[Vieras0068]

Minkälaisen tuhon lapasesta lähtenyt leivinjauhe purkki aiheuttaakaan. Varsinkin kun kuvittelee koppaavansa sen ilmasta ja huomaakin nanosekunnin onnistumisen tunteen jälkeen antaneensa pönikälle vain lisää vauhtia aika-avaruudessa.
Kyökki näyttää kuin täällä olisi ollut kaksi viikkoa kestäneet tauottomat kokkeli bileet.

[Gentleman]

^Ei tullu mustakaan pesäpalloilijaa isons Oon aikoja sitten jo luopunut toivosta tavoitella putoavia esineitä, juurikin siitä syystä, että vähemmän tulee tuhoa kun antaa vain pudota

[Azazello]

^ ^^ Se on se ikä  Yks lekuri kuitenkin sanoi meidän lohdutukseksi, että aivoja, esim reaktionopeutta voi treenata - kannattaa yrittää edelleen ottaa se perunajauhopurkki kiinni, kaiken tuhon uhallakin.

[Vieras0068]

^
Mä olen aina ollut nopea ainoastaan yhdessä asiassa🙂.

[Vieras0087]

Kuuntelin tänään vinyyliltä Doorsia. Muistelin, kun tyttöystäväni kanssa etsittiin Jim Morrisonin hautaa Pariisissa. Oltiin interraililla ja elettiin 1980-lukua. Asuttiin Pariisissa pienessä hotellissa Montparnassella. Siinä hotellin vieressä oli Montparnassen hautausmaa. Tyttöystäväni sai päähänsä, että etsitään sieltä Jim Morrisonin hauta. Jim Morrisonhan kuoli Rue Montparnassella asuntonsa kylpyammeeseen 27-vuotiaana vuonna 1971. Sydämensä pysähtyi heroiinin liika-annostukseen. Tyttöystäväni oli varma, että Jim Morrison on haudattu tietenkin siihen kotinsa viereiseen Montparnassen hautausmaalle.

Parina päivänä sitten illalla etsittiinkin sitä Jim Morrisonin hautaa. Ei löydetty. Katselin niitä hautapaaseja joiden tuoreimmat vainajat oli haudattu joskus 1700-luvulla, ja arvelin että Jim Morrisonin viimeinen leposija on jossakin aivan muualla. Tyttöystäväni vaati, että minun pitää kysyä asiasta hautausmaan työntekijöiltä. En suostunut munaamaan itseäni, koska osasin ranskan kieltä vain muutaman typerän fraasin verran. Siitä tuli riitaa. Tyttöystäväni mielestä en vain halunnut kysyä, vaikka kuulemma osaisin sen tehdä ihan hyvin. Minua alkoi vähitellen vituttamaan koko Jim Morrison. Ja sanoinkin siitä. En ollut matkustanut junalla Pariisiin asti vaeltelemaan pitkin hautausmaata.

Istuttiin sitten illalla Boulevard Montparnassen varrella Le Selectin terassilla. Tyttöystäväni murjotti ja oli alkanut pihtaamaan. Harkitsin jo sitäkin, että haen hotellista rinkkani ja nousen yksin Barcelonan yöjunaan. Le Selecthän on yksi amerikkalaisten pyhiinvaelluskohteista Pariisissa. Olihan 24 tuntia vuorokaudessa avoinna oleva ravintola Henry Millerin ja Ernst Hemingwayn kantakuppila. Terassilla oli paljon iloisia jenkkejä, ja kysyin naapuripöydässä istuvilta amerikkalaisilta reissaajilta tästä Jim Morrisonin kuuluisasta haudasta. He tiesivät kertoa, että se löytyy Pere-Lachaisen hautausmaalta.

No seuraavana päivänä sitten matkustettiin sinne. Pere-Lachaise oli silloin metrolinjansa päätepysäkki, ja matkaa sinne oli varmaankin sen 15-20 kilometriä Montparnasselta. Jim Morrisonin hauta oli kyllä helppo löytää, koska höpöheinän tuoksu tuli sieraimiin jo hautausmaan portilla. Jim Morrisonin haudalla oli sellaiset ilmeisesti jatkuvat bileet. Kasettimankalta soi Doors ja hippien höpöheinä paloi. Löydettiin sitten Pere-Lachaiselta myös Edith Piafin hauta. Tyttöystäväni oli jälleen tyytyväinen elämäänsä ja illalla minäkin sain taas yltäkylläisesti pillua  .

The Doors- People Are Strange

https://www.youtube.com/watch?v=sezc05A4s2g

[Villerius]

Olen tässä miettinyt josko sitä lopettaisi tämän harrastuksen.

[Azazello]

^^ Hieno tarina. Jotenkin tykkään vieläkin Doorsista.

^ Tää tulee aika ajoin mieleen itse kullakin. Näissä kannattaa kuunnella itseään ja tehdä miten itsestä tuntuu parhaalta. Itsellä on aina joskus pitkiäkin taukoja ja sitten raas joskus huoraan tiheästikin.

[Vieras0217]

Olen tässä miettinyt josko sitä lopettaisi tämän harrastuksen.

Samaa mietin,pillit pussiin ja vähin äänin takavasemmalle..

[MariaEnkeli]

Mietin, että missä hän ^ on ollut! 😁

[Gentleman]

Olen tässä miettinyt josko sitä lopettaisi tämän harrastuksen.

Onko mies kuumehoureissaan?😰

Luultavasti meille kaikille tulee joskus se aika kun on kokenut tarpeeksi ja viimein päättää tehdä sen viimeisen visiitin

[Villerius]

Olen tässä miettinyt josko sitä lopettaisi tämän harrastuksen.

Onko mies kuumehoureissaan?😰

Luultavasti meille kaikille tulee joskus se aika kun on kokenut tarpeeksi ja viimein päättää tehdä sen viimeisen visiitin

En oikeastaan. Olen nyt tietty nauttinut muutamiakin lonkeroita.
Ajattelin vain sitä, että kun mun "roolihahmo" täällä on aiheuttanut joillekin niin kovasti patoutumia pääkoppaan niin voisi olla oikea hetki vetää johtopäätökset siitä. En voi oikeasti käsittää sitä, että jos olet jostain asiasta totaalisen eri mieltä täytyy alkaa paljastelemaan asioita, joita olet luottamuksella jollekin sanonut. Ei riitä ymmärrys siihen.
Näin kuitenkin tapahtui ja vaikka sillä ei sinänsä ole mitään merkitystä mun siviilielämään on se melkolailla kusipäistä toimintaa.

Itse en koskaan siihen pystyisi.

[Vieras0087]

^^ Hieno tarina. Jotenkin tykkään vieläkin Doorsista.

^ Tää tulee aika ajoin mieleen itse kullakin. Näissä kannattaa kuunnella itseään ja tehdä miten itsestä tuntuu parhaalta. Itsellä on aina joskus pitkiäkin taukoja ja sitten raas joskus huoraan tiheästikin.

Kiitos Azazello. Tykkään itsekin aina välillä kuunnella Doorsia. Ja myös Jimi Hendrixiä ja Janis Joplinia. Ja vielä vinyyleiltä. Jotenkin surettaa, että nämä kaikki lahjakkaat jenkit kuolivat jo niin nuorina huumeisiin. Nykytietämyksen valossa tuntuu niin alkeelliselta kuolla johonkin heroiinin yliannostukseen. Mutta musiikkinsa on kyllä hienoa, vaikka tajuntaa olisi laajennettukin välillä hieman jollakin LSD:lla. Mutta toisaalta luovien ihmisten eliniän pituudella ei ole kovinkaan paljon merkitystä. He ovat täällä maan päällä vain käymässä. Kuten meistä jokainen on.

Eino Leino ja Pentti Saarikoski kuolivat molemmat jo 47-vuotiaina. Ja ihan loppuun palaneina ihmisinä. No varmasti oli ainakin viinaa kulunut. Ja ehkä muitakin stimulantteja. Mutta katsokaapa heidän bibliografiaansa. Aivan käsittämätön määrä runoja, kirjoja ja suomennoksia. Leino käänsi Dantea ja Saarikoski Homerosta. Ja mitä laatua äijät suolsivat. Ja nykyään joku kaksi omakustanteista runokyhäelmää raapustanut kutsuu itseään runoilijaksi. Ja Leino ja Saarikoski elivät kuin runoilijat. Boheemisti. Nussivatkin ihan pirusti. Ja tekivät valtavalla tuotannollaan aivan korvaamattomia palveluja isänmaalleen ja suomalaisille  . 

[Zorbas]

Kuuntelin tänään vinyyliltä Doorsia. Muistelin, kun tyttöystäväni kanssa etsittiin Jim Morrisonin hautaa Pariisissa.

Repukkapyssy jumissa mutta upea tarina! Kiitos!

nimi. Myös tyttöystävän kanssa nuoruudessa Morrisonin hautaa etsinyt!

[Zorbas]

Kiitos Azazello. Tykkään itsekin aina välillä kuunnella Doorsia. Ja myös Jimi Hendrixiä ja Janis Joplinia. Ja vielä vinyyleiltä. Jotenkin surettaa, että nämä kaikki lahjakkaat jenkit kuolivat jo niin nuorina huumeisiin. Nykytietämyksen valossa tuntuu niin alkeelliselta kuolla johonkin heroiinin yliannostukseen. Mutta musiikkinsa on kyllä hienoa, vaikka tajuntaa olisi laajennettukin välillä hieman jollakin LSD:lla. Mutta toisaalta luovien ihmisten eliniän pituudella ei ole kovinkaan paljon merkitystä. He ovat täällä maan päällä vain käymässä. Kuten meistä jokainen on.

Eino Leino ja Pentti Saarikoski kuolivat molemmat jo 47-vuotiaina. Ja ihan loppuun palaneina ihmisinä. No varmasti oli ainakin viinaa kulunut. Ja ehkä muitakin stimulantteja. Mutta katsokaapa heidän bibliografiaansa. Aivan käsittämätön määrä runoja, kirjoja ja suomennoksia. Leino käänsi Dantea ja Saarikoski Homerosta. Ja mitä laatua äijät suolsivat. Ja nykyään joku kaksi omakustanteista runokyhäelmää raapustanut kutsuu itseään runoilijaksi. Ja Leino ja Saarikoski elivät kuin runoilijat. Boheemisti. Nussivatkin ihan pirusti. Ja tekivät valtavalla tuotannollaan aivan korvaamattomia palveluja isänmaalleen ja suomalaisille  .

Minä olen musiikillisen heräämisen kokenut vasta Doorsin, Hendriksin ja aikalaisten jälkeen, mutta valveutuneiden kavereiden kautta nämä aarteet löytänyt. Erityisesti ilahduttaa, että jotkut itseäni 30-40v nuoremmat ovat myös löytäneet näitä helmiä mikä antaa osviittaa, että tulevat jäämään ihmiskunnan taiteen historiaan barokin ja klassisen musiikin ikonien seuraan.

Moni upea taiteilija elää sellaisella tunteen palolla, että polttaa kynttilänsä molemmista päistä loppuun aivan liian varhain. He ovat kuitenkin jättäneet näkyvän jälkensä ihmiskunnan historiaan. Varmaan heidänkin aikana on näitä Saliereita yms. tusinataiteilijoita ollut, mutta heitä ei historiankirjoitus muista.

Nykyään yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus käydä Morrisonin haudalla, seurata Beatlesien jalanjälkiä, käydä haistelemassa ilmapiiriä jazzin syntysijoilla New Orleansin, istua iltaa Kämpissä. Tai kierrellä kokemassa sitä taidetta mikä syntyy nyt. Ja käydä hupakoissa. Ahmia elämää kaksi käsin, boheemielämää!

[Gentleman]

En oikeastaan. Olen nyt tietty nauttinut muutamiakin lonkeroita.
Ajattelin vain sitä, että kun mun "roolihahmo" täällä on aiheuttanut joillekin niin kovasti patoutumia pääkoppaan niin voisi olla oikea hetki vetää johtopäätökset siitä. En voi oikeasti käsittää sitä, että jos olet jostain asiasta totaalisen eri mieltä täytyy alkaa paljastelemaan asioita, joita olet luottamuksella jollekin sanonut. Ei riitä ymmärrys siihen.
Näin kuitenkin tapahtui ja vaikka sillä ei sinänsä ole mitään merkitystä mun siviilielämään on se melkolailla kusipäistä toimintaa.

Itse en koskaan siihen pystyisi.

Ymmärrän hyvin tuntemuksiasi ja tuollainen halpamainen käytös jota olet joutunut kokemaan syö fiilistä jatkaa aivan varmasti. Oon aina halveksinut ihmisiä jotka eivät enään keksi päteviä argumentteja, alkavat kaivamaan toisen heikkoja kohtia. Täydellinen esimerkki ihmisestä jonka korvien välissä ei paljoa tapahdu. Mutta hyvä jos vauriot ovat vähäiset👍

[Villerius]

^
Ääh
Ei se mitään. Nää jutut joillekin vaan menee ihon alle rajusti. Tämä on vaan sosiaalista mediaa, missä jutellaan nimimerkein.

Kaikki ok täällä.

[Viola]

Tämä on vaan sosiaalista mediaa, missä jutellaan nimimerkein.

Juuri näin!

Tämän päivän mietteet näin aamuvarhaisella. Hyvää ja vähän synkkääkin.
Kummasti pään sisällä saattaa olla vierekkäin ilo, suru, epätoivo, nauru, itku, rauhallisuus, levottomuus.
Sen edelleen allekirjoitan minkä tajunnut jo vuosia sitten. Ikä saa katsomaan kaikkea rauhallisemmin. Olkoon mitä tahansa, se on osa elämää ja hiljalleen mennään tällä janalla viimeiseen pisteeseen asti.

Eilinen asiakas sai ajattelemaan paljon sellaista minkä ääreen aina välillä on hyvä pysähtyä.

[Kapu]

Kävimme katsomassa Tallinnan Meremuuseumissa Lembit-sukellusvenettä ja vähän muutakin. Osa oli sen aiemmin nähnytkin. 59,5 m pitkä Lembit on suurempi kuin suomalainen Vesikko, valmistunut Englannissa v. 1937. NL otti sen haltuunsa 1940, mutta se tuotiin Tallinnaan museoitavaksi v. 1979. Sisaralus Kalev jäi kateisiin.

Melko ahtaille aluksen sisätilat näyttivät 32-henkiselle miehistölle.

[Gentleman]

^
Ääh
Ei se mitään. Nää jutut joillekin vaan menee ihon alle rajusti. Tämä on vaan sosiaalista mediaa, missä jutellaan nimimerkein.

Kaikki ok täällä.

Ihmettelen suuresti miten jotkut jaksaa🙄 Ei ole mitään turhempaa kuin hermostua helvetti jostain nettikirjoittelusta ja sen jälkeen mennä henkilökohtaisuuksiin kun ei muuta osaa

[Stan]

Tämä on vaan sosiaalista mediaa, missä jutellaan nimimerkein.

Juuri näin!

Tämän päivän mietteet näin aamuvarhaisella. Hyvää ja vähän synkkääkin.
Kummasti pään sisällä saattaa olla vierekkäin ilo, suru, epätoivo, nauru, itku, rauhallisuus, levottomuus.
Sen edelleen allekirjoitan minkä tajunnut jo vuosia sitten. Ikä saa katsomaan kaikkea rauhallisemmin. Olkoon mitä tahansa, se on osa elämää ja hiljalleen mennään tällä janalla viimeiseen pisteeseen asti.

Eilinen asiakas sai ajattelemaan paljon sellaista minkä ääreen aina välillä on hyvä pysähtyä.

Upeasti ajateltu Venla. On hyvä nauttia aina kun on mahdollisuus ja sen aika. Ja antaa tietty nautinto, mitä se sitten onkin, myös muille.