Eräs joulumuori, yksi heistä ja rakkaudesta toimialaansa kohtaan, toivottaa tässä vaiheessa oikein makoisia joulun ja ilon päiviä - jouluhan on toden totta antamisen juhlaa ja siitä minä totisesti haluan pitää tänä jouluna huolen. En oikein viime vuoden jouluna asiaa samalla tavalla assosioinut mielessäni ja pahoittelut syvästi siitä, mutta myöhempi vapaa assosiaatio mieleni syövereistä paljasti tämän tosiseikan mahdollisuuden minulle, jos sitä kunnialla ja lämpimän hupsukkaisella omallatunnolla haluan vaalia.
Koronatilanne juu, on mitä on, ja ylilääkärit sun muut saavat tulla tämän joulutoivotukseni jälkeen foorumilynkkaamaan minut alimpaan helvettiin, jos haluavat, kun kehoitan tekemään rakkaudellisia tekoja ja antamisen ihmeitä silloin kun siltä tuntuu ja huvittaa, vaikka ne jalon rakkaudelliset teot vaatisivatkin muutakin kuin näyttöpäätteen tuijottelua. Riskiryhmien ja iäkkäiden kannattaa ilman muuta ehdottomasti edelleenkin varoa, mutta muilla ihmisillä se antamisen juhla nyt muutenkin kuin vain etäkokoustamisessa on vähän niin kuin makuasia...
Nyt hevonkuuseen sen kohtuuttoman suuren hysterian vallassa eläminen (vähän hysteriaa koronan takia aina toki saa olla) ja kuunnellaan vaan ennemmin taivasta eli sisintä, kuunnellaan myöskin järkeä, mutta sovitetaan minän tarpeet ja omatunto yhteen, niin tulee rakkaudellista jälkeä kohti hienompaa antamisen juhlaa. Pahoittelut, etten psykologiaa opiskelevana ja paremmista tenttiarvosanoista henkeen ja vereen taistelevana eikun taiteilevana oikein nyt tämän rakentavampaa viestiä ehdi tähän tulla laittamaan ja asettumaan jyrkästi eri mieltä olevien asemaan, mutta muistakaa:
Oikein antoisaa ja makoisaa joulun aikaa ja taikaa! Ja muistakaamme nyt viimeinkin tehdä myöskin niitä joulun taikoja jou-jou
