Oli morkkista vielä kun emännän kanssa oli seksiä ja kävin huorissa.
Nyt kun seksiä pitäisi anella, en oikeastaan koe enää morkkista.
Elämä on liian lyhyt itsensä kiduttamisen selibaatissa ja en henkilökohtaisesti ole uskonnollinen. Periaatteessa sielu voi olla energiana olemassa tai sitten ei.
Itse ajattelen tuon suuntaisesti. Meillä emäntä sanoi, että jos tarvitset seksiä niin usein (edes kerran viikossa), niin pakkaa kamat ja etsi sellainen nainen. Jos en puhu seksistä, enkä koske häneen, niin suhteemme on ulkopuolisen silmin kunnossa. Meillä on niin, että häneen ei saa koskea, Ei siis halata, Ei suudella, Ei mitään. Jos jotain näistä saan, niin silloin kun hän haluaa niitä tarjota.
Kun käyn huorissa, niin en koe pahaa oloa, enkä koe pettäneeni, sillä seksi on ainakin minulle perustarve, joka pitää kehon ja mielen kunnossa. Se mitä koen joskus jälkeenpäin on surua ja toivottomnuutta, koska haluaisin olla vain hänen kanssaan ilman ulkopuolista seksiä.
Kun hänellä on vapaapäivä (ja minun sattuu samalle kohdalle) ja lapset ovat koulussa, niin silloin se aika on hänelle pyhitetty ja seksistä on turha kuvitellakaan.
Ehkä joku ymmärtää miksi käyn joskus vieraissa. Ne jotka eivät ymmärrä, niin ehkä heillä ei ole toista ihmistä kohtaan läheisyyden kaipuutakaan.
Liian moni nainen herää seksuaalisuutensa kanssa vasta ryppyineen ja kiloineen, kun lihan kilohinta on markkinoilla jo menetetty. Nuorempana hyvin moni nainen kelpuuttaa vain sixpackillä varustetun miehen, eikä kaljamahainen rakastaja kelpaa.