^^ Kiitokset linkistä. - Juu kyllähän tuo vaikuttaa vähän siltä että "mikä sopii minulle, sopii silloin kaikille."
Lähtökohtaisesti itsekin olen aina toiminut avioliitossa/parisuhteessa niin ettei niissä ole ollut tämmöisille ajatuksille edes sijaa (ainakaan omalta puoleltani.) - Mutta erityisesti tuo särähti:
"Ajattelen itse, että toiseen tutustuminen alkaa vasta myöhemmin. Ensin on tavattu ihana ihminen ja rakastuttu, oltu vuosia yhdessä ja lapset ehkä saatu. Kun toinen alkaa jo olemaan vähän tylsäkin, silloin tulee eteen rakkaus. Tahdotko rakastaa tällöinkin?"
Oma vastaukseni on, että totta ihmeessä. Paitsi että tuolla kaavalla ero tulee melko varmasti ennemmin taikka myöhemmin. Meinaan, että noinhan se useimmiten meneekin; tavataan joku mukava tyyppi kaveripiiristä, aletaan oleen ja kohta nainen on raskaana. Mutta siinä vaiheessa ei vielä edes kunnolla tunneta sitä toista ihmistä, pannaan kumminkin rojut samaan osoitteeseen koska se nyt tuntuu sillä hetkellä mukavimmalta. Ja mitä virheitä siinä vastapelurissa onkin, nehän pystyy aina ajan kanssa muuttamaan. Ja näinhän se ei valitettavasti mene. - Itse olen juuri vältellyt noita lapsia (joista kyllä pidän, paljonkin), mutta en sitä käsittämätöntä aikataulua joidenka puitteissa ne olisi täytynyt tehdä ( ystävättäret ovat kaikki raskaina juuri silloin...) koska kaikkia perusasioita ei vielä toisesta tunne. - Ystäväni sekä pari hyvää kaveriani ovat onnistuneet elämässään niin, että ovat kyenneet elämään oikean kumppanin löydyttyä juuri tuollaisella ihannetyylillä ja sen ovat reilut kaverit reilujen naisten kanssa yhteen mennessään totisesti ansainneet. Tekevät töitä, kasvattavat lapsensa ja ovat saaneet asuntolainansakin maksetuiksi ainakin suurimmilta osin. Ilman haikailuja. Ovat puhaltaneet yhteen hiileen niin voiton kuin tappioidenkin päivinä mutta eivät ole antaneet periksi. Mutta tietääkseni näin turhista kysymyksistä ei kenenkään näiden piirissä ole tullut minkään sortin tarvetta. Se on pelannut koska yhteen on sattunut kaksi perinteistä, työtäpelkäämätöntä ihmistä joilla ei ole ollut edes aikaa/halua ruveta pohtimaan tyhjänpäiväisiä (tai mistäs minä tiedän...)
Mutta vaikka itse ei olisi tuossa suhteessa täydellinen niin se, että oikeasti mukavat ja reilut ihmiset onnistuvat elelemään vielä perinteisessä parisuhteessa sekä kasvattamaan lapsensa tasapainoisesti tuo jonkin sortin lohtua tulevaisuuteen.