^ Saanko "spämmätä" ensimmäistä kertaa? Kun ei vastausta näemmä tänne ole ilmestynyt? Minna Canth kestitsi tässä "työväenliikeen" nimeä kantavassa salongissaan useita Jyväskylän Lyseon oppilaita, myöhemmin ylioppilaita ja valmiita maistereita/tuomareita. Punakaartin tuleva päällikkö Eero Haapalainen (1880-1937) oli näistä tunnetuin ja surullisin esimerkki (oli tosin Kuopion yhteiskoulun kasvatti, työläisperheen poika joka pyrki "vihreälle oksalle" mutta epäonnistui ja liittyi O-W Kuusisen, Edvard Gyllingin sekä mm hauholaisen rusthollarin pojan Sulo Wuolijoen - Hella Wuolijoen myöhempi aviomies - mukana niin kutsuttuihin "marraskuun sosialisteihin." Myöskin Haapalaisen edeltäjä, Lyseosta potkut saanut Ali Aaltonen Jämsänkoskelta poikkesi pari kertaa kahvilla Canthin salongissa ennen kuin liittyi ryss.. tsaarin armeijaan, palveli tosin alkuun aivan kunniallakin Venäjän-Japanin sodassa kunnes sekaantui salaliittoon esimiehiään vastaan, sai potkut ja rupesi lehtimieheksi (Aaltonen olikin eräänlaisella tavalla värikäskin persoona, jopa myönteinen ennen radikaliskoitumistaan.) - Eli ei mikään ihme että tämä "Herraseura" joutui myöhemmin 1930-luvulla syyniin. Niitä joutui vähemmästäkin.
Edelleenkään en sano että tämä oli nimenomaan Minna Canthin vika mutta voisi sanoa että keräsi ympärilleen vääriä, kieroluonteisia nuoria miehiä, niitä jotka liittyivät sosialisteihin kun se pulja oli nosteessa ja joiden mahdollisuudet edetä rehellisesti omassa luokassaan olivat menneet mutta Aaltosta (joka ammuttiin Hennalassa toukokuussa 1918) ja Wuolijokea (joka pysyttelikin kapinastaan sutkina erillään) lukuunottamatta luikkivat pakoon Neuvostoliittoon jättäen alaisensa vastaamaan... - Vähävaraisia, ruumiillisen työntekijöitä ei ilmeisesti Canthin "salonkiin" kelpuutettu. Ei sillä eikä millään mutta näin menivät asiat.