Katsoin Netflixin rikosdraaman Epätodennäköinen murhaaja, joka on kuvitteellinen tulkinta siitä, miten todennäköiseksi Olof Palmen murhaajaksi nimetty Skandia-mies Stig Engström väitti nähneensä pääministerin murhan ja onnistui välttämään kiinnijäämisen itse teosta. Ruotsalainen viisiosainen rikosdraama on kyllä hieno. Todella hyvä ja jännittävä. Ruotsalaiset osaavat näiden televisiosarjojen teon. Ajankuva on täydellinen. Tukholma katuineen, autoineen, ihmiset vaatteineen ja poliisit univormuineen ovat aivan viimeisen päälle 1980-lukua. Korkeakauluksisia paksuja villapuseroita, maskeerausta ja raskastekoisia lasisia tuhkakuppeja myöten.
Epätodennäköinen murhaaja perustuu Thomas Pettersonin vuonna 2018 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaa Den osannolike mördare, jossa Palmen murhaajana pidetään Skandia-miehenä tunnetuksi tullutta vakuutusyhtiö Skandian graafikkoa Stig Engströmiä. Toimittaja ja kirjailija Thomas Petterson oli tutkinut Palmen murhaa 15 vuotta, ja julkaisi tulokset ensin Filter-lehdesä. Vuonna 2020 Palmen murhan tutkinnassa tapahtui ratkaiseva käänne, kun jutun pääsyyttäjä Krister Peterson ilmoitti, että Engström on jutun pääepäilty. Sen jälkeen hän päätti lopettaa esitutkinnan, koska Engström oli jo kuollut vuonna 2000. Palmen virallinen murhatutkinta oli näin tullut päätökseensä.
Stig Engströn oli töissä Skandialla 50 metrin päässä Palmen murhapaikasta Sveavägenin ja Tunnelgatanin kulmassa. Palmen murhapaikalle kerääntyi heti parinkymmenen ihmisen joukko, joka alkoi hälyttää apua ja elvyttää ammuttua pääministeriä. Stig Engström hääräsi siinä mukana ja lähti sitten muka ajamaan takaa murhaajaa. Kaaosmaisen tilanteen, hyvän onnen, oman uskaliaan käyttäytymisen ja kehnosti hoidetun poliisitutkinnan takia Engström onnistui selviämään kuin koira veräjästä. Engström esiintyi sitten suurena ja rohkeana sankarina, joka ajoi takaa Palmen murhaajaa, ja jakeli innokkaasti lehdistölle kokemuksiaan Palmen murhasta. Poliisi piti Engströmiä lähinnä huomionkipeänä häirikkönä, joka kärkkäästi arvosteli myös viranomaisten toimintaa. Tutkinnanjohtaja Hans Holmerin (jota näyttelee hienosti Beck-elokuvien Gunvald Larsson eli Mikael Persbrandt) kuningasajatuksena on, että Palmen murhan takana oli suuri salaliitto. "En etsi yksinäistä hullua, haluan salaliiton", julisti Holmer. Kaksi ensimmäistä ratkaisevaa vuotta murhatutkinta keskittyi palestiinalaisten PLO:n syyllisyyden etsimiseen, mutta lopulta Holmerin oli tunnustettava että se oli vesiperä. Murhatutkinta polki sen jälkeen paikallaan.
Viisiosaisen sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa kuvaavat Palmen murhaa ja Engströmin osin onnekastakin selviytymistä siitä. Sarjan kolme viimeistä osaa keskittyvät Engströmin persoonan ja motiivin kuvaamiseen. Engström oli sellainen hieman onneton ja yksinäinen "hyypiö", joka oli hyvin pettynyt elämäänsä. Suuret urahaaveet olivat kaatuneet, tylsä avioliitto oli lapseton ja alkoholisoitunut Engström pakersi graafikkona Skandialla, jonka johtajia Olof Palmen isä ja isoisä olivat olleet. Engström oli ollut koulukiusattu ja työpaikalla hän oli työpaikkakiusattu. Työkaverit karttoivat ikävää narisijaa. Engström oli mukana maltillisen kokoomuksen toiminnassa, mutta sielläkin hän oli lähinnä pilkan ja pilailun kohde, kunnes hänelle annettiin puolueesta potkut. Engström vihasi elämäänsä. Engström vihasi Olof Palmea. Kesken työpäivän ravintolassa ryypyllä käynyt Engström näki Olof Palmen menevän vaimonsa, poikansa ja pojan tyttöystävän kanssa elokuviin. Engströmin päässä kilahti. Aseharrastajana hänellä oli Skandian työhuoneella lukitussa pöytälaatikossa pistooli, jonka hän haki ja odotti Palmen seurueen poistumista elokuvateatterista. Skandian turvallisuuspäällikkö, joka oli entinen rikospoliisi, oli alusta asti varma että Engström oli syyllinen Olof Palmen murhaan, mutta Holmer ei häntä kuunnellut, vaan toteutti omaa visiotaan. Palmen murhan jälkeen Engströmin alkoholismi paheni, hän sai potkut Skandialta (tai oikeammin hän jäi varhaiseläkkeelle), vaimo kyllästyi ja otti avioeron sekä muutti pois yhteisestä kodista. Katkeroitunut ja yksinäinen Engström teki lääkkeillä ja alkoholilla itsemurhan 66- vuotiaan vuonna 2000.