Mua nauratti tarina siitä yliuteliaasta harmaasta miehestä. (kutsutaan häntä, vaikka nimellä herra Lonkero)
Siit mulle tuli mieleen yks juttu. Kun se lanka hävis pistän tän tänne.
En tiiä, onko teille muille koskaan niin, mutta mulle kävi kerran niin, että tapasin yhden naisen. Oli kesäpäivä. Päivän aikana otin brunaa, vetäsin uimatreenit, söin ja otin päivätirsat. Siihen päälle vetäsin kevyen lenkin, kun oli niin kaunis ja lämmin ilma. Illalla päätin lähteä sporttibaarin katsomaan jalkapallon Euroopan mestaruuskisoja, kun siellä oli Italia-Espanja-välieräottelua.
Paikkahan tupaten täynnä, ja tunnelma katossa. Sitku sain hyvän paikan siitä skriinin vierestä siihen pörräs semmonen kottarainen, ja parkkeras itsensä siihen meikäläisen kylkeen kiinni. Sit se kottarainen uteli, vaikka ja mitä. Ja välillä heitteli kohteliasuuksia ja kiehnäsi kuin kiimainen narttu. Se yritti viedä mun huomion sportista. Täytyy tunnustaa, hyvä ja uskollinen olutvahti se oli, kun kävin vessassa kusella. Siinä se vieläkin hengaili vielä rankkarikisan jälkeenkin, ja kysyi, että lähdenkö mestoille. Kun mua nukutti, niin ajattelin ,että mikäpäs siinä.
Sit me mentiin taksilla jonnekin Vantaa peräreikään, jota kutsutaan Martinlaaksoon. Siellä sen kämpillä se nainen alko vonkaa seksiä, ja minä ajattelin, että kai se on pakko antaa, että pääsee joskus nukkumaan. Sit se aamulla halus vielä uudestaan sekstailla, ja minä hellämielisenä ihmisenä suostuin, vaikka ei yhtään panettanut ja oli se aika kuukaudesta. Kyllä te tiedätte.
Kun päätin lähteä takaisin sivityksen pariin taksilla, se suuteli vielä, käski soittella ja sanoi meikää Mikoksi. Siinä taksimatkan kotiin tuli mieleen, että olin tosiaan sanonut vitsillä nimekseni Mikko. Sanomattakin selvää on, että minähän en kenelläkään vantalaiselle soittele, ja sopii vaan arvata, mitä se on kavereilleen Mikosta juorunnut.
Sitähän minä yritin sanoa, että jos näätte sitä tummaa pientä taskurakettia, niin varokaa. Se on juoruämmä. Tai niin mä ainakin luulen.