Kuinkahan varmasti voi luottaa hiv testiin joka tehty 2-3vk jälkeen "riskistä" ja tehty ilmeisesti tarkemmalla geenitestillä. Jostakin luin, että tämä testi näyttäisi jo alle viikossa riskistä. Onko muilla kokemusta asiasta?
Uutiset: SeksiSaitti toivottaa kaikille foorumilaisille leppoisaa joulunaikaa!
Sivuja: [1] Siirry alas
Aihe: Geenimonistus (Luettu 2726 kertaa)
Turskanen
- Newbie
- Viestejä: 21
Kelpo kaveri
-
Palstalla ei ilmeisesti asiantuntijoita tähän asiaan. Tämä geenimonistustesti vain herätti mielenkiinnon. Eli miksi sitä ei käytetä yleisemmin, koska asiaa nyt tutkineena, tämä havaitsee jo alle viikon takaisen tartunnan. Esim veripalvelu kertoo käyttäneensä tätä testiä jo vuosia.
Pöytälamppu
- Jr. Member
- Viestejä: 71
-
Kelpo kaveri
-
Käsittääkseni tekniikan ongelma on (ollut?) väärät positiiviset.
Ylilääkäri
- Full Member
- Viestejä: 331
-
Huikea tyyppi
-
Hiv-infektion diagnoosi perustuu hiv-vasta-aineiden ja hiv-antigeenin (S-HIVAgAb) määrittämiseen.
Tässä yhdistelmätestissä antigeeni alkaa muuttua positiiviseksi 2-3 viikon kuluttua tartunnasta ja vasta-aineet noin viikkoa myöhemmin. Parin kuukauden kuluessa tartunnasta antigeeni laskee yleensä negatiiviseksi, mutta vasta-aineet jäävät pysyvästi positiivisiksi. Täten vasta noin 3 kk:n kuluttua altistuksesta saatua negatiivista tulosta voidaan pitää varmasti luotettavana.
Antigeeni-positiivinen, mutta vasta-aine-negatiivinen tulos viitaa äskettäin saatuun hiv-tartuntaan. Antigeeni-positiivisuus ei riitä yksin hiv-tartunnan varmistamiseksi, vaan lopullinen tulos saadaan vasta, kun henkilö muuttuu myös vasta-aine-positiiviseksi eli varmuudella 3 kk kuluttua.
Nukleiinihappomonistustestimenetelmät ovat kalliita ja niihin liittyy epävarmuustekijöitä, joiden takia ne eivät sovellu yksinään henkilön hiv-infektion toteamiseen. Lopullinen varmuus tartunnasta saadaan vasta, kun henkilöstä voidaan osoittaa hiv-vasta-aineita.
HI-virus 1:n nukleiinihappotesti perustuu HI-1 viruksen RNA:n osoittamiseen plasmasta. Se tunnistaa useita HI-1 genotyyppejä. Testiä käytetään HI-1 viruksen tuotannon määrittämiseen ennen hoitoa, lääkehoidon seurantaan ja vastustuskykyisten kantojen toteamiseen. Viruspitoisuuden kolminkertaista muutosta pidetään diagnostisesti merkittävänä. Ennen hoidon aloitusta tulisi perustaso määrittää vähintään kahdesti. Herkimpänä testinä HIV-RNA-pitoisuuden määrittäminen soveltuu myös tartunnan alkuvaiheen diagnosoimiseksi. HIV- RNA-testi tulee positiiviseksi n. 5-15 päivän sisällä tartunnasta, 4-20 vuorokautta ennen muita testejä. Testi ei tunnista HIV-2-RNA:ta. Tällä ei ole suurta merkitystä, koska HI-1 on ylivoimaisesti yleisin ja HI-2 -tyyppiä esiintyy lähinnä Afrikassa.
Hiv-diagnostiikkaan on myös tarjolla ”pikatestejä”. Parhaimpien hiv-pikatestien herkkyys ja spesifisyys ovat samaa luokkaa laboratorioissa testien kanssa. Huomaa, että nimen viittaus nopeuteen koskee vain testin teknistä suorittamista ja vastauksen valmistumista, eivätkä pikatestit pysty toteamaan alkavaa hiv-infektiota laboratoriotestejä aikaisemmin.
Eli lyhyesti: jos kolmen kuukauden kuluttua mahdollisesta tartunnasta sinulla ei ole hiv-vasta-aineita, sinulla ei suurella varmuudella ole HIV-tartuntaa.
Ylilääkäri
Tässä yhdistelmätestissä antigeeni alkaa muuttua positiiviseksi 2-3 viikon kuluttua tartunnasta ja vasta-aineet noin viikkoa myöhemmin. Parin kuukauden kuluessa tartunnasta antigeeni laskee yleensä negatiiviseksi, mutta vasta-aineet jäävät pysyvästi positiivisiksi. Täten vasta noin 3 kk:n kuluttua altistuksesta saatua negatiivista tulosta voidaan pitää varmasti luotettavana.
Antigeeni-positiivinen, mutta vasta-aine-negatiivinen tulos viitaa äskettäin saatuun hiv-tartuntaan. Antigeeni-positiivisuus ei riitä yksin hiv-tartunnan varmistamiseksi, vaan lopullinen tulos saadaan vasta, kun henkilö muuttuu myös vasta-aine-positiiviseksi eli varmuudella 3 kk kuluttua.
Nukleiinihappomonistustestimenetelmät ovat kalliita ja niihin liittyy epävarmuustekijöitä, joiden takia ne eivät sovellu yksinään henkilön hiv-infektion toteamiseen. Lopullinen varmuus tartunnasta saadaan vasta, kun henkilöstä voidaan osoittaa hiv-vasta-aineita.
HI-virus 1:n nukleiinihappotesti perustuu HI-1 viruksen RNA:n osoittamiseen plasmasta. Se tunnistaa useita HI-1 genotyyppejä. Testiä käytetään HI-1 viruksen tuotannon määrittämiseen ennen hoitoa, lääkehoidon seurantaan ja vastustuskykyisten kantojen toteamiseen. Viruspitoisuuden kolminkertaista muutosta pidetään diagnostisesti merkittävänä. Ennen hoidon aloitusta tulisi perustaso määrittää vähintään kahdesti. Herkimpänä testinä HIV-RNA-pitoisuuden määrittäminen soveltuu myös tartunnan alkuvaiheen diagnosoimiseksi. HIV- RNA-testi tulee positiiviseksi n. 5-15 päivän sisällä tartunnasta, 4-20 vuorokautta ennen muita testejä. Testi ei tunnista HIV-2-RNA:ta. Tällä ei ole suurta merkitystä, koska HI-1 on ylivoimaisesti yleisin ja HI-2 -tyyppiä esiintyy lähinnä Afrikassa.
Hiv-diagnostiikkaan on myös tarjolla ”pikatestejä”. Parhaimpien hiv-pikatestien herkkyys ja spesifisyys ovat samaa luokkaa laboratorioissa testien kanssa. Huomaa, että nimen viittaus nopeuteen koskee vain testin teknistä suorittamista ja vastauksen valmistumista, eivätkä pikatestit pysty toteamaan alkavaa hiv-infektiota laboratoriotestejä aikaisemmin.
Eli lyhyesti: jos kolmen kuukauden kuluttua mahdollisesta tartunnasta sinulla ei ole hiv-vasta-aineita, sinulla ei suurella varmuudella ole HIV-tartuntaa.
Ylilääkäri
Sivuja: [1] Siirry ylös