Ketjussa heräsi sama aihe kun jo poistetussa sangen agressiiviseksi käyneessä aiemmassa keskustelussa, nyt toki paljon asiallisemmassa muodossa. Omasta pohtimisen ilosta syntyi seuraavia ajatuksia:
Eli ihmisten tulotaso ja kuinka sopivaa sitä on kysyä. Asiaa voi pohtia kahdelta kantilta: yhtäältä tulotason yhdistäminen nimeen ja naamaan sekä toisaalta nimimerkkiin anonyymiin keskusteluforuumiin, jossa keskustellaan suhteellisen tabusta harrastuksesta (ja että tulotasot voi tosiaan äänestää ilman, että edes nimimerkki paljastuu).
Tulotason yhdistäminen nimeen ja naamaan.
En tiedä mistä tulotason piilottelu juontaa juurensa. Monet ovat tarjoamassa ensimmäiseksi selitystä kateutta erilaisin toimintamekanismein, mutta itse en tätä selitystä oikein niele. Näen kateutta omassa elämässäni äärimmäisen harvoin, ja voisin väittää että ehdoton valtaosa aikuisväestöstä osaa käsitellä omia ja muiden tuloeroja ilman kateutta. Mieluummin näen asian niin, että tuloja ei haluta kertoa, koska sitä ei ole aikaisemminkaan kerrottu. Tästä on seurannut kulttuurissamme itseään toteuttava kierre, jossa omaa palkkaa ei haluta kertoa muille, kun muutkaan eivät kerro sitä minulle. Tunnistan tämän myös itsessäni: jos kerron tuloni, kiinnostaa myös keskustelukumppanin tulot. Mielestäni tässä on kysymys enemmänkin informaation tasapainosta keskustelijoiden keskinäisessä dynamiikassa. Vai kertoisitteko paljonkin omasta yksityiselämästänne ystävällänne, joka ei vastavuoroisesti kerro juuri mitään itsestään?
Tulotason yhdistäminen anonyymiin nimimerkkiin.
Haluttomuutta äänestää tällaisella foorumilla (eli harrastuksen tyyppi ja anonymiteetti) tulotasoista en vain oikein ymmärrä. En tietenkään vaadi kaikkia äänestämään. Ne äänestävät, ketkä haluavat. En itsekään äänestä kaikkea äänestyksiä mitä foorumeilla tulee vastaan, mutta syynä on lähinnä laiskuus, ei niinkään periaatteelliset syyt.
Aiheesta nostettiin esille myös kohteliaisuus: Nimettömänä pysytellessä en vieläkään tätä tajua, mutta oikeassa maailmassa tulotason kysyminen esimerkiksi minulta itseltäni ei riko omia näkemyksiä hyvästä tapakulttuurista. Kohteliaisuussäännöt on toki aikansa lapsia, ja minun vanhemmillani on/oli varmasti hyvin eri näkemyksiä kohteliaisuudesta kuin itsellä.
Oma mielipide aiheeseen on, että teititellä ei tarvitse, naisten ei tarvitse niiata, keittolautasen saa kallistaa muuallekin kuin itsestään poispäin, ja tulotasoa saa kysyä ilman olettamaa poromiehen loukkaantumisesta.
Mutta Suomessa lähes kaikkien tulot on julkisia. Jotkin lehdet julkaisevat parhaiten tienaavien ihmisten tuloja, mutta kuka tahansa meistä ja meidän kavereista voi soittaa verottajan sivuilta löytyvään numeroon ja kysyä kavereidensa tuloja. Toinen vaihtoehto on marssia verottajan toimipisteelle ja tarkastella itsepalvelupisteellä kaikessa rauhassa kaikkien tuntemiensa ihmisten ansio- ja pääomatuloja. Että tässäkin mielessä aiheen ympärillä oleva kulttuurillinen salamyhkäisyys on omasta mielestäni aika teennäistä ja menneen maailman kaikuja.