(Sori OT minunkin puolestani)Anteeksi vain, mutta muunsukupuolisuus ei liity tähän teemaan mitenkään, koska en katso olevani mitään miehen ja naisen väliltä enkä myöskään sen akselin ulkopuolelta, vaan janan toisessa päässä itseäni omin silmin ja omana itsenäni katsoessa itseäni
vilpittömin mielin totean olevani ihan vain nainen edelleenkin (ja olen sitä virallisestikin jo ollut yli kaksi ja puoli vuotta henkilöpapereissa, sekä vuoden alussa toivon mukaan vihdoin ja viimein ihan oikeasti pääsemässä vaginoplastiaan).
Unohtikohan eräs tässä keskustelussa aiemmassa viestissään sen, että elämämme ei perustu ainoastaan johonkin menneisyyteen saati sen biologiaan vaan elämä virtaa käsissämme ennen kaikkea tässä ja nyt sekä lisäksi sillä elämällä on biologian lisäksi myös psykologinen ja tässä tapauksessa eli sukupuolikokemuksessa sukupuoli-identiteetillinen osa-alue kokonaisuudessa. Niinpä kokonaisuus voi määrittyä jollakulla toisella tyystin toisenlaiseksi subjektiiviseksi kokonaisuudeksi kuin mitä jollekulle teistä vanhan kansan turskissa on jossakin vanhan kansan vanhentuneessa kansakouluopetuksessa opetettu.
Olen yrittänyt aikoinaan lähes parikymppiseksi asti esittää miehen roolia siinä syntymäkehossa, mutta loppujen lopuksi niin tuloksetta kuin mitä voin sisimmässäni tuntea. Hormonihoidot estrogeeneillä ovat muokanneet kroppaani feminisoiden sitä parhaansa mukaan, ja sen pitäisi näkyä kuvissa. Vaginoplastian jälkeen viimeistään ei pitäisi olla mitään sellaista kehossani maskuliinisista piirteistä jäljellä eli sellaista mitä en toivoisi kehossani olevan.
Ja psykiatrinen moniammattillinen tutkimus- ja hoitotiimi on minut todennut nykyään jo yli vuoden seurannalla täysin terveeksi mieleltäni ilman mielisairauksia ja lisäksi myös täysin päihteettömäksi huumeseuloilla ja muilla. Toisin sanoen, jos minulla olisi esim. mielenterveys- ja päihdeongelmia, en varmaankaan kunnolla kykenisi esim. kirjoittamaan näin pitkiä ja tarkemmin argumentoituja viestejä tai pystyisi opiskelemaan tällä hetkellä vaativampia avoimen yliopiston opintoja, motivoitumaan kiinnostavista asioista, tekemään tällaista toimialaa tai suunnitelemaan tulevaisuutta joustavasti ja sopeutumiskykyisesti.
Ja tämän päivän kuvia katsellessanne ja katsellessani: Näytänkö minä muka joltakin v*tun mieheltä?
Anteeksi, kun tulen töksäyttäen ja sanon juurikin sen mitä moni muu minun sijaan saattaisi peitellä ja pelätä sanovansa. Mutta minä, arvon Lady, tajuan kyllä oman arvoni vaikka tuomiopäivään asti ja pidän tasan tarkkaan omasta itsestäni, omasta kunniastani ja omanarvontunnostani kiinni, että edelleen olen nainen siinä missä muutkin naiset, jos nyt ei sille perinnöllisyysbiologialle koko ajan anneta liian suurta arvoa. Ihmisellä on myös psykologinen ja sielullinen ulottuvuus, ja kun maalliset jätökset kehoineen lakkaavat minun tapauksesta joskus mahdollisesti ikääntyneenä olemasta, niin sieluni ei häviä mihinkään. Se sykkii ja elää niin en sydämessä, joihin olen jättänyt itsestäni pysyvän muistijäljen eli positiivissävytteisen muiston.
Aivan niin kuin Aleksis Kivikin sanoi elämänsä viimeisinä sanoinaan: "Minä elän." Ja hän jäi elämään.
Minä olen nainen, koska vain tiedän sen sydämessäni ja sisimmässäni. Minä elän.