Onneksi saan olla toksinen sika 🐷 ja kukaan ei voi sille yhtään mitään. Sitten kun en enää saa pillua niin kokeilen tuota itkemistä, tunteilua ja pitsin nypläystä.
Mä olen vannoutunut feministi. En siinä merkityksessä, mitä nykyisin kiihkoutuneilta kirjainyhdistelmiltä suolletaan, vaan siinä merkityksessä, että kannatan sukupuolesta riippumatonta tasa-arvoa ja käyttäydyn herrasmiesmäisesti naisille ovia availlen. Menee siinä naisoletetutkin samalla ovenavauksella. Nykyisin kun ei kaikista enää kykene tai edes saa mitään olettaa, niin joillekin voi jäädä ovi avaamatta.
Vettä on valunut naamasta myöhemminkin, mutta viimeksi itkin poikani syntyessä ja sitä ennen isosisäni hautajaisissa 25v. sitten. Itkisin varmasti huomennakin, jos silloin lapseni syntyisi tai olisi isoisäni hautajaiset. Tunteilen kun siltä tuntuu ja ihan kenen edessä tahansa, jos eivät sitä kestä, niin suksikoon vittuun. Osaan siis itkeä niin surusta kuin ilosta ja olen niin kova jätkä, että uskallan tehdä sen silloin kun siltä tuntuu, mutta käskystä tai odotuksesta se ei irtoa. Olen myös niin kova luu, että pitsin nypläystäkin olen kokeillut. Ei ole mun laji, hienomotoriikkaa ja silmälaseja vaativaa, mä vetelen isommilla pensseleillä.
Ihan jos aiheesta jotain sanoisin, niin se varmastikin liittyisi miesten laskeneeseen testosteronitasoon. Pelikoneen edestä testeihin satunnaisotannalla raahatulla 25v. tulevaisuuden toivolla testoa löytynee vähemmän kuin huoltoasemalta löytyneeltä rekkalesbolta. Ja koska olen toksinen sika
niin syyllinenhän löytyy pojuja kasvattaneista, kaiken heidän edestään tekevistä naarasleijonista, ei ole tarvetta kasvattaa munia, koska äidillä on jo ja äiti hoitaa.