Kielten opiskelu tai minkä tahansa opiskelu, jos ja kun kannattaa tunnin joutuu edes takaisin matkustamaan. Ranskaa opiskellessa avainasemassa on lausuminen, joten kannattaa ostaa oppikirjojen lisäksi, niiden mukana jossain formaatissa tallenne, josta voi samalla kuunnella, miten sitä ranskaa pitäisi lausua.
Tuo on ihan totta. Minun ranskan kielen ope oli sellanen hurmaava keski-ikäinen sotkunutturapäinen dramaattinen chic-höpsö, joka koulun sisäpihalla hurjasteli melkein oppilaiden päälle vanhalla Volvollaan. R-vika teki minusta open suosikkioppilaan ja osasin myös antaumuksella katsoa Angelica elokuvia. Paljon muuta ei tunneilla tehtykään, mutta ihan huippunumero tuli todistukseen.
Ranskaa kun ei juuri käytä, niin paljon unohtuu. Tosin marokkolaisten ja muiden yön Timojen pimeällä kadulla perässä hiipparovien takia edelleen muistan tiuskaista merde, putain ja bite. Hyvin on ymmärtäneet, ei ole sekään opiskelu mennyt hukkaan. ...vai johtuikohan se kuitenkin isosta möröstä mustasta koirasta, eikä minun kielitaidosta.
Mutta matkustaessa ja odottaessa voisi sen ajan käyttää huonomminkin, kun opettelemalla jotain uutta asiaa.
Aika hieno idea Jani. Uutta voisi opetella myös odottaessaan aikaa lääkärille, kaupan kassajonossa, auton ollessa huollossa (tosin he yleensä ottavat laina-auton ja menevät huoriin), jonottaessa ilmaisia ämpäreitä...uuden oppimiseen on rajattomat mahdollisuudet siinä ajassa, minkä muuten vaan olisit. Tosin en millään lailla halveksu sitä ultimaallisen ihanaa olotilaa, kun aivoissani ne kaksi hernettä eivät kohtaa toisiaan.
Tarkemmin ajatellen...nukkuminen ja pään tyhjentäminen on parasta mitä voi tehdä, jos ei tarvitse tehdä mitään.