En tiedä, että lukevatko oululaisen Jumprun ystävät Hulivili ja Hottis Puuma netistä Kalevaa, mutta tiedoksi että Jumpru ja Oluthuone Leskinen vaihtoivat syyskuun alussa omistajaa. Omistajan vaihdokseen ei liity mitään dramatiikkaa, vaan entiset omistajat vaan tunsivat että nyt 20 vuoden jälkeen oli "takki jo vähän tyhjä" ja sopiva aika myydä ravintolat, kun niistä tehtiin taloudellisesti hyvä tarjous. Uudet omistajat ovat luvanneet vaalia legendaaristen oululaisbaarien omaleimaisuutta ja olla muuttamatta mitään. Baarien entiset työntekijät jatkavat vanhoina työntekijöinä uuden omistajan palveluksessa. Ainakaan vielä en ole Jumprussa ja sen asiakaskunnassa havainnut mitään muutosta. Miesten toiletissakin on käsidesipullo odottamassa heti kun astut ovesta sisään. Pyysin kerran sijoittamaan sinne käsidesiä, koska haluan desinfioida käteni huolellisesti aina ennen kusemista, sillä en halua saastuttaa soturiani. Nykyisin täytyy olla huolellinen käsihygienian kanssa, sillä koskaan ei voi olla varma, vaikka olisi vahingossa baarissa kätellyt jotakin persua.
Jumprun talolla on pitkä ja värikäs historia. Ensimmäinen puinen rakennus valmistui Aleksanterinkadun ja Kauppurienkadun kulmaan 1700-luvun lopulla. Talon toinen kerros tuhoutui Oulun palossa 1822, mutta kivijalkainen ensimmäinen kerros säästyi. Rakennus sai nykyisen uusklassisen ulkonäkönsä vuonna 1834, kun toinen myös kivinen kerros valmistui. Taloa kutsuttiin 1880-luvulla Tornbergin taloksi sen tuolloisen omistajan Jon Tornbergin mukaan. Tornberg vuokrasi talon Suomalaiselle klubille, joka perusti yläkertaan oman ravintolan. 1900-luvun alussa Tornberg myi talon tontteineen A. Santaholma OY:lle, josta nimi Santaholman talo on jäänyt elämään. Nykyinen ravintolatoiminta alkoi Santaholman talossa vuonna 1972, kun Katri Antell Oy perusti ravintola Kaarlenholvin ja Jumpru Pubin. Kaarlenholvi sai nimensä nimikilpailun jälkeen Oulun 1605 perustaneen Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:nen mukaan. Jumpru on puolestaan vanha suomalainen mittayksikkö. Yksi jumpru on 8,2 senttilitraa, eli sellainen kunnon ryyppy taskulämmintä kossua.
Talossa ehti sijaita ennen nykyisiä ravintoloita muun muassa sairaala. tuomiokapituli, vankityrmä, viinapolttimo, viini- ja konjakkikauppa, raittiusyhdistys, kirjapaino, postikonttori, huonekaluliike sekä kodittomien miesten asuntola. Oulussa vaikuttaneista kuuluisuuksista talossa ovat asuneet mm. Johan Ludvig Runeberg vuosina 1812-1814 ja Aaro Hellaakoski vuosina 1907-1909.
Talossa asustelee myös oma kummitus, joka öisin vaeltelee talon molemmissa kerroksissa. Entinen omistaja kertoi minulle, että janoinen kummitus bilettää yksinään asiakkaiden poistuttua. Baaritiskien yläpuolella olevat kahvalliset tuopit heiluvat ja hanasta alkaa tulla itsestään olutta. Kun ravintolassa oli rahapeliautomaatteja, ne alkoivat pelata itsestään. Yläkerrasta kuuluu askelia, vaikka siellä ei ole ketään. Tämä öinen vaeltelija on kuulemma hollantilainen merimies, joka kuoli Jumprun kellarissa olleeseen vankityrmään vuonna 1859. Syysmyrskyssä hollantilainen kuunari oli haaksirikkoutunut Hailuodon edustalle ja miehistö pelastautui saarelle. Yksi merimiehistä halusi lähteä Hailuodosta maalikylille Ouluun. Oulussa mies äityi ryyppäämään rähinäviinaa ja riehuva hollantilainen heitettiin Jumprun kellarin vankityrmään. Parin päivän päästä huomattiin, että merimies oli kuollut. 1960-luvulla talon kellari täytettiin hiekalla, koska talon rakenteet olivat vaarassa luhistua. Kellariin lähtevien portaiden kohdalla on nyt miestenhuone. Aina kun olen käynyt Jumprun toiletissa kusella, niin otan baaritiskillä jumprullisen taskulämmintä kossua hollantilaisen merimiehen karun kohtalon muistolle
.