanut partani takia nuolla Saran pillua, laittoi minut kyllä vakavasti harkitsemaan koko partani ajelemista posliiniksi siloposkeksi.
Aikani Saran rintoja ihailtuani ja suudeltuani pyysin häntä nousemaan ratsaille. Seurasin kuinka heppini pikku hiljaa upposi siihen tiukkaan ja liukkaaseen pilluun. Saran raskaat rinnat heilahtelivat edessäni. Silmäni pyörivät varmasti sellaista 180 asteen tunturipöllön näkökenttää seuratessani Saran rintojen liikettä. Hyväilin rintoja ja suutelin niitä. Tämä kaikki oli aivan liikaa vanhalle miehelle. Haaveilemani doggy ja lähetyssaarnaaja jäivät vaan unelmiksi. Se oli pari minuuttia Saran ratsastusta ja happy end. Teki lauetessa mieli ulvoa kuin joku ron jeremy, mutta en kehdannut munata itseäni. Ynähtelin vain suomalaiskansalliseen tapaan hieman ja puristelin tiukasti Saran pyllyä.
Makoiltiin sitten vierekkäin pitkään raukeina. Hyväilin Saraa ja söin häntä silmilläni. Juteltiin. Tunnelma oli hieno ja avoin. Olen jotenkin nykyään todella hyvä näissä kohtaamisissa. Paljon parempi kuin nuorempana. Ikä ja kokemus on opettanut sen, että olen aina avoin ja rehellinen. Ja arvostan aina toista ihmistä ja osoitan sen. Kuuntelen. Ja olen luonnostani kiinnostunut toisen ihmisen esim. kotimaasta. Sen kulttuurista ja luonteesta. Olen utelias ja innostunut ihminen oppimaan uutta. Sara kertoi innokkaasti Romaniasta. Juteltiin kielestä ja ruokakulttuurista. Olen käynyt Bulgariassa, mutta Saran mielestä Romania on paljon korkeatasoisempi ruokakulttuurissakin kuin Bulgaria. Heräsi suuri halu tutustua Romaniaan. Kielestä juteltiin, ja kiinnitin heti huomiota siihen, että Saran englanti kuulostaa ihan samalta kuin italialaisten ystävieni englanti. Siihenhän on se yksinkertainen selitys, että romanian kieli ei ole slaavilainen kieli, vaan romaaninen kieli kuten esim. vaikka italia on.
Sara näytti netflixiltä juuri katsomaansa romanialaista elokuvaa. Ja se romanian kieli kuulosti minun korvaani melkein italialta. Ja olen asunutkin Roomassa melkein vuoden. Sara kertoi, että kun ikävä kotimaahan iskee päälle, niin on hienoa katsella netflixiltä romanialaista elokuvaa. Olin illan viimeinen asiakas ja olisin voinut jäädä vaikka asustelemaan sinne Saran kämpille, mutta älysin lähteä hipsimään kotia kohti, kun Sara hienovaraisesti kertoi, että hänen täytyisi mennä pikku hiljaa nukkumaan.
Pyöräilin läpi hiljaisen kaupungin. Kun baaritkin ovat kiinni, niin juuri ketään ei ollut enää liikkeellä. Pysähdyin autiolle kauppatorille ja istuskelin tyhjällä terassilla. Join muovipullosta kossukolaa. Mietin omaa elämääni ja kotikaupunkiani. Kuinka paljon olin saanut taas tänään itselleni. Laskeskelin, että tämä oli sitten kuudeskymmenes vuosikymmen, kun olen käynyt huorissa. Kun aloitin nuorena ylioppilaana elämäni ensimmäisellä interraililla Barcelonassa kesällä 1979, niin nyt tuli sitten korkattua kuudes vuosikymmen täyteen tätä harrastusta. Otin sen kunniaksi pitkän hörpyn taskulämmintä kossukolaa. Ja päätin, että ei tämä tähän jää. Edessä on vielä monia jännittäviä seikkailuja. Autio tori, lämmin kesäyö ja taivaalla korkealla liitävät tiirat toivat mieleeni Kauko Röyhkän vanha hieno biisin Kotikaupunkini
.
Siinä on teatteritalo ja kauppatori
kauppiaitten rattaat vinossa aukion reunalla
Suihkulähteessä kiiltelee tyhjä kaljatölkki
Pitäiskö se poimia siitä ja viedä muistoksi kaapin päälle
Katuja pitkin steppailee mäntti jätkä
tyhjänä kivespussit ja tyhjänä määkivä vatsa
Mielessä rallattaa jokin iloinen laulu
Aurinko kasvoja nuolee ja hiuksia hiljainen kaveri tuuli
https://www.youtube.com/watch?v=mF_3G8hO-dI
Keskiviikkona yöllä tapasin Oulussa tämän romanialaisen Saran, mutta kun on ollut näitä juhannuskiireitä, niin rapsa tulee vasta nyt.
Keskiviikko oli Oulussa lähes trooppisen lämmin päivä, eikä lämpötila tuntunut laskevan juuri yöksikään. Hoitelin päivän kotipihassani puutarhaa. Ja se ei tarkoita minkään Johanna Tukiaisen puutarhan hoitoa, missä pääpuutarhurina hääri silloinen ulkoministeri Kanervan Ile. Kyllä se oli ihan raakaa nurmikon leikkuuta ja rikkaruohojen kitkemistä kukkapenkeistä. Hikisen päivän jälkeen maistui sitten tietenkin sauna. Ja sen päälle pari sandelsia. Ja kuinka ollakaan ajatus alkoi harhailla kevytkenkäisiin naisiin.
Oulussa ei kyllä ollut paljon valinnanvaraa. Muutama ilmoitus Real Escortilla. Ja ainoastaan yksi kiinnosti. Nimittäin tämä romanialainen Sara. Lähetin tekstaria ja sain heti kohta vastauksen. Ensin Sara kyseli, että olenko suomalainen. Kun tämä asia oli selvitetty, niin siirryttiin itse tapaamisen järjestelyyn. Muutama tekstari ja sovittiin, että tulen kello 23.00 sovittuun osoitteeseen. Fiilis oli heti hieno.
Aikaa oli hyvin joten istuskelin vielä tovin taloni terassilla ja join olutta. Pakkasin reppuuni suklaarasian lahjaksi Saralle ja vajaan kossupullon lantrasin kolalla matkaevääksi. Otin autotallista vasta ostamani Crescent Klienten, 7-vaihteisen mummonpyörän, jonka etukoriin reppu hyvin mahtuu. Ajattelin vähän pyöräillä kotikaupungissani kesäisenä keskiviikkoiltana ennen tapaamistani Saran kanssa. Pyöräilin Ainolanpuistossa ja Hupisaarilla. Tuiranpuistossa kävin ottamassa valokuvia komeasti kukkivista alppiruusuista. Pyöräilin ympäri Pikisaaren ja otin valokuvia merestä. Linnasaaren kärjessä katselin toisen maailmansodan aikaisia tykkipattereiden perustuksia ja istuskelin puistonpenkillä. Join pullosta lämmintä kossukolaa ja tunnelmoin. Ja kun sovittu aika alkoi lähestyä, niin otin sildenafiilin.
Saran antama osoite oli rautatieasemalla päin. Pyöräilin sinne, ja mietin taas että onpa tämä kaupunki muuttunut. Kun vanhempieni kanssa muutin poikasena 1970-luvun alussa Ouluun, niin Oulu oli lähinnä puutalokaupunki. Sitten ne puutalot purettiin tai ne "paloivat", ja niiden tilalle rakennettiin betoniset elementtitalot. Nyt nekin on purettu ja niiden tilalle rakennetaan "pilvenpiirtäjiä". Oulu alkaa kohta olla sellainen "köyhän miehen Manhattan". Saran antama osoite oli helppo löytää.
Jännitti taas. Ensimmäinen sihteeriköllä käynti tämän koronan aikana. Jotenkin minä rakastan sitä tunnetta, mikä on mahanpohjassa aina ennen uuden sihteerikön tapaamista. Sitä oikean oven etsimistä ja sitä pientä "kielletyn hedelmän makua", mikä siihen kaikkeen liittyy. Ovi oli raollaan ja Sara odotti. Sanoin heti, että nyt kyllä taas vähän jännittää. Oli jotenkin hieman häkellyttävää tavata taas sellainen nuori nainen, joka oli pukeutunut ainoastaan vähän peittävään alusasuun. Sara oli kyllä aivan upea ilmestys. Ne kaikki hänestä otetut kuvat ovat aitoja ja kertovat kaiken. Mutta taas kerran on sanottava se vanha klisee, että Sara on luonnossa vieläkin kauniimpi kuin kuvissa. Sarahan on oikeastaan aika lyhyt ja hento nainen, ja tällaisen 190 senttisen ja yli satakiloisen kollin rinnalla kuin joku keijukainen.
Pientä jännitystä ja varautuneisuutta oli aluksi, mutta se suli kyllä nopeasti. Sara oli minun ensimmäinen romanialainen naiseni. Saattaa tietenkin olla mahdollista, että olen Prahassa tavannut romanialaisiakin naisia, mutta he ovat sanoneet olevansa tsekkejä. Sara paljasti aivan jumallalliset muotonsa ja mentiin yhdessä suihkuun. Saippuoin Saran rinnat, vatsan, uuman ja sääret. Olo oli jotenkin sellainen kuin olisin joku norsu posliinikaupassa. Yritin olla äärimmäisen hellävarainen. Sängyssä Sara laittoi kondomin heppiini ja aloitti suikkarin. Itse hyväilin hänen pimpsaansa ja sitä hentoa vartaloa, joka oli polviasennossa vierelläni. Tuntui, että lasti lähtee kyllä heti kohta, ja pyysin etä Sara lopettaisi suikkarin ja tulisi viereeni pitkälleen. Että vosin hyväillä ja imeä hänen kauniita rintojaan. Sara sanoi, että en saa vaan purra hänen nännejään, mutta se ei nyt olisi kyllä tullut pieneen mieleenikään. Pyysin lupaa saada nuolla hänen kosteaa pilluaan, mutta se ei käynyt, koska "santa clausen" partani voi kuulemma kutittaa häntä. Tämän saman asian olen kyllä kuullut myös Prahan privateissa. Vittu minun partani on kyllä siisti, pehmeä ja hyvin hoidettu, eikä kutita ketään. Mutta tämä, että en saanut partani takia nuolla Saran pillua, laittoi minut kyllä vakavasti harkitsemaan koko partani ajelemista posliiniksi siloposkeksi.
Aikani Saran rintoja ihailtuani ja suudeltuani pyysin häntä nousemaan ratsaille. Seurasin kuinka heppini pikku hiljaa upposi siihen tiukkaan ja liukkaaseen pilluun. Saran raskaat rinnat heilahtelivat edessäni. Silmäni pyörivät varmasti sellaista 180 asteen tunturipöllön näkökenttää seuratessani Saran rintojen liikettä. Hyväilin rintoja ja suutelin niitä. Tämä kaikki oli aivan liikaa vanhalle miehelle. Haaveilemani doggy ja lähetyssaarnaaja jäivät vaan unelmiksi. Se oli pari minuuttia Saran ratsastusta ja happy end. Teki lauetessa mieli ulvoa kuin joku ron jeremy, mutta en kehdannut munata itseäni. Ynähtelin vain suomalaiskansalliseen tapaan hieman ja puristelin tiukasti Saran pyllyä.
Makoiltiin sitten vierekkäin pitkään raukeina. Hyväilin Saraa ja söin häntä silmilläni. Juteltiin. Tunnelma oli hieno ja avoin. Olen jotenkin nykyään todella hyvä näissä kohtaamisissa. Paljon parempi kuin nuorempana. Ikä ja kokemus on opettanut sen, että olen aina avoin ja rehellinen. Ja arvostan aina toista ihmistä ja osoitan sen. Kuuntelen. Ja olen luonnostani kiinnostunut toisen ihmisen esim. kotimaasta. Sen kulttuurista ja luonteesta. Olen utelias ja innostunut ihminen oppimaan uutta. Sara kertoi innokkaasti Romaniasta. Juteltiin kielestä ja ruokakulttuurista. Olen käynyt Bulgariassa, mutta Saran mielestä Romania on paljon korkeatasoisempi ruokakulttuurissakin kuin Bulgaria. Heräsi suuri halu tutustua Romaniaan. Kielestä juteltiin, ja kiinnitin heti huomiota siihen, että Saran englanti kuulostaa ihan samalta kuin italialaisten ystävieni englanti. Siihenhän on se yksinkertainen selitys, että romanian kieli ei ole slaavilainen kieli, vaan romaaninen kieli kuten esim. vaikka italia on.
Sara näytti netflixiltä juuri katsomaansa romanialaista elokuvaa. Ja se romanian kieli kuulosti minun korvaani melkein italialta. Ja olen asunutkin Roomassa melkein vuoden. Sara kertoi, että kun ikävä kotimaahan iskee päälle, niin on hienoa katsella netflixiltä romanialaista elokuvaa. Olin illan viimeinen asiakas ja olisin voinut jäädä vaikka asustelemaan sinne Saran kämpille, mutta älysin lähteä hipsimään kotia kohti, kun Sara hienovaraisesti kertoi, että hänen täytyisi mennä pikku hiljaa nukkumaan.
Pyöräilin läpi hiljaisen kaupungin. Kun baaritkin ovat kiinni, niin juuri ketään ei ollut enää liikkeellä. Pysähdyin autiolle kauppatorille ja istuskelin tyhjällä terassilla. Join muovipullosta kossukolaa. Mietin omaa elämääni ja kotikaupunkiani. Kuinka paljon olin saanut taas tänään itselleni. Laskeskelin, että tämä oli sitten kuudeskymmenes vuosikymmen, kun olen käynyt huorissa. Kun aloitin nuorena ylioppilaana elämäni ensimmäisellä interraililla Barcelonassa kesällä 1979, niin nyt tuli sitten korkattua kuudes vuosikymmen täyteen tätä harrastusta. Otin sen kunniaksi pitkän hörpyn taskulämmintä kossukolaa. Ja päätin, että ei tämä tähän jää. Edessä on vielä monia jännittäviä seikkailuja. Autio tori, lämmin kesäyö ja taivaalla korkealla liitävät tiirat toivat mieleeni Kauko Röyhkän vanha hieno biisin Kotikaupunkini
.Siinä on teatteritalo ja kauppatori
kauppiaitten rattaat vinossa aukion reunalla
Suihkulähteessä kiiltelee tyhjä kaljatölkki
Pitäiskö se poimia siitä ja viedä muistoksi kaapin päälle
Katuja pitkin steppailee mäntti jätkä
tyhjänä kivespussit ja tyhjänä määkivä vatsa
Mielessä rallattaa jokin iloinen laulu
Aurinko kasvoja nuolee ja hiuksia hiljainen kaveri tuuli
https://www.youtube.com/watch?v=mF_3G8hO-dI
Kuvien perusteella näyttäisi aidoilta.