Pietariin Emiritaksen museoon ja sillä Helsinki-Venäjä nopealla junalla. Pitää kuulemma varata pari kolme päivää, että ehtii nähdä kaiken.
Rannalla löhöily ei kiinnosta, mutta all include jollain loistoristeilijällä Välimerellä voisi olla kiva, tulisi iltapuvuillekin käyttöä.
Irlannin nummet ja pubit, kaukana turistirysistä ja alku-asukkaan kanssa juttelu.
Muiden töiden vuoksi olen matkustanut ulkomailla paljon, mutta harvemmin päässyt näkemään muuta kun lentokentän, hotellin ja messuhallin.
No joo, menee matkakuume ohitse kun menee lukemaan Rantapalloa.
Minä voisin lähteä sun ja Granadon kanssa kulttuurimatkalle Pietariin. Eremitaasin lisäksi tarttee käydä Pietarhovissa ja jollakin trollitehtaalla, lisäksi Vaskiratsastajaa voisi käydä moikkaamassa. Muuten ei tarttisi kuin olla vaan ja elää, eiköhän Granado väsäisi foorumille rapsan. Ja jossakin vaiheessa kysäisisin sulta että millos tuut käymään Oulussa.
Pietarin matka olisi kyllä hieno Nimaran ja joey_t seurassa. Tuli kyllä aikoinaan Leningradissa käytyä useinkin niillä vodkaturistien bussireissuilla. Me kyllä vähemmän osallistuttiin siihen vodkan kittaamiseen. Kyllä ne intressit olivat ihan muualla: venäläiset naiset, kaupungin hienot nähtävyydet ja upeat museot. Venäjän kielikin sujuu vielä ihan auttavasti. Eremitaasi on kyllä hienoin museo missä olen koskaan käynyt. Olen tutustunut oikeastaan kaikkiin Euroopan merkittävimpiin museoihin, mutta Eremitaasi on kyllä kaikkein upein. Tällaisissa valtavissa museoissa, kuten esim. Louvre ja Eremitaasi, on se huono puoli, että niissä on oikeastaan aivan liian paljon hienoa nähtävää. Ihmisen aivot ovat sillä tavalla rakentuneet, että ne kykenevät ottamaan vastaan vaan hyvin rajoitetun määrän uutta kokemusta. Jonkun parin tunnin jälkeen sitä alkaa turtua. Sitä on vaan saanut ihan liikaa hienoja elämyksiä, ja sitten mikään ei tunnu enää juuri miltään. Eremitaasiin olisi kyllä parasta tutustua siten, että aikaa olisi vaikka viikko kierrellä päivittäin muutama tunti sitä valtavaa talvipalatsia, ja saisi hyvän oppaan johdolla tutustua joka päivä vaan rajalliseen uuteen
.
Kyllä me oululaisina kolleina joey_t:n kanssa varmasti yhdessä Nimaran seurassa pärjättäisiin, vaikka hämeenlinnalaisilla onkin kyllä aika julma historia. Hämäläisethän riehuivat 1200- luvulla siihen malliin, että Rooman paavi Gregorius IX ihan hermostui. Hämäläiset olivat kyllä kääntyneet kristinuskoon ja elelleet jo vuosikymmeniä kristittyinä, mutta olivat sitten äkisti alkaneet katua kääntymystään ja sanoutuneet rajulla tavalla irti kristittyjen uskonnosta. Hämäläinen heimo on pitkävihainen ja porukoita oli alkanut risomaan kristittyjen kirkot, jotka oli rakennettu vanhojen hämäläisten uhrilehtojen ja kalmistojen päälle. Katolinen kirkko oli myös kieltänyt vainajien polton ja verikoston, mikä suuresti ärsytti perinteitään kunnioittavia hämäläisiä.
Hämäläisillä oli sitten palaneet päreet ihan lopullisesti ja he olivat Gregoriuksen saamien tietojen mukaan murhanneet kastettuja vauvoja, repineet joltakin kristityltä sisälmykset irti ja uhranneet ne demoneille. Juoksuttaneet kristittyjä pakana-aikaisen pyhän puunsa ympäri niin pitkään, että he olivat menehtyneet. Papeilta oli puhkottu silmät, ja heitä oli paistettu nuotiolla. Näitten veritekojen jälkeen hämeenlinnalaiset olivat kirmanneet alasti läheiseen järveen polskimaan ja pesseet järven vedessä itsensä puhtaiksi kristillisestä kasteesta. Ja niinpä tämän Hämeenlinnan ja linnoituksen etelänpuoleinen järvi on nimeltään Katumajärvi. Katumajärvestä saadaan tänä päivänä Suomen suurimmat ankeriaat. Viiden kilon painosia lieroja. En sitten tiedä, että liittyykö tämä mitenkään mihinkään.
No kaikesta tästä kauheudesta oli seurauksena se, että Gregorius IX laittoi Birger Jarlin hyökäämään Hämeeseen ja asettamaan hämäläiset taas Herran nuhteeseen. Täman Suomen toisen ristiretken tuloksena rakennettiin sitten hämeenlinnan ensimmäinen versio puusta joskus 1200-luvun lopulla. Itsekin olen syntynyt hämeessä ja viettänyt siellä myös varhaislapsuuteni, mutta en ole varma että ovatko eteläpohjalaisilta vanhemmiltani perimäni geenit ehtineet siinä ajassa ympäristön vaikutuksesta hämäläistyä. Mutta en minä Nimaraa silti yhtään pelkää
.