Miksi pitää olla näin pihi?
En käy hupakoissa paljoa koska tuntuu vaan niin pahalta laittaa rahaa tunnin kestävään elämykseen.
Teen paljon kuitenkin ikkunaostoksia ja lueskelen kivoja juttuja tälläkin foorumilla
Ja sitten käy joskus niin että sattuu silmään joku upeaakin upeampi neitokainen, täysi 10/10, jonka kuvat on pakko olla feikit, profiilin on pakko olla feikki, varmaan photoshopattu kuvat piloille.
Mutta silti semmoinen neiti että aiheuttaa sydämentykytystä ja päässä huimaa ja suu kuivaa.
Tyttö on niin nätti että menen suoraan seisokista ihastumiseen. Hard-onin sijaan "heart-on".
Koska hupakot eivät ole tapanani niin en suinpäin juokse puhelimeen vaan pitää ähkiä ja pohtia asioita ja miettiä miten paljon maitoa tuollakin rahalla saisi maitokaupassa. (Tämä ei ollut eufemismi
)
Päivät kuluvat haaveillen. Töistä ei tule mitään. En vain saa karistettua mielestäni tätä tyttöä. Tilanne on poikkeuksellisen tukala, joudun ihan tarttumaan toimeen ja vatkaamaan nallin ulos tytön kuville, olipa ne feikkejä tai ei (mutta pakkohan niiden on olla, ei tämmöisiä jumalattaria voi olla Suomessa myymässä itseään normirahaan).
Mutta tämäkään ei riitä. Ihan henkeä ahdistaa miettiä että jos onkin pienenpieni mahdollisuus että tyttö näyttää kuviltaan.
Harmaa sunnuntai, tänään se on pakko käydä katsomassa että minkälainen karvanaamakuvatus siellä feikkikuvien ilmoittajan takaa paljastuu. Vaikka tämän jumalattaren kanssa ei nalli kestä minuuttiakaan, varaan silti kaksituntisen ajan ja käytän loppuajan jumalattaren muotojen palvomiseen.
Haen tuhanteen kertaan selatun sivun selaimen sivuhistoriasta, nyt otan ja soitan viimein...
... ja ilmoitus on poistettu.
Näin käy minulle aina.
Oispa terveellisempi suhtautuminen rahankäyttöön niin että ei kaikki menisi tyhmiin juttuihin kuten asuntolainaan ja säästöön vaan tulisi joskus nautittuakin.
En käy hupakoissa paljoa koska tuntuu vaan niin pahalta laittaa rahaa tunnin kestävään elämykseen.
Teen paljon kuitenkin ikkunaostoksia ja lueskelen kivoja juttuja tälläkin foorumilla
Ja sitten käy joskus niin että sattuu silmään joku upeaakin upeampi neitokainen, täysi 10/10, jonka kuvat on pakko olla feikit, profiilin on pakko olla feikki, varmaan photoshopattu kuvat piloille.
Mutta silti semmoinen neiti että aiheuttaa sydämentykytystä ja päässä huimaa ja suu kuivaa.
Tyttö on niin nätti että menen suoraan seisokista ihastumiseen. Hard-onin sijaan "heart-on".
Koska hupakot eivät ole tapanani niin en suinpäin juokse puhelimeen vaan pitää ähkiä ja pohtia asioita ja miettiä miten paljon maitoa tuollakin rahalla saisi maitokaupassa. (Tämä ei ollut eufemismi
)Päivät kuluvat haaveillen. Töistä ei tule mitään. En vain saa karistettua mielestäni tätä tyttöä. Tilanne on poikkeuksellisen tukala, joudun ihan tarttumaan toimeen ja vatkaamaan nallin ulos tytön kuville, olipa ne feikkejä tai ei (mutta pakkohan niiden on olla, ei tämmöisiä jumalattaria voi olla Suomessa myymässä itseään normirahaan).
Mutta tämäkään ei riitä. Ihan henkeä ahdistaa miettiä että jos onkin pienenpieni mahdollisuus että tyttö näyttää kuviltaan.
Harmaa sunnuntai, tänään se on pakko käydä katsomassa että minkälainen karvanaamakuvatus siellä feikkikuvien ilmoittajan takaa paljastuu. Vaikka tämän jumalattaren kanssa ei nalli kestä minuuttiakaan, varaan silti kaksituntisen ajan ja käytän loppuajan jumalattaren muotojen palvomiseen.
Haen tuhanteen kertaan selatun sivun selaimen sivuhistoriasta, nyt otan ja soitan viimein...
... ja ilmoitus on poistettu.
Näin käy minulle aina.
Oispa terveellisempi suhtautuminen rahankäyttöön niin että ei kaikki menisi tyhmiin juttuihin kuten asuntolainaan ja säästöön vaan tulisi joskus nautittuakin.
ja hupakot 
Hupakkokokemukset ovat olleet priimaa kyllä, niitä on muistellut lämmöllä jopa vuosia myöhemmin 
siis sellaisia jotka pihistelevät kaikessa, vaikka pankkitili pullistelee. Mihinkään sitä rahaa ei voi laittaa, mutta mukavaa kun sitä on.
