Luin ketjua ja aloin miettimään Venlan tissejä. Hei Venla, herätys, niitä kaivataan. Myös minä kaipaan: olet tisseinesi ilahduttanut arkeani ja edelleen muistelen sinua lämmöllä. Olet saanut eräänkin ihmisen pulssin kiihtymään kivalla tavalla, ainakin minun. Tässä kohdassa voisin heittää kiitoksen pöytään ja suunnata sen sinulle. Sinä oot kiva tyttö.
Mulla oli toinenkin asia mitä ajattelin. Työ. Se on aika merkityksellinen asia ihmisen elämässä. Mulla oli vaihe jolloin työssäkäynti oli tervan juontia, en nauttinut siitä lainkaan ja oli ikävä fiilis joka aamu mennä töihin. Olin aika poikki. Noina aikoina ostin joka perjantai EuroJackpotin ja launataina Loton ihan vaan siksi että jos onni potkaisisi minua ja voisin vetäytyä työelämstä pois. Tietenkään niin ei ikinä käynyt ja raahauduin töihin hammasta purren. Joitakin asioita muuttui ja viime aikoina olen - jos en nyt nauttinut niin ainakin viihtynyt työssäni. Minusta tuntuu siltä että tekemälläni työllä on merkitystä. Ei se itsestään suju, minun on ponnisteltava päivittäin taikka ainakin useampana päivänä viikossa ja koen että ponnistuksiani arvostetaan.
Tämä on loppujen lopuksi aika ihanaa jopa, kokemuksesta tiedän että asia ei ole itsestäänselvyys. Ja jonakin yksittäisenä päivänä voi tulla lunta tupaan ja sitten tuntuukin taas hölmöltä mutta uskon että tuollaiset tuntemukset ovat yksittäisiä, ei päivittäisiä ja niiden kanssa pärjäilee. Mulla on myös sikäli kiva juttu työssä että eräällä työkaverittarellani on hyvät tissit ja me juttelemme päivittäin ja se on kivaa. Vaikuttaa työssäviihtyvyyteen sekin. Kuitenkaan ei ole mitenkään mahdollista että kertoisin hälle että haluan panna sua myöskin mutta sellaista tämä elämä vaan on.