Kevätauringon paistaessa oikein lämpimästi sopivaan pälvipaikkaan kiima käy ylivoimaiseksi. Tuli joskus nuorena siviilissä harrastettua.
Tälle on ihan oma terminsäkin. Olet siis saanut pälvipillua!
Taikka pälvipano.
En tiedä voiko tätä aivan eräilyksi sanoa mutta kyllähän keväällä hankien sulaessa ja auringon ehdittyä jo sulattaa eteläiset rinteet männikköiseltä kankaalta, semmoisella on ollut mukava touhuta itseään paremmassa seurassa. Eivät ainakaan hyttyset vaivaa mutta päivän lämpö käy jo miellyttävänä paljaaseenkin ihoon, sammaleet melko kuivia ja raikas tuuli puhaltaa virkistävästi. Neulasten ja lumen tuoksu käy vain sieraimiin.
Mutta tämä tosin eteläisen Suomen rintamailla...
