Olen kertonut tasan yhdelle ystävälleni. Hän on minua jonkin verran vanhempi ja mies, ja tiesin hänen harrastaneen maailman matkoillaan maksullisia palveluntarjoajia. Tämä mies on myös täysin erillään mun muusta siviilielämästä ja varsinaisesta kaveripiiristäni, joten hänelle kertominen oli aika varma nakki. Ensimmäinen kysymys oli, olenko turvassa. Kerroin hieman toimintatavoistani johon hän totesi, että olettikin mun miettineen erinäisiä asioita ja toimivan fiksusti. Seuraavaksi hän kysyi, onko mulla tarvetta avautua asiasta enemmän. Pienen miettimisen jälkeen totesin, että eipä oikeastaan. Mikä on mielestäni selvä merkki siitä, että hommat toimii niin kuin toivonkin niiden toimivan.
Ystäväpiirini kanssa olen muutaman kerran ns. kokeillut kepillä jäätä, jos mediassa on ollut jotain keskustelua aiheesta. Niin avaramielisiä ja ymmärtäväisiä kuin ystäväni ovat mm. erilaisia vähemmmistöjä kohtaan ja jotkut edustavat itsekin jotain vähemmistöä, niin maksullisen seksin tullessa puheeksi kommentit ovat olleet järkyttävän negatiivisia. Väitän sen johtuvan tietämättömyydestä ja vääristyneistä mielikuvista, kiitos mediassa läyhäävien kukkahattutätien. Tuossa toki olisi täydellinen tilaisuus alkaa oikomaan vääriä mielikuvia, mutta mulla on sen verran paljon menetettävänä siviilielämäni piirissä, etten lähde riskaamaan mitään. Lapsuudenperheelle kertominen on ihan ehdoton no-no. He ovat arvoiltaan hyvin konservatiivisia ja minut suljettaisiin kokonaan ulkopuolelle, poistettaisiin testamenteista ja tuskinpa saisin enää nähdä kummilapsianikaan. Mutta, en myöskään koe, että mulla olisi suurta tarvetta tästä elämäni osa-alueesta heille kertoa. Tiedän kyllä, että saan vertaistukea ja apuja Pro-tukipisteeltä, jos sitä tunnen tarvitsevani. Ja koska edelleenkään en koe tätä tarvetta, pidän sitä mittarina sille, että hommat sujuvat edelleen haluamallani tavalla.