Kiitos selvennyksestä. Minusta tuo kuvailemasi suostumusperusteinen "Yes means yes" -juttu kuulostaa paljon paremmalta kuin se, että raiskauksessa todistustaakka olisi uhrilla.
Kysyt, että miten kenenkään on tarkoitus todistaa, ettei raiskannut partneriaan. Mutta miten sitten raiskatun on tarkoitus todistaa, että hänet raiskattiin? Jos on reikä repaleina ja molemmat silmät mustina niin se on aika selvä merkki, mutta useimmista raiskauksista ei jää tuollaisia jälkiä. Monet voivat joutua harrastamaan tahdonvastaista seksiä siksi, koska kokevat, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa, eivätkä siksi, koska heidät on huumattu tai heitä uhataan väkivallalla. Monet myös jäätyvät raiskattuina aivan paikoilleen, eikä heihin sen vuoksi jää väkivallan merkkejä. Monet raiskauksen uhrit voivat kokea olevansa itse syyllisiä omaan tilanteeseensa, eivätkä he uskalla, kehtaa, tai muusta syystä pysty hakeutumaan välittömästi avun piiriin. Jos he kuukauden kuluttua menevät sanomaan, että hei minulle tehtiin näin ja haluan tekijän vastuuseen, niin nykyisellä mallilla heitä aletaan helposti syyttää siitä, että joutuivat raiskatuiksi. Heidän tarinansa kyseenalaistetaan, koska he eivät hakeneet apua heti, heidän vaatevalintojaan ja omaa käytöstään aletaan kritisoida, heidän ongelmansa lakaistaan maton alle ja raiskaajalle ei tule mitään seuraamuksia.
Mieti vaikka omalle kohdallesi. Mitä jos sinä (tai esim. lapsesi) velloisit kotona kuukauden ajan murheellisena ja traumatisoituneena perse verta tihuttaen, ja kun viimein uskaltaudut poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksen, niin sinulle sanotaan, että taisit kyllä ihan itse haluta sitä ja nauttia siitä, mutta sitten tulit katumapäälle tai haluat kostaa jonkun pikkuriidan syyttämällä partneriasi rikoksesta.
Lainauksessasi Ezra Klein sanoo, että tällainen lainsäädäntö pistää miehet pelkäämään. (Kaikki raiskaajat eivät ole miehiä eivätkä kaikki raiskauksen uhrit naisia, joten korvaan sukupuolitermit sanoilla "raiskaaja" ja "uhri"). Minusta sellainen maailma, jossa ihmiset joutuvat pelkäämään raiskaavansa jonkun, on paljon parempi kuin maailma, jossa ihmiset joutuvat pelkäämään joutuvansa raiskauksen uhreiksi ja sitten vielä syytetyiksi omasta raiskauksestaan. Noin päinhän sen nimenomaan pitäisi mennä! Ihmisten kuuluu karttaa raiskaajiksi ryhtymistä kaikin keinoin! Eivät kaikki raiskaajat ole mitään kaljamahaisia puskaseppoja, jotka suunnitelmallisesti ja huuliaan nuoleskellen päättävät mennä kidnappaamaan rannalta vähän uimapukulihaa. Monet raiskaajat ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka antavat himojensa lähteä laukalle, kun siihen vain sattuu tilaisuus. Ja juuri sitä ihmisten pitäisi pelätä, että he antavat omalle, sisäiselle eläimelleen tuollaisen vallan.
Ja minusta niiden kunnon ihmisten voisi olettaa tietävän, että onko seksi ok vai ei. Esimerkiksi avioparien (terveiden sellaisten) voisi olettaa tuntevansa toisensa niin hyvin, että he tietävät, milloin seksiin on molemminpuolinen suostumus. Jos vakituinen ihmissuhde on sellainen, jossa toinen joutuu harrastamaan seksiä vasten tahtoaan, niin sellainen suhde sietääkin joutua tarkasteluun.
Uusien tuttavuuksien kanssa yhteinen sävel on yleensä aina hakusessa, ja silloin on hyvä puhua asioista suoraan ja esittää kysymyksiä, niin seksin kuin kaiken muunkin suhteen. Ihmiset pahoittavat mielensä ja jäävät kyräilemään monista sellaisista asioista, jotka olisivat ratkaistavissa kymmenessä sekunnissa kun asiasta vain sanoisi ääneen.