Höh, avointa pohdintaa nuolija ja maalainen, mutta kurjaa että koette noin Onko niin, että elämä ei voi olla ok ilman kumppania? On meitä sinkkuja paljon 😊 Ehkä kaverit voi täydentää joitain aukkoja? Eläimet? Harrastukset? Vapaaehtoistyö (esim kummivanhempana toimiminen)? Kenties sen jonkun kohtaa sitten kun sitä ei edes etsi. Jos taas on täysin yksinäinen, ei ole sukulaisia tai ystäviäkään, voisiko joku uusi harrastus auttaa? Joku yhteisö? Sinkkutapahtumat? Olen nähnyt myös eri paikkakuntien puskaradioissa ilmoituksia, joissa joku kertoo olevansa yksinäinen ja etsivänsä ystäviä. Yleensä ne on poikinut vastauksia 😊 Jokatapauksessa toivon, että teidän elämään löytyy sisältöä, joka poistaa moiset ajatukset viimeisestä kesästä ❤️ Eihän sen elämäntarkoituksen ole pakko olla kaunis vaimo, kiharapäiset lapset ja kultainen noutaja 😊 Jokaisella on oma polkunsa, ihan yhtä tärkeä.toiset kiitokset enkelille kannustamisesta, no joo,kyl mie oon kumppani ja perhe haaveet jo unohtanut ja niiden suhteen luovuttanut, osittain johtuu siitä, että useammankin kerran sihteeriä tavatessa on käynyt selväksi, ettei miun seurassa viihdytä edes rahaa vastaan, kyllä sen aistii hyvinkin helposti jos toinen vartoo jo kovasti tapaamisen päättymistä. Kun olisi edes yksi ystävä,mut ei oo sitäkään tai joku ketä voisi edes halata ja hipsuttaa,taikka vaan yksinkertaisesti viettää aikaa,katsoa vaikka lehvaa,ei seuran aina tarvihe tarkoittaa mitään nusiskelu juttuja. Jaksaminen loppuu jo muutenkin, kun töitä on aivan liian kanssa ja aina vaan tulee lisää, kun toiset ymmärtäisi, että vaikka koneilla ajan aamusta iltaan ja talvella yöstä iltaan,välillä jopa vuorokauden ympäri,niin mie ite en oo mikään kone,raja tulee joskus vastaan. Aina ajattelen muita enempi kuin itteeni, niin on tässä vielä tavallaan aikaa,niin kauan kun porukat on elossa, niin en ainakaan tee mitään "typeryyksiä" en kehtaa mitään vaivaa aiheuttaa heille enkä toisaalta mitään ihmeempää siivottavakaan jättää,turvakaapin kautta luontoon kävelemään. Anteeksi kaikille joitten mielestä on inhottavaa lukea,mut jo auttaa avautuminenkin jonkinverran.