Soitin eräälle yrittäjälle yhden asian ostoaikeissa. Aloimme säätää aikaa milloin hän olisi liikkeessään paikalla.
Hän: No minä oon täällä yleensä aina, paitsi silloin kun käyn naisissa.
Naurahdan ja kysyn, että no, mikäs tilanne tänään, ennen iltaa.
Hän: En mä harrasta päiväkahveja. Tai siis harrastan, mutta en päivällä. Illat on paljon parempia sellaisille tapaamisille.
Tässä kohtaa iski pieni epävarmuus, että mitäs puhelua mä oikeastaan puhunkaan, ja oli ihan pakko tarkastaa, että enhän siis puhunut mun huoraluuriin. Ei, kyllä mulla oli siviililuuri kourassa.
Totesin, että päivä-tai iltakahvittelu onkin kiva harrastus, ja että voisinko tulla käymään siis tänään.
Sopihan se.
Mut nauroin kyl sekä puhelun aikana että jälkeenpäin. Kertookohan tuo kyseinen liikkeenomistaja kaikille asiakkailleen päiväkahvitteluistaan, ja ovatko kaikki asiakkaat yhtä suopeita kuuntelemaan hänen harrastuksistaan?