Mun mielestä olisi jotenkin traagista, jos kumppanini kokisi, että seksielämä mun kanssani on epätyydyttävää. Tää olis se ehkä pahin petos! En jotenkaan millään ymmärrä, miksen voisi silloin tällöin toteuttaa jotakin kumppanini fantasiaa, vaikka se ei mua itseäni niin sytyttäisikään? Ei nyt toki ihan koko ajan, koska sit se alkais ehkä jo kyrpimään. Jos se olisi jotain itselleni vastenmielistä, niin olisin tyytyväinen, että kävisi hoitamassa sen puolen sitten alan ammattilaisella.
Vaikka seksielämä joskus suhteen alkuaikoina olisikin molempien mielestä mahtavaa ja ihanaa ja yhteensopivaa, niin tosiasia on että ihmiset muuttuvat seksuaalisuudeltaankin, joten onhan se ihan luonnollista, että odotukset ja mielihalut voivat olla pitkän suhteen monessakin kohdassa hyvinkin erilaiset. Kuten muussakin parisuhde-elämässä, kyl sitä on MOLEMPIEN tehtävä töitä myös sen seksielämä eteen. Pekan ja ilonaTequilan kanssa samoilla linjoilla siinä, että termit "antaminen" ja "pihtaaminen" pitäisi unohtaa kokonaan. Jos tuo on se diskurssi, ollaan jo syvissä vesissä. Kyl se on yhteinen taival se seksielämäkin, mut kuten edellä sanoin, en näe mitään väärää että miellyttää toista ja pyrkii tekemään hänelle silloin tällöin jotain, josta tykkää, vaikka se ei se oma juttu olisikaan. Toki tän pitäis toimia vastavuoroisesti.
Molempia tyydyttävä seksielämä on ainakin mulle, ja varmaan useimmille muillekin, yksi suhteen perustuskivi, enkä haluaisi että se horjuisi. Ratkaisuja löytyy varmaan niin monia kuin on suhteitakin, mut niistä pitäisi pystyä sitten puhumaan avoimesti ja loukkaantumatta/loukkaamatta.