Minulla on nyt kolmekymppisenä vielä neitsyys tallella, enkä näe mitään syitä miksi tilanteeni muuttuisi jatkossakaan. Olen sen verran sosiaalisesti estynyt, että siviilideittailu ei ole minulle käytännössä mahdollista. Tällä menolla joudun miettimään vielä jonain päivänä vanhainkodissa, miltä seksi olisi tuntunut.
Pohdittuani tätä kaikilta kanteilta olen tullut siihen tulokseen, että maksulliset ovat täysin asiallinen vaihtoehto. Ainakin pääsisin alkuun. Nyt seksi on minulle pelkkää abstraktia teoriaa, mikä on osasyy sille miksi minun on niin vaikea lähestyä naisia. Se kasvaa helposti liian isoksi asiaksi mielessäni. Ehkä sen kokeminen kerrankin elävässä elämässä antaisi minulle perspektiiviä ja asettaisi asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Kuitenkin sisäinen moralistini vastustaa sitä edelleen. Tuntuu kuin olisin tekemäisilläni suurenkin rikoksen (vaikka tiedän että siinä ei ole mitään väärää eikä edes laitonta). Se on sellaista sisäistettyä stigmaa. Kuinka päästä yli näistä moraalisista estoista, joista on minulle vain haittaa?
Pohdittuani tätä kaikilta kanteilta olen tullut siihen tulokseen, että maksulliset ovat täysin asiallinen vaihtoehto. Ainakin pääsisin alkuun. Nyt seksi on minulle pelkkää abstraktia teoriaa, mikä on osasyy sille miksi minun on niin vaikea lähestyä naisia. Se kasvaa helposti liian isoksi asiaksi mielessäni. Ehkä sen kokeminen kerrankin elävässä elämässä antaisi minulle perspektiiviä ja asettaisi asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Kuitenkin sisäinen moralistini vastustaa sitä edelleen. Tuntuu kuin olisin tekemäisilläni suurenkin rikoksen (vaikka tiedän että siinä ei ole mitään väärää eikä edes laitonta). Se on sellaista sisäistettyä stigmaa. Kuinka päästä yli näistä moraalisista estoista, joista on minulle vain haittaa?