Ehkä sokerideittailussa on nuorille naisille enemmän glamourin tuntua kuin tuntihuoraamisessa, olettaen että sokeri-isukki on oikeasti varakas.
Ymmärrän kyllä että saitin hupakot ja ukkomiesturskat dissaavat sokerideittailua, mutta itseäni näin eronneena miehenä vähän kyllä houkuttelisi kokeilla sitä. Olisihan siinä näin pandemia-aikana puolensa jos on vähemmän kumppaneita. Ja miksei muutenkin jos tykkää vaikka paljasta piparia nuolla. Joskus on kiva viettää yhteistä aikaa yön yli ja tuntihupakkojen kanssa se on aika kallista.
Vai pitääkö tässä nyt ajatella että olen hirvittävä nuorten tyttöjen hyväksikäyttäjä jos haluan vähän muutakin kuin käydä pelkän orkun saamassa?
En pidä pahana. Sugargirleissä on se, että siinä tulee enemmän parisuhdevelvollisuuden kaltaisia elementtejä mukana.
Jos otat sugargirlin, niin tavallaan lupaat pitää hänestä huolta ja sehän nyt on aina kusipäistä jättää pitämättä jos lupaa. Se on enemmän parisuhteen kaltaista ja kieltämättä kiinnostava piirre, että jos oikean löytää, niin sitä ei pane 3-5 muuta äijää päivässä. Se on ajatustasolla mukavaa ajatella noin.
Hupakko on siitä helppo, että ei ole paljon (tai ei ainakaan pitäisi olla) omantunnontuskia kun lyö sataset kouraan, panee ja ovi kiinni perässä. Peli on paljon selvempi.
Laki sanoo, että 18v. osaa pitää huolta itsestään, niin siihen voinee luottaa.
Miksi käyttäisit hyväksesi? Pidät tytön rajoista kiinni, kohtelet hyvin ja autat taloudellisesti. Sama kuin parisuhde, mut tilanne on selkeämpi.
Ai nii, en ukkomiehenä välttämättä ottaisi sugargirliä yksityisyydensuojan vuoksi, mutta sinkulla menee siinä missä hupakotkin. Saattavat soitella perään