En ymmärrä miksi haluat Liftin nyrkkisi ja hellasi väliin, sinulla oli tyttöystävä?
No, anyway, kaljaa tykkään litkiä, se rentouttaa mukavasti. Se mitä en ymmärrä on karkkien syöjät. Onneksi olen päässyt irti tuosta iljettävästä tavasta mutustella pussista toiseen makeisia. Ällöttävää ja en ymmärrä sokerinarkkeja jotka joka ilta vetävät päänsä huuruun sokerilla turruttaen kaikki tunteensa. Onneksi olen päässyt eroon siitä enkä halua olla missään tekemisissä moisen ihmisryhmän kanssa. Karkkiasyövillä sokerihipeillä ei ole asiaa meille...
Paitsi Liftillä, vanhalla kunnon sekakäyttäjällä. Hänelle löytyy keittiön kaapista aina pussi tai pari tsaukki taukkeja ja oukki doukkeja.
Mistähän ihmeenkirjasta tällaisiakin syypäätelmiä taas syntyy, paitsi tietenkin, jos se kynä on jo valmiiksi teroittamatta - siitäkin huolimatta en tahdo loukata, vaan totean kunnollisena kansalaisena pitäytyväni jatkossakin uskollisena ainoastaan niille ystävilleni, joita sanotaan omalla kohdallani perheeksi ja ovat sitä yhtä suurta perhettä oman äitini ja sisarusten lisäksi (jos ei määrällisesti yhtä suurta niin sitten v***u ainakin laadullisesti päteviä akateemikkoja ym. elämässään).
Alkoi kognitiivisen psykatentin jälkeinen joululoma (=sateenkaarenvärisiä talviunia + perheen kanssa aikaa + laatutietoista huoraamista), niin nyt ehdin taas vastaillakin ennen koululoman päättymistä. Ehti varmaan uusia paskatekstejäni joillekin tulla ikävä?
Mutta kyllä, jos mennään tähän varsinaiseen asiaan ja jätetään lapsille sopimattomat paskajutut sikseen, niin sanon tähän kohtaan pari sanaa perheestä, johon ei kuulu eikä tule kuulumaan ketään pussikaljamaha-Juudaksia puukottamassa minut heikkona hetkenä salahurmauksen jälkeen. Siihen lankaan en enää mene, vaan elämän punaista lankaa pitkin eteenpäin.
Perheeseeni kuuluvat ne, jotka eivät ole tappajia, raiskaajia, ryöstelyyn taipuvaisia, äärioikeistorasistisia paskanpuhujia, sekakäyttäjiä, juoppohulluja, jatkuvia valehtelijoita sosiaalisilla kieroilupeleillä, tai muitakaan helvetin dorkia, jotka eivät puheidensa lisäksi ikinä tee elämällään konreettisia oppimiskokemuksia eivätkä empatialla tue muita, massasta poikkeaviakin. Nuo tyypit saa kerta toisensa jälkeen aina yllättyä siitä, etteivät ikinä onnistu jossain sairaassa tavoitteessaan sanallisesti tai sanattomasti kaltoinkohdella minua. Minua ei haittaa, muuttavatko ennemmin jonnekin hevonkorpeen, jos eivät pysty tällä pallolla nielemään erilaisia ihmisiä ja kunnioittamaan heidän elämäänsä. Niin tai sitten saavat he osakseen
jotakin tuollaista.
Minua ei kiinnosta sekään, kuka hyvänsä tässä maailmassa (perheeni ulkopuolella) haluaa yrittää jotenkin humoristisesti "ymmärtää" ja selittää asioitani omalla tavallaan tahattomasti tai tahallaan pieleen, saati kertoa niistä mahdollisimman typeristä jutuista suurelle yleisölle niin kuin se oikeasti olisi ollut hauska juttu kokonaisuudessaan. Niin kuin nyt en tietäisi eli olisin edelleen joku pissa-Liisa Mikä-mikä-Ihmemaassa, jossa toisinajattelijoita on joskus lavastettu, murhattu, kidutettu tai teljetty hullujenhuoneelle.
Mutta näinhän se valitettavasti menee ja kyllähän nämä kaikki tällaiset asiat nyt ihan oikeasti tiedetään enkä ole tietämätön omalla päättelykyvyllänikään. Jos minulla ei olisi perhettä eli ystäviä, niin todennäköisemmin minun elämääni, toimintaa ja muita projektejani vähäteltäisiin varmaan vuosituhannen vitsinä vailla vertailukelpoista asetelmaa, jossa transihmiset nähtäisiin saastaisten hylkiöelukoiden sijaan subjekteina siinä missä muutkin rivikansalaiset.
Sanoilla voidaan kuitenkin muuttaa maailmaan, niin tässä näitä sanoja. Paetkoon millä tahansa paskapakosuunnitelmalla ja sen toimeenpanemisella puhetta ne, jotka eivät lässytystäni olemassaoloni erityispiirteiden lisäksi tai ilman kestä, koska en ota siitä ongelmasta silloin enää enempää vastuuta. Olisi oikeudenmukaista, että muutkin haluavat katsoa joskus peiliin joka päiväisen oman laittautumiseni ja ehostukseni lisäksi. Minä katsottuani totean, etten paljon tämän nätimpää Neiti-Noita Näpsäkkää kohta enää saa (tai jos nyt vähän?)
Toinen asia olikin sitten että miksi en ole sokerista sillä periaatteella, että elän syömättä valkoista sokeria kuin ehkä korkeintaan kerran viikossa karkkipäivänä. Tai miksi minulla ei ole varsinaista riippuvuutta juuri mihinkään subtanssiin ollut juuri vuoden takaisen jälkeen, kun päätin valita perheeni oikein täytettyäni eksistentiaalisen tyhjiön tarkoituksen. Tästä syystä pystyn myös pitämään motivaationi todella haastavissakin opiskeluasioissa luovuttamatta ja myös elämään vailla tahdonvastaista pornon katsomista ja nykyään myös ilman pre-oppina kehossa poisleikattaviin turhakkeisiin koskemista, kun odotan kaunista vaginoplastiaani lähikuukausille.
Minulla on riittävä itsekontrolli. Toistan: Minulla on riittävä itsekontrolli. Syön minulle tarkoitetut lääkkeeni oikein eli tarkoituksensa mukaisesti, en vedä paskaa, elän terveellä ruokavaliolla vegaanituoreuksineen. Armahdan vegaanisella karkkipäivänä itseäni. Sekin on parempi, kuin lähteä pelleilemään jonkun uuden viattoman näköisen paskajuudaksen kanssa tajuten liian myöhään joutuneeni selkä seinää vasten ilman pakoreittiä. Perheenjäsenet kannattaa valita oikein niin viisastuu. Jos ei muuten, niin paskakokemukset opettaa.
Sitten muiden hulvattomien juoruilunaiheiden pariin.
Jatkakaa.
