Se unelmien sankari joka oli avioliiton alkuaikoina, se saattaa näkyä kymmenen vuoden päästä miehenä jolla elintasovatsaa ja metabolista oireyhtymää, haisevat sukat heitetty keskelle olohuoneen lattiaa telkan eteen ja roskapussin unohti viedä kun aamulla ryntäsi töihin.
Korjatkaa joku jos olen väärässä.
Mutta se häistä 25 kg lihonut, verkkareissa viihtyvä rouva kiinnostaisi kuitenkin.
Se ei koska kysy mitä kuuluu ja miltä tuntuu.
Kyselee, kuuntelee, yrittää auttaa, on läsnä.
Olisi kyllä kiva jos minultakin joskus joku kysyisi mitä kuuluu ja miltä tuntuu ja vielä kuuntelisi mitä vastaan.
Esileikkikin sängyssä on viiden sekunnin kova puristus nänneistä.
Tai sitten tunnin hieronta, hyväilyt, suukot, hellyydenosoitukset, halailut pitkin päivää, ei nekään toimi.
sietänyt viimeiset kymmenen vuotta,
Niin, meitä miehiä joutuu "sietämään".
Varmaankin aika usein turvallisuuden tunne. Tässä liitossa on hyvä olla juuri tuon miehen kanssa.
Vaikka nainen kutsuukin miestään peruskallioksi ja sanoo tuntevansa olonsa turvalliseksi juuri tämän miehen kanssa, niin ei sekään takaa mitään. Vaikka parisuhteessa kaikki muu toimisi ja elämä olisi mallillaan, niin ei sekään takaa, että seksi toimisi.
nimim. viimeksi saanut v. 2007
Eri ihmisten seksin tarve vaihtelee. Luulen että tälle alalle päätyneiden naisten seksuaalisuus ja libido ovat korkeammalla tasolla kuin joidenkin muiden. Ja sitten kun lisätään soppaan terveyteen (sekä fyysiseen että psyykkiseen) liittyvät seikat niin soppa on valmis.
Kuten LemmikkiKukka sanoi, onneksi on olemassa hupakot.
Tähän havaintoon on helppo yhtyä.