Salitreeni. Meni kyllä vähän myöhään....aamu jotenkin venähti niin äkkiä. Ihan ok harjoitteen sain kuitenkin vedeltyä. Pitäisi myös alkaa hahmottelemaan uutta runkoa treeneihin. Todennäköisesti tulen pidentämään sarjapituuksia ja samalla tietenkin kevennän painoja. Alkaa ikä painaa. Ei pappa jaksa ja välttynee paremmin vammoilta. Elämän kiertokulku, näin se vaan menee.
” There’s only two syllbles in this whole wide world worth hearing: pus-sy”. Al Pacino, Scent of a Women
Autolla mentiin, ensin 2,3 km töihin ja takaisin. Sitten kotona huomasin ettei yhtään olutta ole kylmässä ja eikun tohon 150m päähän k markettiin, siis autolla.
Näkymät iltaisella luontoaltistuksella (ja muutaman kilsan kävelylenkiltä) Mikkelistä tuovat toivoa siitä, että vihdoinkin rankan hellekesän hikoilun näemme iltojen pimenevän kohti elämäniloista kaamosta (eli toivottavasti valkeaa talvea), jonka aikana toivottavasti tälläkin kerralla psykologian avoimen yliopiston opinnot ottaisivat tuulta alleen...
Tänään on vielä pyörätuolipäivä. Huomenna aletaan taas kävelemään opettelu...
”Opi rakastamaan vihaa. Syleile sitä. Nauti siitä. Olet ansainnut sen. Jokainen on oikeutettu omaan mielipiteeseensä ja jokaisella tulisi olla mielipide sinusta. Vihaajat ovat positiivinen ongelma. Kukaan ei vihaa hyviä, he vihaavat parhaita.” - Kobe Bryant