^^ Tiedän mitä sanoin ja tarkoitin mitä sanoin. En ole papukaija, eikä ole mitään lisättävää.
^ Traumatisoitumisella voi aina hihitellä mutta jos jaksaa lueskella niin löytyy niitäkin tutkimuksia jotka tukee sitä väittämää että elämä voi mennä vituiksi ennen kuin ehtii edes syntymään. Yritä siitä sitten ponnistaa. Kait mä oon vähän papukaija = onneksi äitee ei huorannut kun minua odotti. Kait se tajus että en olis ollu kovin mielissään. Faijakaan ei olis tykänny. Onneksi äitee ei ollu itsekeskeinen kusipää joka päättää omasta kehostaan ihan yksin...vaikka ei oo yksin.
Uskallan väittää, että sikiönä sä et ois tiennyt jos äitisi olisi huorannut. Ylilääkäri voi korjata jos olen väärässä, mutta mielestäni sikiö ei osaa tunnistaa kyrpiä.
En tietenkään tiennyt. Mutta nyt tietäisin ja soittaisin heti " saatanan akka, etkö muutamaa kuukautta malttanu! mä kiellän sut. et oo enää mun äiti. häpeä. "