[Vieras0342]

^Kyse on luottamuksellisesta ystävyys/asiakassuhteesta vakkarien kanssa, kuten Nina tossa yläkerrassa skrivaa. Vuosien saatossa sitä tulee toinen ihminen tulee todella tutuksi, ja mikä yhdistää paremmin miesta ja naista kuin seksi?

Yhteinen asuntolaina, mutta se on toinen tarina. 

[Vieras0140]

Mun mielestä juurikin parasta tässä hommassa on, kun "kemiat kohtaa". Olen itse selkeästi tunne-ihminen ja ihastun helposti asiakkaisiin. Asia ei mua haittaa, vaan voin nauttia tilanteesta täysillä. Asiassa on haittapuolensa toki. Joitakin asiakassuhteita olen joutunut lopettamaan, kun ihastumistani on käytetty hyväksi keplottelemalla ilmaista aikaa tai muita etuisuuksia sen sijaan, että olisi vain nautittu yhteisistä fiiliksistä maksetun ajan puitteissa. Toki asia on eri, jos itse teen päätöksen jatkaa keskustelua, vaikka aika jo loppui.

Mun tapa tehdä näitä hommia ei varmaankaan ole kaikkein järkevin, mutta ainakin tällä hetkellä mulle sopiva tapa.

[Vieras0395]

Aina on kemiat kohdanneet. Mitä enemmän on maksanut, sitä enemmän ollut kemiallista kohtaamista. Lisäksi olen saanut fyysistä kohtaamista samassa määrin.

Tuokin on kyllä totta Jostain syystä yksi maksaa minulle aina liikaa ihan tahallansa ja kemiat kohtaa milloin vaan, myös aikaisin aamulla, milloin yleensä minussa ei olisi mitään elollista toimintaa. Tosin paneskellaan vaan jotain 5 min sisältäen suihkussa käynnin ja loppu parituntinen meidän kemiat kohtaa jutellessa ja kahvia juodessa. On tuo kemia vaan ihmeellinen tieteenala. Olen kouluvuosien huonohkojen kemia/fysiikka numeroiden jälkeen alkanut tykkäämään niistä.

[Vieras0128]

No se nyt on jo yleissivistykseen kuuluvia kemian perussääntöjä, että kemialliset reaktiot nopeutuvat lämpötilan noustessa. Toisaalta tämän harrastuksen parissa on käynyt varsin selväksi sekin, että huora lämpenee rahalla. Tämä sitten ilmeisesti vaikuttaa niihin kemiallisiin reaktioihin

[MisterMaster]

No se nyt on jo yleissivistykseen kuuluvia kemian perussääntöjä, että kemialliset reaktiot nopeutuvat lämpötilan noustessa. Toisaalta tämän harrastuksen parissa on käynyt varsin selväksi sekin, että huora lämpenee rahalla. Tämä sitten ilmeisesti vaikuttaa niihin kemiallisiin reaktioihin

Silloin on varmaan kemiat kohdallaan, kun palveluntarjoaja käy kuumana(siis ei positiivisessa mielessä kuumana).

[Vieras0164]

... Asiassa on haittapuolensa toki. Joitakin asiakassuhteita olen joutunut lopettamaan, kun ihastumistani on käytetty hyväksi keplottelemalla ilmaista aikaa tai muita etuisuuksia sen sijaan, että olisi vain nautittu yhteisistä fiiliksistä maksetun ajan puitteissa. Toki asia on eri, jos itse teen päätöksen jatkaa keskustelua, vaikka aika jo loppui.

Tästähän sainkin idean, ensi kerralla kun bussikuski vaikuttaa mukavalta tyypiltä ja tervehtii asiakasta, niin pyydänkin josko saisin matkani puoleen hintaan. Tosin ei ne Tampereella kyllä tervehdi.

Luulen että omalla kohdallani se, että itse viihtyy toisen seurassa eikä vastapuolikaan vaikuta silminnähden vaivautuneelta on sitä kemioiden kohtaamista. En ole kyllä muuten mikään kovin tunnelukutaitoinen, että tätä pidemmälle osaisin toista lukea, ehkä muutamaa pitkäaikaista ystävyyttä lukuunottamatta. Mutta kyllähån sitä mieluiten tapaa uudelleen sellaisen palveluntarjoajan, jonka kanssa on ollut kiva jutellakin siinä henkeä vetäessä. Yliaikaa ei kyllä ole tullut ikinä mieleeni käyttää.

[Vieras0342]

Jos sen kemioiden kohtaamisen kitettyäsi lyhyesti, se olisi öbaouttirallaa näi: Tunne ihminen, mutta älä ole liian tunneihminen.

[JennySnow]

Kenenkään ei tarvitse rikkoa rajoja sen takia et henkilökemia olisi toimivaa.

Juuri näin. Väittäisin ehkä jopa, että tommosessa on aina kyse jostain ihan muusta, kuin kemiasta tai edes hyvästä palveluasenteesta. Jos jotain osapuolta sattuu, jossain on mennyt mönkään.

Muutaman tutumman kanssa olen joskus omasta halustani päättänyt kokeilla, mitä se rehellisyys tuo tullessaan. Nimittäin, sekin voi olla tosi intiimiä, paljon intiimimpää kuin seksi monelle, ja siksikin on tärkeää kuunnella itseään silloinkin - paljon haluan avata itseäni ja millä tavalla? Yllätys onkin ollut suuri, kun asiakas on sanonut, että niin mielellään tulisi, ja jos vaan jaksan niin voidaan ottaa ihan iisisti. Toki kyseessä on ollut pidempiaikaisempi asiakas, johon on jo luottoa. Ja nää on olleet hyviä kokemuksia.

Erityisesti tuo "paljon haluan avata itseäni ja millä tavalla?" pistää miettimään. Jos itse mielelläni menisin tähän suuntaan, niin se ei välttämättä ole pt:lle ok. Sen molemmille hyvän rajan löytäminen henkisen puolen asioissa taitaa olla vaikeampaa kuin fyysisen puolen 'mihin saa koskea, millä elimellä ja millä tavalla' -jutut.

OT:

Ensimmäisellä tapaamisella pt:n kanssa hän alkoi itkemään. Säikähdin, että on tehty jotain mikä ylitti hänen rajansa (vaikkei ilmaissut mitään siihen suuntaan). Kun lohdutin ja kyselin mikä hätänä, niin kertoi. Asia ei liittynyt meidän seksisessioon ja onnistuin lohduttamaan ja hyvälle mielelle. Tuli tosi hyvä fiilis kun voin auttaa toista. Oli myös koskettavaa murtaa stereotyyppinen raja missä pt muuttui osaavan ja kuuman ammattilaisen roolista aidoksi ihmiseksi. Seksityö ja -asiakkuus on ihmisten kohtaamista!

Pari asiaa tulee mieleen:

Kosketuskulttuuri. Ylipäänsä seksuaalisuuden ja seksin tabuihinhan kuuluu tunteiden ja kosketuksen yhteys. Tietyissä rooleissa ne on normi yhdistää (parisuhde), tietyissä rooleissa normi erottaa (monet työt, varsinkin esim. hoitotyö nykyään paradoksaalisesti). On siis lähtökohtaisesti vaikea kuvitella maailmaa, jossa kosketus, sen mukana tulevat tunteet, kuuluisivat saumattomasti kaikille elämän osa-alueille ilman arvottamista. Tai toisin päin, tunnemaailman ja yhteyden välittäminen myös kosketuksella tilanteesta riippumatta.

Seksuaalikasvattajana tää on musta äärettömän mielenkiintoista. Me nimittäin kasvetaan pelkäämään yhtä selviytymisen kannalta olennaisinta tarvetta. Iän myötä sen on oppinut jakamaan pieniin lokeroihin, jotka ei missään nimessä saa mennä sekaisin. Onneksi nykyään puhutaan paljon kommunikaatiosta, ulkoa päin rakennettujen moraalikoodistojen sijaan. Tietenkään tässä ajassa, tässä seksuaali- ja tunnekasvatuksella mun ajatus ei ole se, että ”kaikki vaan lääppimään toisiaan miten lystää”. Enemmänkin herättää kyseenalaistamaan sitä, onko haavoittuvuuden ja inhimillisyyden esiintulo uhka vai mahdollisuus? Filosofisesti toki. Zorbas hyvin sanoikin, että se mikä itselle on ok, ei välttämättä ole toiselle. Ja sellaisista asioista, joita ei voi nähdä silmillä, sopiminen voi olla hyvin haastavaa. Tulee myös muistaa, että kaikki eivät halua kuulla kaikkea.

Luin tuon OT-jutun, ja näen siinä monenlaista. En tiedä tapausta enkä voi puhua kuin mahdollisista eri hypoteeseista. Toisaalta, kuulostaa kauniilta hetkeltä ottaen huomioon tämä koko edellisen rimpsun, mutta läheisyys ja intiimiys on todella haavoittuvainen tilanne. Itsellä vastaava tilanne olisi varmasti aiheuttanut ”avautumiskrapulan”, ja jälkikäteen hävettänyt kovasti. Ehkä vähän tälläistä ajoin myös takaa sillä, että miten avaa itseään, milloin ja kenelle. Häpeässä tai muissa tunteissa ei ole mitään väärää, mutta näin tunneihmisenä itsekin on joutunut tonkimaan todella syvältä, jo ihan pienistä asioista, että mihin asettaa rajoja. Rajoja on myös eri tasoilla - voi asettaa rajoja puheen, läsnäolon, jne. tasoille. Voi olla avaamatta tietoa itsestään ja olla samalla energiatasolla avoin ja välitön. Ja kaikkea siltä väliltä. Miten ”olla oma itsensä” samalla itseään suojaten? Se riippuu täysin ihmisestä.

Se, mikä minulle tuo turvaa ja antaa mahdollisuuden olla mahdollisimman oma itseni, voi tulkkaantua asiakkaalle jonain ihan muuna. Hän voi tulkita sen negatiivisesti. Samoin tilanne, jonka koen vaikeana ja epämiellyttävänä, voi asiakkaalle tulkkaantua positiivisena. Peilaan itse ”hyvää asennetta” ennen kaikkea itseeni ja omaan vointiini. Nimittäin, mitä lähempänä ja rehellisempi olen itselleni, sitä paremmin kykenen asettamaan rajani ja voin paremmin. Tällöin kykenen olemaan myös empaattisempi kömpelömmissä tilanteissa, hoitamaan hankalat rauhallisesti itseäni suojaten, jne.

Hyvä asenne on varmaankin ennen kaikkea hyvä suhde omaan itseen. Mitä se kenellekin on.

[Zorbas]

Erityisesti tuo "paljon haluan avata itseäni ja millä tavalla?" pistää miettimään. Jos itse mielelläni menisin tähän suuntaan, niin se ei välttämättä ole pt:lle ok. Sen molemmille hyvän rajan löytäminen henkisen puolen asioissa taitaa olla vaikeampaa kuin fyysisen puolen 'mihin saa koskea, millä elimellä ja millä tavalla' -jutut.

OT:

Ensimmäisellä tapaamisella pt:n kanssa hän alkoi itkemään. Säikähdin, että on tehty jotain mikä ylitti hänen rajansa (vaikkei ilmaissut mitään siihen suuntaan). Kun lohdutin ja kyselin mikä hätänä, niin kertoi. Asia ei liittynyt meidän seksisessioon ja onnistuin lohduttamaan ja hyvälle mielelle. Tuli tosi hyvä fiilis kun voin auttaa toista. Oli myös koskettavaa murtaa stereotyyppinen raja missä pt muuttui osaavan ja kuuman ammattilaisen roolista aidoksi ihmiseksi. Seksityö ja -asiakkuus on ihmisten kohtaamista!

Pari asiaa tulee mieleen:

Kosketuskulttuuri. Ylipäänsä seksuaalisuuden ja seksin tabuihinhan kuuluu tunteiden ja kosketuksen yhteys. Tietyissä rooleissa ne on normi yhdistää (parisuhde), tietyissä rooleissa normi erottaa (monet työt, varsinkin esim. hoitotyö nykyään paradoksaalisesti). On siis lähtökohtaisesti vaikea kuvitella maailmaa, jossa kosketus, sen mukana tulevat tunteet, kuuluisivat saumattomasti kaikille elämän osa-alueille ilman arvottamista. Tai toisin päin, tunnemaailman ja yhteyden välittäminen myös kosketuksella tilanteesta riippumatta.

Kosketuskulttuuri on mielenkiintoinen aihe ja siitä olisi paljon sanottavaa, mutta menee alueelle jossa mun olis vaikea ilmaista ajatukseni selkeästi vaarantamatta yksityisyyttäni.

Seksuaalikasvattajana tää on musta äärettömän mielenkiintoista. Me nimittäin kasvetaan pelkäämään yhtä selviytymisen kannalta olennaisinta tarvetta. Iän myötä sen on oppinut jakamaan pieniin lokeroihin, jotka ei missään nimessä saa mennä sekaisin. Onneksi nykyään puhutaan paljon kommunikaatiosta, ulkoa päin rakennettujen moraalikoodistojen sijaan. Tietenkään tässä ajassa, tässä seksuaali- ja tunnekasvatuksella mun ajatus ei ole se, että ”kaikki vaan lääppimään toisiaan miten lystää”. Enemmänkin herättää kyseenalaistamaan sitä, onko haavoittuvuuden ja inhimillisyyden esiintulo uhka vai mahdollisuus? Filosofisesti toki. Zorbas hyvin sanoikin, että se mikä itselle on ok, ei välttämättä ole toiselle. Ja sellaisista asioista, joita ei voi nähdä silmillä, sopiminen voi olla hyvin haastavaa. Tulee myös muistaa, että kaikki eivät halua kuulla kaikkea.

Tässä OT-tapauksessa nuo kosketuksen lokerot tulivat kyllä silmille! Hetkeä aiemmit olin hyvässä ilmapiirissä, maksusta ja luvalla kosketellut naista ihan jokapuolelle ja hetkessä hypättiin aivan toiseen lokeroon! Luonnollinen ja vahva reaktio toisen itkuun on halata, mutta jos hän koki tilanteen uhkana tai hävettävänä puhumattakaan siitä, että joku aiempi kosketukseni olisi ollut osallisena tilanteen syntyyn, niin parempi olisi pyydellä anteeksi ja pysyä kaukana. Sekin voi tuntua vieraannuttavalta kun asiakas pällistelee huoneen toiselta puolelta. En voinut tietää. Parasta olisi jos auttajana pystyisi tarjoamaan itsensä toiselle tyyliin "olen tässä, miten haluat minun auttavan sinua?" Helpompi kirjoittaa forkalle jäkeenpäin kuin toimia tilanteessa.

Luin tuon OT-jutun, ja näen siinä monenlaista. En tiedä tapausta enkä voi puhua kuin mahdollisista eri hypoteeseista. Toisaalta, kuulostaa kauniilta hetkeltä ottaen huomioon tämä koko edellisen rimpsun, mutta läheisyys ja intiimiys on todella haavoittuvainen tilanne. Itsellä vastaava tilanne olisi varmasti aiheuttanut ”avautumiskrapulan”, ja jälkikäteen hävettänyt kovasti. Ehkä vähän tälläistä ajoin myös takaa sillä, että miten avaa itseään, milloin ja kenelle. Häpeässä tai muissa tunteissa ei ole mitään väärää, mutta näin tunneihmisenä itsekin on joutunut tonkimaan todella syvältä, jo ihan pienistä asioista, että mihin asettaa rajoja. Rajoja on myös eri tasoilla - voi asettaa rajoja puheen, läsnäolon, jne. tasoille. Voi olla avaamatta tietoa itsestään ja olla samalla energiatasolla avoin ja välitön. Ja kaikkea siltä väliltä. Miten ”olla oma itsensä” samalla itseään suojaten? Se riippuu täysin ihmisestä.

Itse en kokenut itse tilannetta mitenkään kauniiksi. Vasta tilanteen päätyttyä positiivisesti siitä tuli hyvä mieli ja seuraavalla tapaamisella taustalla oli hitusen parempi luottamus ja positiivinen fiilis toista kohtaan.

Luonnollisesti en tuota OT-tilannetta avaa toisen ihmisen osalta, voin kommentoida ainoastaan omia ajatuksiani ja fiiliksiäni. Mahdollinen haavoittuvuus + tuntematon ihminen tekikin tilanteesta niin vaikean arvioida. Kun se ihminen oli hetki sitten ollut hyvin intiimisti ihana minulle, niin halu auttaa on tietysti melkoinen. Maksuseksi- ja asiakaspalvelutilanne pt:n roolissa tuo vielä oman mausteensa jota minun on vaikea täältä asiakkaan nurkasta arvioida.

Yleensä olen havainnut, että henkisesti vahvoille ihmisille haavoittuvuuden näyttäminen on helpompaa ja aivan valtaosassa tapauksista siitä seuraa vain hyvää. Tietysti se miten paljon ja mitä avaa on ikuista nuorallakävelyä. Itse olen tuossa suhteessa tullut joko rohkeammaksi tai tyhmemmäksi iän myötä.

[Hara]

Muutaman hupakon kohdalla olen huomannut, että kun henkilökemia todella toimii, se nostaa tapaamisen ihan next levelille. Joten kyllä sillä merkitystä on.

[JennySnow]

Tässä OT-tapauksessa nuo kosketuksen lokerot tulivat kyllä silmille! Hetkeä aiemmit olin hyvässä ilmapiirissä, maksusta ja luvalla kosketellut naista ihan jokapuolelle ja hetkessä hypättiin aivan toiseen lokeroon! Luonnollinen ja vahva reaktio toisen itkuun on halata, mutta jos hän koki tilanteen uhkana tai hävettävänä puhumattakaan siitä, että joku aiempi kosketukseni olisi ollut osallisena tilanteen syntyyn, niin parempi olisi pyydellä anteeksi ja pysyä kaukana. Sekin voi tuntua vieraannuttavalta kun asiakas pällistelee huoneen toiselta puolelta. En voinut tietää. Parasta olisi jos auttajana pystyisi tarjoamaan itsensä toiselle tyyliin "olen tässä, miten haluat minun auttavan sinua?" Helpompi kirjoittaa forkalle jäkeenpäin kuin toimia tilanteessa.

Niinpä, koskaan ei voi tietää, mitä toinen tarvitsee, jollei sitä käydä läpi. Ja jos ihminen ei muutenkaan ihan tunnista tarpeitaan/tilanne tulee itselle yllätyksenä, yhtä lailla saattaa olla vasta jälkiviisas. Siis ajatellen vaikka tätä OT-tapausta. Hyvähän se on, pohtia jälkikäteen muutenkin mitä olisi toivonut ja ehkä voinut tehdä eri tavalla, mikäli kyse on ollut voimakkaita tunteita ja reaktioita herättävästä tilanteesta. Monesti näistä ei oteta sitä kasvun mahdollisuutta irti, kun itsen sisällä valtaa pitää asenneilmapiiri, jossa häpeä ei ole sallittu tunne. Asioiden pyörittely eri näkökulmista vaatii usein ikävältä tuntuviin tunteiden käsittelykykyä. Ei kaikkea tarvitse osata tai tietääkään aina!

Ja hei, tosi hyvä Zorbas, että osui sun kohdalle. Sulla on kummiskin aidosti hyvä tahto

[Verkkosukka Neiti]

Mielenkiintoinen ja syvällisiä analyysejä sisältävä keskusteluketju henkilökemioista.

Ymmärtääkseni aloituksessa puhuttiin enemmän asenteesta, mikä on mielestäni hieman eri asia kuin henkilökemia.  Henkilökemialla viitataan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen mikä on pitkälti tunneasia. Silloin puhutaan enemmän parisuhteeseen tai työorganisaatioihin liittyvistä henkilösuhteista kuin lyhytaikaisista tapaamisista. Kuten edellä on mainittu, näissä tapaamisissa yleensä ostaja ja myyjä ovat etukäteen sopineet tapaamisen ehdoista. Ostajalla lienee silloin oikeus odottaa saavansa sitä mitä on halunnut. Silloin puhuttaneen myyjän puolelta oikeasta asenteesta tarjota odotettua palvelua.

Psykologit väittävät että ihmisen kohdatessa uuden ihmisen, ensivaikutus muodostuu muutaman sekunnin aikana.  Kun ovi avautuu, millainen kumppani seisoo oven toisella puolella. Tämä reaktio voi määritellä onko tapaamisessa lähtökohtaisesti hyvä vai huono fiilis.  On tosi asia, että joidenkin ihmisten kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisten ja se nostaa tapaamisen tunnetason ihan toiselle asteelle sekä jos treffikumppani on tuttu.

Hyvällä ja  molemmin puolisella positiivisella asenteella tapaamisesta tulee onnistunut 

[Letsmenoks]

JS ja Zorbas haastelevat syvällisiä enkä savottajätkänä osaa tähän sen enempää tuoda. OT kumminkin on hallussa niin laitetaan sitä eli OT:

On luonnollista tässä skenessä olla hieman yksin esimerkiksi tämän asian kanssa, molemmat osapuolet ja syystä tai toisesta saattaa vertaistukea puuttua. Siihen lisätään intiimiys ja hetken hellyys niin helppo on asiasta kuin asiasta puhua. Läheiseltä tuntuvalle ulkopuoliselle. Eikä tässä ole mitään tuomittavaa.

Mutta illuusio voi pahimmillaan olla myös tässä mukana kun toista ei todellisuudessa todella tunne. Hyvin hyvin pieni osuus ihmisistä koittaa hyötyä ystävyydestä. Pahimmat heistä päätyvät kiristämään, toiset taas manipuloimaan. Molemmilta puolilta heitä löytyy. Hyvin hyvin pieni osuus joten riski ei ole suuri eikä sen kannata antaa hallita elämää mutta se on riski joka kannattaa analysoida hyvissä ajoin.

Tämä ala ei poikkea muista siinä suhteessa mitenkään etteikö hyviä suhteita ja ystävyyttä muodostuisi ihmisten välille. Kunhan muistaa että business on business ja Sauli on Sauli. Siinä tämä ala korostuu muista. Plus stigman tuomat lisät toki...

Eli ne rajat, asettakaa itsellenne ja olkaa varovaisia ettette riko muiden. Ja pitäkää hauskaa

[Vieras0128]

^ Repupyssy on jumissa, mutta tuo oli hyvin sanottu, eikä edes täysin OT. Varovaisuus kannattaa aina (tiedän ihan omasta kokemuksestani), mutta kukapa muiden ihmisten välejä on tuomitsemaan tai johonkin boksiin asettamaan? Näköjään jonkinasteinen tahallinen väärinymmärtäminen on sekin melko yleistä näissä verkkokeskusteluissa eikä välttämättä kovin suureen avoimuuteen kannusta.

[Pukumies40]

Tämä ala ei poikkea muista siinä suhteessa mitenkään etteikö hyviä suhteita ja ystävyyttä muodostuisi ihmisten välille. Kunhan muistaa että business on business ja Sauli on Sauli. Siinä tämä ala korostuu muista. Plus stigman tuomat lisät toki...

Eli ne rajat, asettakaa itsellenne ja olkaa varovaisia ettette riko muiden. Ja pitäkää hauskaa

Tää on sellaista järkevää suhtautumista jonka toivoisi yleistyvän. Voisi se stigmakin alaan liittyen sitten vähentyä.

Täällä jotkut turskat on päivästä riippuen välillä sitä mieltä, että seksityö on kuin mikä tahansa työ ja sitä tekeviä pitää arvostaa, välillä taas haaveillaan/vihjaillaan siitä kuinka asiakassuhteen rajat hämärtyi jonkun huoran kanssa (saatiin alennusta, ylimääräistä aikaa, ekstrapalvelut, viestejä siviilinumerosta, yhteiset itkut, kuppa, tippuri ja sankkeri).
Kaikki tuo edellämainittu voi tapahtua ja on jollekin käynyt, mutta sitä ei pitäisi odottaa tai kannata edes tavoitella maksullisesta seksistä.

[Vieras0282]

Pukumiehen on oltava oikeasti nainen, yksikään mies ei ole noin järkevä 

[Stan]

Näissä ja muissakin piireissä sitä vaan joidenkin kanssa jutut loksahtaa helposti kohdalleen tai sitten hitaammin jos koskaan. Kun samoilla aallonpituuksilla touhutaan niin hyvin toimii  ja tavataan uudestaan Ei sen monimutkaisempaa.

[jpetke]

Jos toisten kanssa viihtyy paremmin kuin toisten, niin silloin mun mielestä on sitä kemiaa. Johtuuko se sitten esittämisestä vai onko jotenkin aitoa, sillä ei liene edes väliä näissä kuvioissa

[Vieras0205]

Positiivinen asenne ja helposti lähestyttävä persoona on hyviä lähtökohtia, mutta tosiaan lopulta tapaamisen onnistumiseen vaikuttaa molempien osapuolien hetkeen heittäytymiskyky.

Henkilökemiat taas näen sellaisena, että sitä joko on tai ei ole, siihen ei oikein voi aktiivisesti vaikuttaa. Se on jotain sellaista energiaa, että löydetään helposti yhteinen sävel ja on luontevaa olla toisen seurassa. Sen huomaa usein heti ihmisten välisissä kohtaamisissa oli se sitten missä tahansa yhteydessä. Kemiaakin voi olla monenlaista. En koe, että se välttämättä vaatii ensin syvempää tutustumista.

[samuel]

Jatkampa ot:lla, eli sillä kemialla.

Aikaisemmin sitä koki ehkä useammin kuin nykyään. Siis seksin ammattilaisten kanssa. Ja tarkoitan siis sellaista hyvää vuorovaikutusta, mitä voin tapahtus vaikka ihan tavallisella hierojalla, parturissa tai vaikka jossain harrastuksessa.

En tiedä mistä johtuu, että tunnen nykyään usein olevani epäkiinnostava asiakas. Homma hoidetaan pois, mutta toinen on hieman toisaalla ja odottaa jo seuraavaa asiakasta. Itse olen aina siisti, en tingi enkä ole epäkohtelias. Kuitenkin tulee tunne, että ei ole mikään suosikki asiakas. Siksi mitään vakkaria ei olekaan pitkään aikaan muodostunut kenestäkään.

Ehkä se voi johtua siitäkin, että jostain syystä huomaan olevani hermostunut nykyään tapaamisiin mennessäni. Tämä voi tehdä itsestäni asiakkaan, joka ei ole kovin innostava. Saatan jopa antaa itsestäni väärän kuvan js vastapuoli ajattelee mikä ihmeen tyyppi tuokin on.

Kokemusta erilaisista maksullisista käynneistä on yli 20 vuoden ajan, joten ei nyt mitenkään pilvilinnoja etukäteen muodosta, ja tietää jutun juonen. Ehkä liiankin hyvin? Toisaalta, jos moni hehkuttanut jotakuta, ja itse tuntee saaneensa korkeintaan jotain keskinkertaista, niin kyllähän se mietityttää. Ja vaatimustasokin itsellä on tietysti noussut. Kunnioitus molemmin puolin on silti se, josta kaikki lähtee. Tapaamiset on lyhyitä ja hektisiä. Väärinymmärryksiäkin voi syntyä.