Reportaasia Hämeenlinnan Ninasta. Alku aina hankalaa, molemmille sopivan ajan löytyminen oli haasteellista, mutta lopussa kiitos seisoo ja seisoi jotain muutakin. Parin tunnhin aikaan olin toivonut sen itsensä lìsäksi saunaa ja vähän hierontaa. Saunalla aloitettiin ja jo siellä tuli selväksi, miksi ne pojat ovat sitä kehuneet. Suihkun kautta ja pienen huilin jälkeen sängylle, keittiön pöydälle ja sohvalle. Edestä ja takaa, sivusta jos toisestakin, kuumistako on tuo pieni nainen tehty, taipui asentoon kuin asentoon. Toinenkin loppuhuipennus suuhun laakasu, taisi lähteä kynnetkin varpaista. Tarjottiin vielä kahvit ja rapuleivät mukavan jutustelun kera. Etukäteen mielikuva Ninasta oli hyvä, mutta todellisuus vielä parempi. Kyllä tämä piti itse kokea. Kiitos Nina, tuskin oli viimeinen kerta, kun vierailen Hämeenlinnassa.