Joo, vaikuttaa.
Seura tekee kaltaisekseen.
Silloin kun hyvämaineinen pantava hutsu tekee kimppaduunia jonkun sellaisen kanssa kenestä mielikuva huono, jotenkin sitä alkaa ajattelemaan siitä hyvästäkin ettei viitsi varata aikaa kun on kaveri sen huonon kanssa.
Taso jotenkin laskee.
Ihan varmasti alkaa vaikuttamaan myös omiin asiakassuhteisiin mitä ottaa vastaan yksin. Ne vähenevät.
Maine on kumma asia. Sen voi menettää tekemättä mitään. Huono seura riittää ja sitten onkin samassa kastissa tahtomattaan.
Hiton hyvä aihe mietittäväksi.
Voisiko sellainenkin ajattelutapa toimia, että jollakulla aiemmin huonossa seurassa menneellä menisi elämäntaparemontin ja huonojen ihmissuhteiden karsimisen myötä nykyään paremmin kuin ennen, jos tilalle on löytynyt sitä ns. itselle parempaa seuraa? Eli jos nykyään on hyödyllisemmässä ja terveellä tavalla välittävässä seurassa, jossa niitä ikäviä ihmisiä, persoonallisuuspiirteitä ja ikäviä sivuvaikutuksia lieveilmiöineen ei vain yksinkertaisesti ole, niin ei oma elämäkään ole välttämättä enää silloin "huonoa" tai "pahaa".
Näin kävi vajaa vuosi sitten esimerkiksi minulle, kun elämänlaatuni parani, ja hyvillä asioilla on tapana tarttua huonojenkin tavoin, jos itse päättää ja haluaa niin, koska olemme oman itsemme johtajia, päätöksentekijöitä ja vastuunottajia, emme täysin ulkoisten voimien ja kohtalon riepoteltavana. Jos emme voisi vaikuttaa itseemme, toiveisiimme ja päätöksiimme eli mitä haluamme elämältämme ja mihin päin suuntaudumme sekä teemme sen pohjalta parhaamme mukaan asioita, ei millään varmaankaan olisi enää mitään väliä, mutta onneksi tiedän, että asiat eivät suinkaan ole.
Eikä kaikilla hankalassa elämäntilanteessa huonoilta vaikuttaineillakaan ihmisillä välttämättä sisällään ole sellaista absoluuttista pahaa, kuin jos vertaa sellaisiin ihmisiin, jotka kantavat paskaa sisällään koko elämänsä eivätkä edes halua tai yritä missään vaiheessa muuttua parempaan suuntaan kasvamalla aikuiseksi. En tiedä, uskotko Aulis sitten minua enemmän siihen, että joskus hetkellisesti huonosti menneellä ihmisellä on sama pahuus aina sisällään (kykenemättä muuttumaan henkisen kasvun ja elämänkokemuksen suoman viisauden avulla), mutta minä en sellaiseen potaskaan usko. Niin kuin en usko joulupukkiin ja joihinkin lapsille suunnattuihin satuihin.
Nykyään uskon, että aika monetkin ihmiset ovat alkaneet jälleen luottamaan ja uskomaan minuun eri tavalla kuin mitä oli tilanne tuossa elämänvaiheessa, joka kahden vuoden aikana kärjistyi kolmen kuukauden pätkissä viime vuoden syksyyn asti sekä tapahtui siviilielämäni puolella eli ei missään näissä eikä muussakaan duunissa. Huono seura ajoi huonoihin tekoihin silloin, ja nykyään luenkin tarinaa nimeltä Huonossa seurassa. Heheh, minulla tuokin kirja on jo hyvällä alulla kollegan hankkimana ja Viveca Stenin alkujaan kirjoittamana.
Ja vielä tähän kommenttini loppuun, jos homma toimii, asiakkaita lappaa tyytyväisellä tahdilla niin kuin nykyään on toiminut jo pidemmän aikaa melko tasaisen varmasti, niin silloin minulle on aivan sama, mitä esim. joku Juntti-Erkki Pekka Poteroinen tai pari sen hassua kaveria tältä foorumilta tai muualta ajattelee minusta, jos ei kykene ymmärtämään, etten ole enää nykyään millään järjellisellä selityksellä samaistettavissa johonkin sellaiseen hahmoon, joka oli varjo entisestä siinä ohimenneessä huonommassa elämänvaiheessa eikä onneksi enää nykyään. Ja koska juurihan perustelin ja psykologiaa sekä elämänfilosofiaa lisääkin lukevana ja kiinnostuneena selitän kyllä halukkaille ei-skeptikoille ilman muuta tarkemmin sen, miten ihminen voi oikeasti muuttua ajattelemalla omilla aivoillaan, kasvamalla aikuiseksi ja ottamalla vastuuta elämästään.
Että se siitä, ja varmasti heikomman kauden jälkeen paremmin menevillä ihmisillä voi maine ainakin osittain jollei lähes kokonaankin heistä ja yleisöstä/asiakaskunnasta riippuen jälleen kohentua ja palautua. Ja jos joku toinen hengaa samassa seurassa silloin, niin seurahan tunnetusti tekee kaltaisekseen eli toisin sanoen pidot paranee entisestään. Tästä syystä kerroin jo kollegalleni, että itse asiassa nyt duokimppoja tehdessämme olemme Voimakaksikko Tehotyttöjä, ja siksi minä ja LB voimme taatusti olla jatkossakin ylpeitä itsestämme ja toisistamme yhteistyötä tekemällä sekä toisiamme voimistamalla keskinäisen tuen avulla.
Tämän Zorbaksen tähän lankaan aiemmin kirjoittaman kommentin halusin vielä lainata tähän koriste-esineeksi somistamaan vielä korostetusti ja ansaitusti tätä keskustelua:
Ei vaikuta. Voin kyllä kuvitella jonkin ääritapauksen jossa hupakko joka ei ole osunut tutkaan kimppailee hyvän tuntemani hupakon kanssa, niin saattaa herätä kiinnostus myös toiseen. Eli voi nostaa toisen kiinnostavuutta jossain ääritapauksessa.
En osaa kuvitella toisin päin eli hupakko josta tykkään kuin hullu puurosta, alkaisi muuttua vähemmän kiinostavaksi koska duoilee sellaisen kanssa joka ei minua sytytä. No way!
