Katselin loppuun kahdeksan osaisen Ripley- sarjan. Ripley pohjautuu Patricia High Smithin ensimmäiseen Tom Ripley- kirjaan The Talented Mr Ripley (1955). Kirjasta on tehty kaksi hienoa elokuva, eli Rene Clementin ohjaama Plein Soleil (1960) missä Tom Ripleya näyttelee Alain Delon sekä Minghellan The Talented Mr Ripley (1999) missä Tom Ripleya näyttelee Matt Damon. Tämän Ripley neo-noir-trilleri televisiosarjan on ohjannut ja käsikirjoittanut Steven Zaillian ja mestarihuijaria näyttelee Andrew Scott. Alkuunsa viisikymppinen Scott tuntui minusta hieman omituiselta Ripleylta, koska Alain Delon ja Matt Damon olivat kolmikymppisiä näytellessään Tom Ripleyta, mutta totuin nopeasti Zaillianin Ripleyhin. Scott toi Ripleyn rooliin synkkää paatuneisuutta, kun Delon toi siihen ranskalaista maagista charmia ja Damon oli taas kepeä ja poikamainen gollege- tyyppi. Scottin raskasmielinen Ripley on kuin sekoitus venäläistä klassikkoa ja amerikkalaista unelmaa. Scottin Ripley muistuttaa paljon Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikovia ilman mitään päähenkilön rampauttavia tunnontuskia ja henkisissä kärsimyksissä piehtarointia. Zaillianin käsikirjoittama ja ohjaama sarja on mustalla huumorilla varustettu musta-valkoinen ja goottilaisen synkkä, kun Clementin ja Minghellan elokuvat kylpivät Välimeren auringossa ja turkoosissa väreissä. Kameratyöllä ja valaistuksella on muutenkin Zaillianin Ripleyssa todella suuri merkitys ja tarina etenee nautinnollisella maltilla kiehuttaen jännitystä pienellä liekillä. Minä olen suuri Patricia Highsmith ja Tom Ripley fani ja pidin Zaillianin sarjasta todella paljon, mutta ymmärrän hyvin jos se tuntuu jostakin muusta liian hitaalta ja pitkältä. Kahdeksan lähes tunnin jaksoa on aika paljon, kun Highsmithin kirjassa on vain 349 sivua. Patricia Highsmith kirjoitti yhteensä viisi Tom Ripley- kirjaa, ja Zaillianin Ripley- sarjan loppuratkaisu enteilee mielestäni vähän sitä että jatkoa on tulossa myös TV-sarjoina.