Mietin että kuinka onnellinen olenkaan kun mulla on aivan ihanat työkaverit! Se onkin sellaista luksusta jota rahalla ei voi saada. No ihan kaikki eivät ole hirmu kivoja, muutama tällainen raskas tyyppikin löytyy mutta asiasta ei tarvitse piitata koska heidän kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä ja jos pitääkin niin asialliset hommat ja yhteistyökuviot pystyy hoitamaan asiallisella tavalla.
Taisin joskus keväällä kirjoittaa yhdestä naistyökaveristani joka herätti minussa kivoja fiiliksiä. No, herättää edelleen, olen myöntänyt itselleni että olen ihastunut häneen. Nautin kaikista tilaisuuksista kun saan keskustella hänen kanssaan ja nautin kun saan lepuuttaa silmiäni hänessä. Tällä naisella on upea vartalo, on aika lyhyt ja hoikka mutta hänellä on hyvät rinnat ja peppu, kauniiden kasvojen lisäksi. Tiedän että tunne on yksipuolinen, siksikin koska en ole hänen tasoaan mutta en välitä siitä koska välillämme ei ikinä tarvitsekaan tapahtua mitään sen enempää. Onpahan hän kuitenkin ilahduttamassa arkeani ja minun ei tarvitse kärsiä niistä persoonansa negatiivisista puolista joiden olemassaolon tiedostan ja jotka käyvät konkreettisesti ilmi parisuhteessa. Olen lähes varma että nainen tietää minun ihastuneen itseensä mutta hänkään ei välitä siitä eikä välttele minua, pitää minua varmastikin ihan harmiottomana työkaverina. Ja tavallaan varmasti pitääkin minusta jollakin tasolla, siis työkaverina.
No ehkä muutakin! ( 57 - 70 - 91 )
