Kävin hiihtämässä. Keväinen aurinkoinen päivä ja postikorttimaisemat. Puiden oksat kaareutui alaspäin puhtaan valkoisen lumen painosta. Hienot hiihtokelit selvästikin vaikutti siten, että monikin vastaantullut tuntematon hiihtäjä spontaanisti tervehti ja rupesi juttusille. Kansa kömpii selvästikin kaamoksesta ja kotinurkista pikkuhiljaa kohti kevätaurinkoa.
Sairastelun ja salien aukeamisen jälkeen tänään oli ensimmäinen kunnon treeni. Viime viikko oli lihasten herättelyä. Tuntuu hyvältä ja vituttaa samaan aikaan. On se vaan masentavaa kun max voimasta penkissä 25kg lähtenyt pierujen mukana ilmaan. Ei mahda minkään.
Kävin hiihtämässä tommoset kevyet 8km. Tuntui hyvältä mutta enempää ei viitsi kun ei ole vielä kunnon hiihtokuntoa. Eiköhän tästäkin sisäreidet pimahda aikas kireän tuntuisiksi.
Tein neljänkymmenen minuutin kotitreenin johon kuului hauisvääntöjä sekä punnerruksia rystysillä ja sormenpäillä. Lisäsin tällä kertaa toistoja pari pykälää noihin haukkareihin ja hyvin kulki.
Enkä ole yhtään kateellinen noille trendikkään imagon vuoksi julkisilla kuntosaleilla treenaaville instahoroille ja roinaa vetäville testosteronityhjäpäille.