Tuo käsikirja vuodelta 1898 on oikein hauskaa luettavaa. Ei sillä juuri mitään tekemistä nykypäivän todellisuuden kanssa ole, mutta jotakin ajattomuutta siinä silti piilee.
”Liikemies tulee esim. kotiin päivällisen jälkeen; vaimo on edellisenä ehtoona ilmaissut toivomuksen mennä päivällisaterian jälkeen pienelle kävelylle ja mies on siilien suostunut. Työkennellen liiketoimissaan sanoo hän lempeästi: „Rakas lapsi, en voi tulla sinun kanssasi eilen luvatulle kävelylle." „Miksi ei?" kysäseevaimo. Syystäettäolenestetty,eikäminulla siis ole aikaa." „Mikä sinua estää?" ~Asiat, joita ei käy syrjäyttäminen." „Miksi asetat sinä sitten liiketoimesi etusijaan vaimosi rinnalla?" j. n. e. Ja sitten tulee niin monta „miksi", että
mieheltä loppuu vihdoin kärsivällisyys, tuo niin usein koeteltu kärsivällisyys, hän keskeyttää keskustelun, menee matkaansa ja jättää vaimonsa täydelliseen vakuutukseen että hän on viaton, onneton olento, jonka täytyy kaikkia kärsiä. Tulee sitten mies jälleenkotiin. Hän on ehkä unohtanut koko edellisen kohtauksen elikkä päättänyt olla sitä sen enempää koskettamatta ja silloin tapaa hän vaimonsa nyrpeä mielisenä niin ettei lausu sanakaan elikkä alkaa jälleen kysymisen „miksi?" ja näytelmä alkaa taas sanoilla: „Miksi olit sinä niin paha mennessäsi päivällisaikaan kotoa?" —
Joko lopettaa mies nyt ystävällisellä varoituksella kohtauksen ja hieroo rauhaa, (mikä
onnistunee vaimon kanssa, jossa ei pahuus ole sen syvemmälle juurtunut) taikka pitkistyy riita uudelleen, ja vaimo kysyy mieheltään „miksi?" niin kauvan että hän vihdoin ajaa hänet ovesta ulos ja ehkäpä johonkin olutkapakkaan pöydän alle.”
Lisää käsikirjan neuvoja ja huomioita löytyy tästä:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/85742/fd2012-pp00000440-pdf001.pdf?sequence=1&isAllowed=y