Vieläkö sitä minkä aikaa jaksais ottaa iskuja vastaan julmalta maailmalta,kaikki kaatuu nykyään päälle,mikään ei tahdo onnistua, rahatilanne kokoajan huono ja tämä talvi vielä tehty sellaista työtä, että palkan saa vasta vuoden päästä. Treffailu puolella on se vihon viimeinen kumppanin löytö yritys tehty,kun ei kukaan halua edes tavata. Tuohon kaikkeen kun lisätään vielä huono kohtelu viimeisellä maksetulla ajalla, niin voi kyllä todeta,että enää en edes kotoa halua mihinkään ihmisten ilmoille lähteä,missään tapahtumissa ei ole tullu käytyä,missä aina ennen kävi,ei niissä minuu kaivata,rumuutta oon koittanut vuodenvaihteesta asti muuttaa,elikkä painoa pois,syöminen on niin minimissä,kuin voi olla,kaupassakin tarvii käydä vain harvoin ja siinäkin säästää.
Siltikin kaikesta huolimatta en pahaa mieltä/oloa halua kehenkään purkaa,ollaan kaikille hyviä ja kohteliaita, mulle ei ole oltu ja nyt pohjalta korkealle ponnistanut itsetunto ja itsevarmuus on haalea muisto vain. Oikeastaan ainut ilon aihe on, kun saa olla kummieno ihanalle lapselle.