[Vieras0116]

Itse elänyt parisuhdearkea riittävästi ja kun ei ole sitä minulle ovuloivaa löytynyt, niin päätin sitä odotellessa lakata etsimästä.

Ollut hupakoita ehkä 30 ja kaksi sugargirliä. Nyt kolmas (ja neljäs sugargirl) tulossa testiin.

Hupakot:

+Selkeä hinta ja ei tule omantunnontuskia kun laittaa oven kiinni perässään.
-Jos vaihtelee hupakkoa, niin ei aina tiedä millainen tulee millä tuulella.

Sugargirl´s:

+Selkeästi enemmän GFE (jopa aito sellainen).
-Ei aina saatavilla (en siis tapaa, jos yhtään tuntuu hänestä siltä, että kiukuttaa tai ei jaksa panostaa).
-Hirveästi joutuu laittamaan rajoja, että ymmärtää mikä on sopiva raha shoppailla (varsinkin Venäläinen sugargirl). Toisaalta nainen tarvitsee rajoja ja rakkautta.

Muutakin.. Mitä?

[Thurber]

Mulla on ollut eri hupakoita joku 100+, ei yhtään sugar girliä.

Ihan uteliaisuudesta, mistä niitä löydät ja miten otat yhteyttä alussa? Olen miettinyt että pitäisi koittaa joskus, vaihtelun vuoksi.
 

[kilikello]

Itselleni sokerideittailu on näyttäytynyt lähinnä halvalla huoraamisena, niin virkistävää ja avartavaa nähdä vähän tälläistä ostajanäkökulmaakin aiheesta - jään seuraamaan! En ollutkaan ajatellut että voihan sitä pyytää kaupasta aika kallistakin tavaraa, vaan sieluni silmin nähnyt sokeritytöt sokerifajoineen henkkamaukan alelaarilla shoppailemassa ennen panoja jossain kämäisessä hotellissa 

[Jmn]

Ihan uteliaisuudesta, mistä niitä löydät ja miten otat yhteyttä alussa? Olen miettinyt että pitäisi koittaa joskus, vaihtelun vuoksi.

On tullut vastaan normaaleissa ilmoituksissa, missä olen lähestynyt sähköpostitse. Vastausviestissä on kerrottu asiasta ja kyselty käviskö tällainen. Suoraan ilmoissakin näyttää noita olevan. Ei tosin täällä perämetässä. 

[Vieras0164]

En ollutkaan ajatellut että voihan sitä pyytää kaupasta aika kallistakin tavaraa, vaan sieluni silmin nähnyt sokeritytöt sokerifajoineen henkkamaukan alelaarilla shoppailemassa ennen panoja jossain kämäisessä hotellissa 

Veit kyllä kerralla kaiken glamourin tästä aiheesta

[Gentleman]

Hupakko ehdottomasti. Siinä saa seuraa ja seksiä ihan riittävästi. Itselleni ei oikein maistu ajatus ylimääräisistä maksuista ilman että on edes vaatteita päästy riisumaan.

[Vieras0395]

Sugarbabyt on harrastelija huoria. Kun ei ole kiinteitä hintoja eikä sääntöjä, niin molemminpuolinen hyväksikäyttö on helppoa. Minulta ei saisi vittua Louis Vuittonin käsilaukulla eikä Henkka Maurizin kympin tissiliiveillä.
Mielikuva sugarbabyn ylläpitäjästä on heppu, kuka haluaa vittua, mutta massi ei anna siihen muuta mahdollisuutta.
Mielikuva sugarbabysta on nuori opskelija, kuka ei tiedä, että siitä toosasta voi saada paljon enemmän, millä ostaa itselleen mitä haluaa, ilman että daddy pyörii jaloissa luottokortteineen. Ärsyttävintä mitä tiedän on mies kaupassa mukana.

[hb1]

Sokeritytöissä eniten mietityttää itseäni juuri tuo että ne ovat mahdollisesti aika kokemattomia huoratyössä, harrastusmielessä kokeilevat näitä juttuja: #metoo-syytöksien heittely ja niistä kiljuminen vuosia myöhemmin on isompi uhkakuva kuin ammattinaisten kanssa.

[Vieras0395]

Jäi vastaamatta otsikon kysymykseen, eli hupakko, huora, what ever. Noissa sokerideittailussa puistattaa sekin, että siinä sitoudutaan johonkin tulevaisuudessa eteen tulevaan asiaan. Jos haluaisin sitoutua, niin menisin naimisiin.

[Turskapappa]

Minun valinta on molemmat. No en minä enää sellaista pitkää sokerisuhdetta jaksa, mutta niistäkin voi ottaa lyhyemmän muodon.

Sokerideittailussa olen suosinut selkeitä sopimuksia. Rahaa joko kuukausisopimuksena, jolloin täytyy olla rajat tapaamisten määrästä ja siitä millä ehdoilla niitä sovitaan. Parempi on kertakorvaus aina kun tavataan. Kauppaan menemistäkin on tullut kokeiltua, mutta ei ole minun juttu. Inhoan shoppailua.

Sokerijutuissa parasta on julkinen toiminta. Kun mennään drinksulle, tai sinne kauppaan joutuu, toiset miehet katsoo kadehtien ja vanhat naiset paheksuen. Siitä kannattaa maksaa 

[hb1]

Sokerijutuissa parasta on julkinen toiminta. Kun mennään drinksulle, tai sinne kauppaan joutuu, toiset miehet katsoo kadehtien ja vanhat naiset paheksuen. Siitä kannattaa maksaa 

Ei kyllä itselläni häpy riittäisi

[Vieras1703]

Mielikuvani voi olla vähän aikansa elänyt, mutta silti... sokerideittailussa ainoa varma asia on rahojen menetys. Hupakko on pillun suhteen varmempi vaihtoehto.

[Vieras0164]

Kyllä mäkin hupakon ehdottomasti valitsen. Sokerideittailu tuntuu turhan epämääräiseltä, vaivalloiselta ja jatkuvalta pyörimiseltä harmaalla vyöhykkeellä. Hupakon kanssa taas on hyvin selvää, missä rajat on ja milloin tavataan.

Eikä mua kyllä huvita oikeasti käydä drinksullakaan - kahvista tosin en kieltäydy.

[Vieras0116]

Mulla on ollut eri hupakoita joku 100+, ei yhtään sugar girliä.

Ihan uteliaisuudesta, mistä niitä löydät ja miten otat yhteyttä alussa? Olen miettinyt että pitäisi koittaa joskus, vaihtelun vuoksi.

Ihan sivulta. Ei ole vaikea Google hakusana;) Normi deittipalsta kuten muutkin, mutta kaikilla on pelinhenki selvillä. Kerron mitä etsin suhteelta. Hyvää seuraa, ravintolaillallisia, baariseuraa etc.

Kerron, että luonnollisesti oletan jokaisen tapaamisen johtavan seksiin ja etten halua keskustella siitä aiheesta sen enempää. Sen jälkeen on helppo jutella kuten normaalissa deittisuhteessa.

[Vieras0116]

Itselleni sokerideittailu on näyttäytynyt lähinnä halvalla huoraamisena, niin virkistävää ja avartavaa nähdä vähän tälläistä ostajanäkökulmaakin aiheesta - jään seuraamaan! En ollutkaan ajatellut että voihan sitä pyytää kaupasta aika kallistakin tavaraa, vaan sieluni silmin nähnyt sokeritytöt sokerifajoineen henkkamaukan alelaarilla shoppailemassa ennen panoja jossain kämäisessä hotellissa 

Nyt tulevalta kysyin, että mistä muista lahjoista tykkäät kuin hajuvedestä (Lancome Idole)?

"LV laukut, rolexit ja louboutinin korkokengät."

Kun itse tykkään kuitenkin tehdä muutakin kuin panna (itseasiassa se on ehkä 15-30min. per tapaaminen (jos oikein innostuu rakastelemaan niin pari tuntia)), niin mielessään miettii paljonko escort ottaa tapaamisesta (käydään syömässä, drinksuilla, pannaan etc.).

Illanvietto escortin kanssa on sellainen 600€, niin kun ostat nuorelle naisenalulle kuudensadan sormuksen, niin ei riemulla rajaa:)

Itseasiassa sama efekti kun asiakas tuo kahdenkympin viinipullon joululahjaksi, niin sitä juo hyvällä fiiliksellä joulupöydässä, mutta jos asiakas tuo sulle 20€ rahaa, niin tekee mieli työntää se sen perseeseen..

[Vieras0116]

Jäi vastaamatta otsikon kysymykseen, eli hupakko, huora, what ever. Noissa sokerideittailussa puistattaa sekin, että siinä sitoudutaan johonkin tulevaisuudessa eteen tulevaan asiaan. Jos haluaisin sitoutua, niin menisin naimisiin.

Itseasiassa ei. Jokainen tapaaminen on kuitattu sen kertaisella ylläpidolla/lahjoilla ja seuraavan kerran homma alkaa alusta. Ainakin mulla.

Itseasiassa edellinen halusi, että vuokraan sille kämpän, niin en kyllä halunnut. Se olisi jo sitouttanut liikaa..

[Vieras0116]

Minun valinta on molemmat. No en minä enää sellaista pitkää sokerisuhdetta jaksa, mutta niistäkin voi ottaa lyhyemmän muodon.

Sokerideittailussa olen suosinut selkeitä sopimuksia. Rahaa joko kuukausisopimuksena, jolloin täytyy olla rajat tapaamisten määrästä ja siitä millä ehdoilla niitä sovitaan. Parempi on kertakorvaus aina kun tavataan. Kauppaan menemistäkin on tullut kokeiltua, mutta ei ole minun juttu. Inhoan shoppailua.

Sokerijutuissa parasta on julkinen toiminta. Kun mennään drinksulle, tai sinne kauppaan joutuu, toiset miehet katsoo kadehtien ja vanhat naiset paheksuen. Siitä kannattaa maksaa 

Tää viimeinen lause

[Vieras0128]

Sokerijutuissa parasta on julkinen toiminta. Kun mennään drinksulle, tai sinne kauppaan joutuu, toiset miehet katsoo kadehtien ja vanhat naiset paheksuen. Siitä kannattaa maksaa 

Pitäisköhän kokeilla ihan ton takia...

[Vieras0116]

Mielikuvani voi olla vähän aikansa elänyt, mutta silti... sokerideittailussa ainoa varma asia on rahojen menetys. Hupakko on pillun suhteen varmempi vaihtoehto.

Pitää laittaa rajat. Materiaalilla on helpompi määritellä itselleen käypähinta palvelusta. Koska palvelunlaadussa on päiväkohtaisia eroja, niin päiväkohtaisesti voi laittaa myös rajat lahjojen suuruudelle.

Itseasiassa naiset tykkää rajoista. Kun et ostakaan sillä kertaa mitään kovin kallista, laittaa se "girlin" panostamaan seuraavaan kertaan kun kerrot, että nyt ei ole tuo sinun käytös ihan sillä tasolla mitä haluaisin. Ei pidä kuitenkaan jättää vaan opettaa omille tavoille..

[Vieras0105]

Sokerijutuissa parasta on julkinen toiminta. Kun mennään drinksulle, tai sinne kauppaan joutuu, toiset miehet katsoo kadehtien ja vanhat naiset paheksuen. Siitä kannattaa maksaa 

Pitäisköhän kokeilla ihan ton takia...

Mä jäin ihan miettimään tätä . Sama hommahan olis jos retostelisi saaneensa pillua parikymppiseltä, mutta jättää mainitsematta, että maksoi siitä