Kenenkään ei tarvitse rikkoa rajoja sen takia et henkilökemia olisi toimivaa.
Juuri näin. Väittäisin ehkä jopa, että tommosessa on aina kyse jostain ihan muusta, kuin kemiasta tai edes hyvästä palveluasenteesta. Jos jotain osapuolta sattuu, jossain on mennyt mönkään.
Muutaman tutumman kanssa olen joskus omasta halustani päättänyt kokeilla, mitä se rehellisyys tuo tullessaan. Nimittäin, sekin voi olla tosi intiimiä, paljon intiimimpää kuin seksi monelle, ja siksikin on tärkeää kuunnella itseään silloinkin - paljon haluan avata itseäni ja millä tavalla? Yllätys onkin ollut suuri, kun asiakas on sanonut, että niin mielellään tulisi, ja jos vaan jaksan niin voidaan ottaa ihan iisisti. Toki kyseessä on ollut pidempiaikaisempi asiakas, johon on jo luottoa. Ja nää on olleet hyviä kokemuksia.
Erityisesti tuo "paljon haluan avata itseäni ja millä tavalla?" pistää miettimään. Jos itse mielelläni menisin tähän suuntaan, niin se ei välttämättä ole pt:lle ok. Sen molemmille hyvän rajan löytäminen henkisen puolen asioissa taitaa olla vaikeampaa kuin fyysisen puolen 'mihin saa koskea, millä elimellä ja millä tavalla' -jutut.
OT:
Ensimmäisellä tapaamisella pt:n kanssa hän alkoi itkemään. Säikähdin, että on tehty jotain mikä ylitti hänen rajansa (vaikkei ilmaissut mitään siihen suuntaan). Kun lohdutin ja kyselin mikä hätänä, niin kertoi. Asia ei liittynyt meidän seksisessioon ja onnistuin lohduttamaan ja hyvälle mielelle. Tuli tosi hyvä fiilis kun voin auttaa toista. Oli myös koskettavaa murtaa stereotyyppinen raja missä pt muuttui osaavan ja kuuman ammattilaisen roolista aidoksi ihmiseksi. Seksityö ja -asiakkuus on ihmisten kohtaamista!
Pari asiaa tulee mieleen:
Kosketuskulttuuri. Ylipäänsä seksuaalisuuden ja seksin tabuihinhan kuuluu tunteiden ja kosketuksen yhteys. Tietyissä rooleissa ne on normi yhdistää (parisuhde), tietyissä rooleissa normi erottaa (monet työt, varsinkin esim. hoitotyö nykyään paradoksaalisesti). On siis lähtökohtaisesti vaikea kuvitella maailmaa, jossa kosketus, sen mukana tulevat tunteet, kuuluisivat saumattomasti kaikille elämän osa-alueille ilman arvottamista. Tai toisin päin, tunnemaailman ja yhteyden välittäminen myös kosketuksella tilanteesta riippumatta.
Seksuaalikasvattajana tää on musta äärettömän mielenkiintoista. Me nimittäin kasvetaan pelkäämään yhtä selviytymisen kannalta olennaisinta tarvetta. Iän myötä sen on oppinut jakamaan pieniin lokeroihin, jotka ei missään nimessä saa mennä sekaisin. Onneksi nykyään puhutaan paljon kommunikaatiosta, ulkoa päin rakennettujen moraalikoodistojen sijaan. Tietenkään tässä ajassa, tässä seksuaali- ja tunnekasvatuksella mun ajatus ei ole se, että ”kaikki vaan lääppimään toisiaan miten lystää”. Enemmänkin herättää kyseenalaistamaan sitä, onko haavoittuvuuden ja inhimillisyyden esiintulo uhka vai mahdollisuus? Filosofisesti toki. Zorbas hyvin sanoikin, että se mikä itselle on ok, ei välttämättä ole toiselle. Ja sellaisista asioista, joita ei voi nähdä silmillä, sopiminen voi olla hyvin haastavaa. Tulee myös muistaa, että kaikki eivät halua
kuulla kaikkea.
Luin tuon OT-jutun, ja näen siinä monenlaista. En tiedä tapausta enkä voi puhua kuin mahdollisista eri hypoteeseista. Toisaalta, kuulostaa kauniilta hetkeltä ottaen huomioon tämä koko edellisen rimpsun, mutta läheisyys ja intiimiys on todella haavoittuvainen tilanne. Itsellä vastaava tilanne olisi varmasti aiheuttanut ”avautumiskrapulan”, ja jälkikäteen hävettänyt kovasti. Ehkä vähän tälläistä ajoin myös takaa sillä, että miten avaa itseään, milloin ja kenelle. Häpeässä tai muissa tunteissa ei ole mitään väärää, mutta näin tunneihmisenä itsekin on joutunut tonkimaan todella syvältä, jo ihan pienistä asioista, että mihin asettaa rajoja. Rajoja on myös eri tasoilla - voi asettaa rajoja puheen, läsnäolon, jne. tasoille. Voi olla avaamatta tietoa itsestään ja olla samalla energiatasolla avoin ja välitön. Ja kaikkea siltä väliltä. Miten ”olla oma itsensä” samalla itseään suojaten? Se riippuu täysin ihmisestä.
Se, mikä minulle tuo turvaa ja antaa mahdollisuuden olla mahdollisimman oma itseni, voi tulkkaantua asiakkaalle jonain ihan muuna. Hän voi tulkita sen negatiivisesti. Samoin tilanne, jonka koen vaikeana ja epämiellyttävänä, voi asiakkaalle tulkkaantua positiivisena. Peilaan itse ”hyvää asennetta” ennen kaikkea itseeni ja omaan vointiini. Nimittäin, mitä lähempänä ja rehellisempi olen itselleni, sitä paremmin kykenen asettamaan rajani ja voin paremmin. Tällöin kykenen olemaan myös empaattisempi kömpelömmissä tilanteissa, hoitamaan hankalat rauhallisesti itseäni suojaten, jne.
Hyvä asenne on varmaankin ennen kaikkea hyvä suhde omaan itseen. Mitä se kenellekin on.