Siihen sitten ostajakunta, etteikö kaikki asiakkaat ookkaan tasavertaisia ja oikeutettuja palveluihin, johon toinen osapuoli sitten ettii tekosyitä milloin kämpän takia milloin kokemattomuuden takia milloin naapureiden takia.
Kokemattomuus on ihan oikea peruste, eikä mikään tekosyy. Yleensä kaikilla aloilla on ihan ammattimaista kieltäytyä tarjoamasta palvelua tai palvelemasta jotain ihmisryhmää, jos ei koe omaavansa siihen pätevyyttä.
^Ongelmana ei ollut paikan järjestäminen vaan se, että kun hupakkoon eskot on ottanut yhteyttä, niin sen jälkeen kun on tullut puhe pyörätuolista on kaikki vastaukset loppuneet kuin seinään.
Ongelmana ei ole se etteikö eskot osaisi ottaa yhteyttä.
Ja tässä ketjussa on tullut paljon vastauksia siihen, että mistä vastaamattomuus voi johtua, ja muutama palveluntarjoaja on jopa nimetty vammaisia asiakkaita vastaanottavaksi.
Nyt aloittajalla on entistä paremmat eväät muovata oma yhteydenottonsa sellaiseksi, että siihen tulee todennäköisemmin vastaus. Ei sillä, että aloittajan toiminnassa olisi alun perin ollut mitään vialla, vaan sillä, että toisten toimintaa ei voi muuttaa, ja omaa voi.
Esteettömyys on noussut isoksi kysymykseksi. Eli pyörätuolia käyttävä asiakas voi siis jo aloitusviestissään kertoa, millaista esteettömyyttä ja mahdollista avustusta hän tarvitsee. Incllille menossa voi kertoa, tarvitseeko tapaamispaikan olla maan tasalla, täytyykö olla iso hissi vai mahtuuko tuolin kanssa pieneenkin, miten tapaamisella peseytyminen onnistuu vai peseytyykö asiakas mieluummin kotonaan?
Ja sitten se seksi. Miten asiakkaan vartalo toimii, miten itsenäisesti hän liikkuu tuolista sänkyyn ja sängystä tuoliin? Vai voiko tapaamisella ottaa esim. pelkän suihinoton ja runkkauksen pyörätuolista nousematta? Onko kikkelissä tunto? Nouseeko se pystyyn? Minkälaista seksiä mies haluaa ja voi harrastaa?
Ei tarvitse kirjoittaa mitään omaelämäkertaa, eikä välttämättä kannatakaan, kun pitkät ja inforikkaat kirjoitukset menevät ainakin minun kiirepäivinäni ensimmäisten joukossa "en vastaa"-osioon. Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi voi kertoa, millaisia käytännön vaatimuksia vamma asettaa tapaamiselle. Minä ainakin vastaisin tällaiseen aloitusviestiin paljon mieluummin kuin johonkin "moi oon pyörätuolissa otatko vastaan", koska tällaisessa aloitusviestissä näen, että asiakkaan kanssa on helppo kommunikoida, ja hän antaa minulle selkeän mielikuvan tapaamisemme konkreettisesta toteutumisesta ilman, että minun tarvitsee työläästi lypsää jokaista tiedonmurua erikseen irti.
Kun jo aloitusviesti vastaa palveluntarjoajaa mietityttäviin asioihin, niin siihen on pienempi kynnys vastata.