^^ Urheilu maailma on kyllä hyvä vertauskuva. Otetaan esimerkkinä Hayley Wickenheiser. Pelasi Kirkkonummen Salamoissa niin siitä ei tullut yhtään mitään. Jätkät kiros ku yhtään ei pystyny ajamaan laitaan. Heti oli keräilyerissä ja itki ku pojat pelaa kovasti. Itki ku ei pääse kentälle ym. No miksihän ei? Ku ei ollu tarpeeks hyvä. Ei ollu tarpeeks fyysinen. Ei sitä voi jumalauta laittaa kentälle sillä seurauksella, että joukkue häviää. Eri asia, mutta kenttäpelaajan tärkein henkinen luottamus omaan peliinsä tulee siitä, että voi tehdä virheen, mutta se ei maksa jos maalivahtiin voi luottaa. Siitä ei tule mitään jos annat hassisyötön ja syke on heti 250 kun alkaa pelottaa, että tuo ei varmaan ota sitä kiinni.
Ei maalivahtia vaihdeta siksi, että se olisi mitenkään huono, vaan siksi, että kenttäpelaajien peli menee sekaisin jos veskalla on huonompi päivä.
Samoin työelämässä. Rooliin kuin rooliin pitää antaa mahdollisuus, mutta heti vittuun jos ei pärjää tai koko työyhteisö kärsii. Oli sitten mies tai nainen. Vittu miten perseestä se on jos johonkin tehtävään pitää ottaa joku kiintiö sukupuolinen. Ei vaan toimi ja sillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Vittu, että vituttaa koko vitun tasa-arvo keskustelu jos jollain jäi epäselväksi.
Jos työyhteisössä erehtyy kysymään, että mitähän vittua sinäkin teet tuossa virassasi kun selkeästi vuosienkaan opettelun jälkeen et siinä pärjää, niin heti on jotki helvetin kolmikanta diipadaapa paskakeskustelut päällä. Jos et pärjää työssäsi kuten kollegasi niin ymmärrä lopettaa, koska työyhteisö on just niin huono kun sen heikoin lenkki eli sinä. Kaikki mittarit on olemassa.
Joukkueurheilussa ollaan luojan kiitos vielä oikealla tiellä (ja puhun ammattiurheilusta, en lasten liikuntaharrastuksesta). Siellä lähdet välittömästi vilttiin jos ei onnistu. Siellä ei luojan kiitos tarvii koutsin selittää, että miksi.
Itse olen monessakin asiassa huono. Esimerkiksi paperinpyörittelyssä ja paperien järjestelmällisessä arkistoinnissa. Työpöytä on ihan hirveän näköinen. Silti minä olen helvetin hyvä duunissani. Otetaan vaan paperien pyörittelyyn joku jolle se on luontaista.
Käytiin asiaa naapurifirman kollegan kanssa taannoisina vuosina jossain illanistujaisissa. Hän tiivisti asian loistavasti: kun hänellä olisi ollut paljon oman ammattitaitonsa mukaisia hommia, niin hän oli paperin pyörittelyssä. Asiakas oli tullut (luit oikein, asiakas) ja sanonut, että menee teillä helvetin huonosti kun ei ole varaa palkata paperinpyörittelyyn omaa henkilöä, mutta toisaalta teillä menee helvetin hyvin kun on varaa sitoa firman kovapalkkaisin tyyppi paperinpyörittelyyn.
Tiedättekö paljonko ne minuutit ja tunnit maksaa kun hän ei ole tekemässä sitä duunia jonka osaa? Minä tiedän. Paljon.
Mainittakoon, että arvostan suuresti paperinpyöritystä. Se on äärimmäisen tärkeää.
Miksihän tässä maassa on hommat sekaisin työyhteisöissä? Koska puuttuu roolitus ja kaikki tekee kaikkea. Suurimpana ongelmana on johtajuuden puute. Johtajan pitää sanoo: "turpa kii" sille paskanlässyttäjälle joka tulee tiimipalaverissa esittämään, että kaikkien pitää tehdä kaikkea.
@johtajuus