...Että mitkä mahtoivat olla Julius Caesarin aatokset Rubikon-virtaa ylittäessään mukanaan vain 13.legioona, "Gemini", joka koostui Gallian sodan karaisemista veteraanilegioonalaisista. Alea iacta est, eli arpa on heitetty kerrotaan hänen sanoneen. Tämä oli loppu Rooman tasavallalle ja alkoi pitkä keisareiden aika Rooman valtakunnassa. Legioonat eivät saaneet ylittää Rubikon-virtaa koska senaatti pelkäsi sotapäälliköiden vallankaappausta eikä turhaan, kuten historia osoitti.
Wikipedia tietää kertoa, että Caesar olisi sanonut Rubikon- jokea ylittäessään kreikkalaista näytelmäkirjailija Menandrosta lainaten "Anerriftho kybos" eli "Lentäköön noppa". Historioitsija Suetonius esitti lauseen sitten myöhemmin latinaksi "Iacta alea est". Nykyisin lause esitetään yleensä muodossa "Alea iacta est" eli "Arpa on heitetty".
Miksi Caesar käytti kielenä kreikkaa eikä äidinkieltään latinaa. Se selittyy varmasti sillä, että roomalaiset ihailivat kreikkalaista sivistystä ja varakkaat ihmiset tuottivat Kreikasta orjina kotiinsa kreikkalaisia opettajia ja filosofeja, jotka sitten opettivat roomalaisille perheenjäsenille Kreikan filosofiaa, historiaa, tiedettä, kirjallisuutta, runoutta, näytelmäkirjallisuutta...Ja tietenkin kreikan kieltä. Näitä kreikkalaisia kotiopettajia kohdeltiin hyvin ja arvostavasti, vaikka heidän yhteiskunnallinen statuksensa oli orja, eivätkä he voineet saada Rooman kansalaisuutta. Myös Caesarilla oli laaja kreikkalainen sivistys ja hyvä kreikan kielen taito. Roomalaisethan kunnostautuivat itse lähinnä sotimisessa, nerokkaassa rakentamisen insinööritaidossa ja poliittisessa juonittelussa. Sekä tietysti juhlimisessa, hauskanpidossa, syömisessä ja juomisessa sekä erottisten taitojen harjoittamisessa. Filosofiaan roomalaiset eivät tuottaneet juuri muita hengentuotteita kuin stoalaisen filosofian. Ja sekin oli pohjimmiltaan hyvin käytännöllistä. Jotenkin roomalaiset olivat enempi sellaisia ruumiinkulttuurin ihmisiä, mutta eivät suinkaan mitään aivottomia persujuntteja, vaan he halusivat kyllä kovasti oppia ja sivistyä. Ja hankkivat laajaa sivistystä jo ihan sen itsensäkin takia.
Caesarhan kohtasi kuolemansa maaliskuun 15. päivä vuonna 44 eaa. Pompeiuksen teatterin curiassa, missä pidettiin senaatin kokoukset. Kun Caesar istuutui omalle paikalleen, niin senaattorit piirittivät hänet ja Tillius Cimber kiskaisi hänen toogansa auki. Caesar huudahti "Sed ista vis est" eli "Tämähän on väkivaltaa". Ensimmäisen tikariniskun pisti Publius Servilius Casca. Caesar näki murhaajien joukossa myös Brutuksen, ja ehti sanoa viimeisinä sanoinaan kreikaksi "Kai sy teknon" eli "Sinäkin, poikani?". Sitten Caesar veti toogansa päänsä yli, jotteivat petturit näkisi kuolevan tuskia. Kun lääkärit tarkistivat Caesarin ruumiin, he löysivät 23 tikariniskua.
Huomatkaa, että Caesar sanoi viimeiset sanansa juuri kreikaksi. Nämä historian suurten starojen suuhun pannut repliikit ja aforismit ovat kyllä hienoja, mutta luulen että ne on keksinyt aina joku myöhempi historiankirjoittaja. Mutta ei se mitään. Legendaarisia ne ainakin ovat ja kertovat ehkä jotain siitä ajasta. Tai sitten siitä ajasta jolloin ne on joku historiantutkija hemmo punkkua lipitellessään kynttilän valossa keksinyt.
Opiskelujeni loppuvaiheessa asuin Roomassa viisi kuukautta kun oltiin klassisen arkeologian kaivauskurssilla. Harjoiteltiin Forum Romanumilla Indiana Jonesin hommia. Minulla on Roomassa aina kyllä aivan käsittämättömän hieno olo. Minulla on sellainen aivan epätodellinen fiilis. Olen aivan liekeissä. Roomahan on maailman suurin ulkoilmamuseo. Jokaisessa kadunkulmassa törmää aina johonkin uuteen ja mieltä kiehtovaan. Jotakin suihkulähdettä tai talon julkisivua voisi seistä ihailemassa tunti tolkulla. Tuntuu, että koskaan ei voi tietää, että mille kivelle Caesar on joskus sylkäissyt. Ja ne roomalaiset sitten. Ne pasteerailevat iltaisin hienoissa Armanin, Vittonin ja Cuccin vermeissään. Roomalaisille on maailman tärkein asia näyttäytyä ja näkyä. Ja roomalaisten tyylitaju on aivan pistämätön. Olen miettinyt, että se johtuu siitä että he saavat asua ja elää niin hienossa, kauniissa ja ihmisen kaikkia aisteja kiihottavassa ympäristössä. Luulen että juuri se on italialaisten muotisuunnittelijoiden ylivoimaisuuden taustalla. Roomalaiset ajelevat iltaisin niillä vespoillaan ympäri kaupunkia, kiertelevät antiikin hienoja pylväitä ja nojailevat historiallisiin muistomerkkeihin, istuskelevat Berninin suihkulähteiden reunoilla ja seurustelevat. Minusta se joskus tuntuu melkein pyhäinhäväistykseltä. Tämmöinen historiafani helposti unohtaa, että Rooma on Italian pääkaupunki ja kuuluu roomalaisille ihmisille. Minulle Rooma on elämän juhlahetki. Roomalaisille arkipäivää
.