Kuuntelin vanhoja vinyylilevyjä. Jethro Tullia, Genesistä, Rolling Stonesia ja Ramonesia. Rakastan pidellä vinyylilevyjen kansia käsissäni. Ne monet ovat jo itsessään hienoja taideteoksia. Ramonesin Rocket to Russia naurattaa vieläkin, kun sitä hieman jo kulunutta levykansiota kääntelee. Ostin levyn Tukholmassa kesällä 1981 tai -82. Oltiin silloin nuorina ylioppilaina kesäisin Tukholmassa kesätöissä. En jaksa nyt aivan älyttömän tarkkaan muistaa, mutta silloin oli sellainen systeemi, että opiskelija sai ns. opiskelijan verokortin. Eli sai tienata jonkin tietyn määrän nollaveroprosentilla, eikä se vaikuttanut opintotukiin. Ruotsin kruunun arvo oli muistaakseni jotain 0,90 markkaa. Palkat kesätöissä Ruotsissa olivat todella hyvät verrattuna Suomen palkkoihin. Aivan eri planeetalta. Oltiin kavereiden kanssa kahtena kesänä sairaalassa Karolinska Institutet tekemässä aputöitä. Lajiteltiin pyykkiä ja oltiin pyykkikuskien vänkäreinä. Ja muuta sellaista.
Pelättiin eka kerralla mennä Tukholmaan. Meillä oli sellainen uskomus että ruotsalaiset ylenkatsovat suomalaisia ja pitävät heitä vähän kuin apinasta seuraavana evoluution tuotteena. Jotenkin silloin oli sellainen kuva Suomessa vittumaisista ruotsalaisista ja liukuhihnaballadeista Volvo tehtaiila Göteborgissa. Sitten olikin aika suuri yllätys, kun ruotsalaiset olivatkin ihan mukavia ihmisiä. Oltiin varauduttu siihen että kaikki kusettavat ja me seurustellaan vaapaa-aikana vain suomalaisten, jugoslaavien ja mustalaisten kanssa.
Mutta se todellisuus olikin sitten aivan toista. Ruotsalaiset kauniit ja seksikkäät tukholmalaiset tytöt olivat meistä oululaisista todella kiinnostuneita. Esittelivät ja opettivat työtehtävät, eikä se haitannut yhtään että meidän lukioruotsi oli vähän hakusessa. Pyysivät aina kahvitauolle ja ruokatunnille lounastamaan. Ja sitten kohta viikonloppuisin kaljalle ja diskoon. Näyttivät kaupunkia ja esittelivät hyviä mestoja. Käytiin Gröna Lundissa Ramonesin keikalla ja paljon muuta. Niillä nuorilla tukholmalaisilla tytöillä oli sellainen käsitys että me suomalaiset kollit ollaan jotain erityislaatuista. Olivat kuulleet vanhemmiltaan. Että meissä on jotain sellaista alkukantaista metsäläisyyttä. Ja kyllähän meissä tietenkin olikin. Ruotsalaisiin kollleihin verrattuna. Oulussa ei vielä 40 vuotta sitten mistään citykulttuurista kukaan ollut kuullut mitään. Erilaisuus kiinnostaa aina ihmisiä. Myös nuoria tukholmalaisia naisia silloin.
Koettiin hyviä juttuja. Käveltiin puistoissa, rannalla katselemassa laivoja, Moderna Museetissa, Gröna Lundissa, diskoissa ja tietenkin paneskeltiin. Ruotsalaisista miehistä en osaa sanoa mitään muuta kuin sen, että kaikki työkaverit olivat tosi ystävällisiä ja reiluja. Tytöt vähän valittivat että heidän ruotsalaiset poikaystävänsä ovat sellaisia liian muotitietoisia hiplaajia, joilla menee enempi aikaa laittautumiseen viihteelle lähdettäessä kuin tyttökavereilla. Silloinhan ei ollut kännyköitä, ja soiteltiin aina jostain puhelinkioskista. Treffien sopiminen ei ollut niin helppoa kuin nykyisin. Mutta kun joku asia oli sovittu, niin suomalaiset olivat aina täsmällisesti paikalla. Sinä pyysit, minä tulin- oli se meidän mentaliteetti.
Seksi näitten ruotsalaisten tyttöjen kanssa oli aivan taivaallisen hyvää. He olivat sillä rintamalla aivan valovuoden edellä oululaisia morsiamia. Mistään suuseksistä oli oululaisten opiskelijatyttöjen kanssa aivan turha silloin edes haaveilla. Kyllä se oli enempi sellaista peiton alla touhuamista. Ruotsalaisilla neideillä oli meisseli taas heti suussa. Ja sitten ensimmäisen varvin jälkeen se söpöpää kihersi kainalossa, että "Du kan knulla mig också på andra hållet". Eihän semmoisesta Oulussa oltu nähty edes unta. Asuttiin Odenplanilla, ja siinä Odenplanin puistossa mäellä oli sellainen maauimala. Tai ei se mikään maauimala ollut vaan suunnilleen sellainen samanlainen uimastadion kuin Helsingissä se stadika. Siellä Odenplanilla oli sauna ja me tykättiin käydä siellä. Meidän ruotsalaiset tyttöystävät ottivat siellä yläosattomissa aurinkoa, ja pyysivät meitä levittelemään aurinkorasvaa vartalolleen. Me tietysti toteutettiin heidän toiveensa. Ruotsalaiset kollit katselivat vähän kateellisina että mitä vittua...
Mutta sellaista se elämä joskus aina on. Silloin 1980-luvun alussa oli meneillään joku sellainen ensimmäinen feminismin aalto, ja naiset polttivat julkisesti kokoilla rintaliivejään. Tukholmalaiset naiset olivat tietysti tässäkin edistyksessä valovuoden oululaisia sisariaan edellä. Tukholmalaiset naiset eivät pitäneet rintaliivejä aurinkoa ottaessaan eikä muutenkaan t-paidan alla. Varmaankin kaikille on jo käynyt hyvin selväksi, että Granado on parantumaton tissimies. 1980-luvun Tukholma oli kesäisin Granadon taivas. Heijari oli koko ajan sellaisena puolijäykkänä. Olen vieläkin sitä mieltä, että jos naisella on hyvät tissit niin on aivan turhaa pitää tissiliivejä. Eihän kukaan pidä silmälasejakaan jos on hyvä näkö
.