[Lifti]

Nää on näitä " oho juttuja "
Mulla oli selkä paskana niin kuvasivat polven.

Sitten naama pokerina selittivät kuinka mulla on polvi kunnossa. Lifti huokaili taas syvään "voi IsäKissanVittu, mutta entäs se selkä"

Sen voi ihan omasta elämänlaadusta sanoa että elämä ennen acdc diagnoosia ja lääkitystä oli kyllä....jokseenkin haasteellista. En todellakaan haluaisi palata siihen. Parasta on se että tälle saatanan säätämiselle voi nauraa ja naurankin päivittäin. Tietysti välillä palaa käpy itseensä.

Perus säätöä eilisestä: Helvetillinen kasa lautaa huoneessa missä seisotaan
- haeppa lautaa tuosta naapurikämpästä
- ei tarvi, sitä on tässäkin tarjolla

- ei oo, hae naapurista.
- katos nyt tuonne

-no vittu, niin onkin

 

- oota, pitää laittaa housut jalkaan
- sulla on housut jalassa

- niin, niin mutta vyö kiinni.
- sulla on vyökin kiinni

- no jotain mun piti tehdä!
 

- missä mun puhelin on?
- sun omassa taskussa

- kato perkele siellähän se....no missä se nyt on?
- no nyt se on sun rintataskussa.
 

Että ymmärtäähän sen jos mun kanssa on välillä raskasta.

[Vieras0395]

Olenko joskus päässyt Pömpsyn mökkiin? En ole, vaikka olin ihan rakastunut Pömpsyyn tuossa aiemmin. Vaan en saanut vastakaikua.
Letsmenoks on Lahesta vai mistä sieltä vitun Kouvolasta eikä halua painia minun kanssa. Sinulle vaan antaa henkensä ja kenkänsä.
En ole päässyt Jounin putkaan, asia mikä pitää korjata.
Nii, että älä valita. Sinulla on asiat paremmn kun minulla

[Lifti]

Olinpas taas itsekeskeinen. Anna anteeksi. Lupaan nuolla sun pillua samalla kun katselet Halla-Ahon puheita youtubesta tai telkkarista
Otat vaan mukavan asennon ja nautit Jussista.

[Kellopeliappelsiini]

Miksi helvetissä edes käytte terveyskeskuksessa? Siellähän on vain ja ainoastaan venäläisiä/virolaisia/arabialaisia valelääkäreitä.

[Vieras0395]

Me tullaan Lahesta Jeesuksen johdolla, oletko valmis. Ja jos et ole, niin miksi et ole?
Kääk Poistan ton kirjotuksen, en poista, poistan, no en poista

[Vieras0263]

Nyt kun otetaan taas asia vakavasti, ADHD/ADD on elämänlaatua vahvasti heikentävä neurologinen vaiva johon on onneksi lääkitys. Tärkeintä on tiedostaa oma tilanne, jo sillä saa vastauksia miksi elämä on vienyt. Tajuaa ettei ole paska tai laiska tai saamaton, miksi opinnot ynnä muut jäävät kesken. Miksi se oikean jalan sukka ei mene kahdessa tunnissa kädestä jalkaan.

Ja se on huomattava ettei ADHD häviä minnekään aikustuessa. Sen kanssa oppii elämään ja ehkä joillain se hyper lievenee. Ja varsinkin se on huomattava että ADD on jäänyt hyperin taakse unholaan, mietitään ettei minulla ole keskittymishäiriötä kun puuttuu nuo yliaktiivisuuden piirteet. Varsinkin naisilla. Ja minulla.

Halusin jakaa tämän artikkelin myös teille muille, jotta tietäisitte, mistä oikeasti on kyse, kun olen edelleen vankasti sillä kannalla, että elämäntarinani haasteet selittyvät neurokirjon poikkeavuudella (eli A:lla alkavat neurosykiatriset diagnoosit hyvinkin mahdollisia). Olen tosiaan psykologiaa nyt noin vuoden opiskellut ja yksi suurimpia kiinnostuksen kohteita on se, joka näitä viestejä ja muita aivopierujaan tänne suoltaa...

ADHD:ta potevat alttiita myös psykooseille:

https://www.apteekki.fi/terveydeksi/uutiset/adhdta-potevat-alttiita-myos-psykooseille.html

Ymmärtäkää, että keskittymishäiriön, ylivilkkauden, sosiaalisen vuorovaikutuksen ajoittaisten haasteiden sekä läksyjen tekemisen ja koulunkäynnin suunnittelun vaikeuden lisäksi minulla on ollut myös rankkoja kokemuksia jo lapsuus- ja nuoruusiässä, mutta myös täysi-ikäisenä vuosina 2017-2019, jolloin sekaannuin kamaan ja olin huonossa seurassa ns. syyntakeettomassa tilassa, eli jolloin en osannut arvioida mikä on minulle parhaaksi ja mikä haitallista ja vahingollista. Tosin tämän jälkeen olen alkanut saamaan elämästäni kunnolla otetta, kun ensin aloin uudelleen kiinnostumaan seksityöstä ja sen jälkeen vielä opiskelemaankin avoimessa yliopistossa, tai miten kukin sen tulkinnan haluaakaan tehdä.

Ja tällä hetkellä edelleen tuo ADHD-tutkimusprosessi kesken, odottaen neuropsykologisia tutkimuksia ja kuntoutusta syksylle.

Olen jopa omalle äidillenikin koittanut selittää, että lapsuus- ja nuoruusiän haasteille löytyy kyllä vaihtoehtoisia tai aiempaa täydentäviä selitysmalleja, joiden avulla kaikkea tapahtunutta on helpompi ymmärtää. Eikö ymmärtämistä helpota juuri nuo ADHD-piirteet, joihin on huonoimpina elämäntilanteina yhdistynyt muun muassa masennusta ja jopa psykoottisia oireita.

Ja oma äitini vuosikaudet hoki innoissaan siitä, kuinka minun pitää hankkia lapsia ja ei saa käydä missään prosesseissa tai leikkauksissa, koska se vaarantaisi lastensaamisen luonnollisen biologisella tavalla.

Nyt minulle on suomeksisanottuna se ja sama, koska en halua lapsia enkä lisääntyä välttämättä ikinä. En halua siirtää geenivirhettäni eteenpäin. Sen takia esim. johonkin vaginoplastiaankin melkein 10 vuoden harkinta-ajan jälkeen on helpompi mennä, koska se on tavallaan keino, jossa tapahtuu kastraatio eli että ei voi enää käyttää vanhaa alapäätä vahingossakaan lisääntymistarkoitukseen. Se on siis hyvä vain, että tapahtuu jotakin, jota ei tarvitse eikä haluakaan peruuttaa eikä katua ikinä elämässään.

Toisaalta sukusolut on minulla silti jo valmiiksi talletettuna, jos sittenkin päätän haluta lapsia joskus. Mitä luultavimmin niin ei kuitenkaan ole.

En ehkä halua tähän maailmaan samanlaista lasta kuin jollainen itse olin lapsena ja nuorena. Vaikka kuinka motivoituneella asenteella haluaisikin muuten kasvattaa omaa muksua, niin mitäs, jos se periikin samanlaiset piirteet ja temperamentit kuin mitä minulla ja minun äidilläni. Olenko jo unohtanut, miten minä ja äitini vuosikaudet joskus riideltiin ja että joskus lapsena olen ollut muutaman vuoden lastenkodissa ja lastensuojelussa? Erään ensimmäisen kouluvuoden taisin olla lastenpsykiatrisella osastollakin.

"Joo, ihan hulluhan sen täytyy olla, kun tämmöisiä tänne nettiin kirjoittelee!"

[Aulis]

Halusin jakaa tämän artikkelin myös teille muille, jotta tietäisitte, mistä oikeasti on kyse, kun olen edelleen vankasti sillä kannalla, että elämäntarinani haasteet selittyvät neurokirjon poikkeavuudella (eli A:lla alkavat neurosykiatriset diagnoosit hyvinkin mahdollisia).

Minkä takia meidän pitää ymmärtää sun adhd ongelmia.
Tämä saitti on maksullisen seksin keskustelufoorumi.
Koko maailma ei pyöri sun navan ympärillä.
Annat itsestäsi ihan liikaa informaatiota.
Ketä kiinnostaa.

[Vieras0263]

Ymmärrän reaktiosi. Siltikin vaikka olen tämmöinen, että nykyään kokemuksen kautta suhtaudun avoimuuteen ja rehellisyyteen hyveenä. Tähän samaiseen asiaan voidaan reagoida ja suhtautua monellakin tavalla, kuten aiempi keskustelu langassa osoittaa, ja nykyään olenkin siitä tietoinen. Mutta siltikään en halua salata mitään, mitä tulee itseeni. Todennäköisyys ymmärtää minua ja minuun liittyviä asioita pienenisi, jos en antaisi toisille ihmisille todella mahdollisuutta tuntea minua paremmin, mikä on sekin hyvä asia.

Nythän esille tulleen kommenttini myötä moni foorumille kirjoitteluun ja käyttäytymiseen liittyvä syy-yhteys on ymmärrettävissä, koska olen asioistani nykyään paitsi tietoinen, myös rehellinen ja avoin muillekin. Minä siis pidän sitä todella hyvänä asiana, että ymmärrän itseä ja omia sekä muiden realtioita ensinnäkin paljon paremmin nykyään kuin mitä ennen. Aiemmin minulla oli kai tarve korostaa paremmuutta toisiin ihmisiin nähden. Nyt pikemminkin olen antanut ymmärtää, etten ole tippaakaan sen parempi ihminen kuin te muutkaan. En tipan tippaakaan.

Ja sinulla on oikeus reaktioosi, sillä tiedostan sen enkä ole sinulle millänsäkään siitä, vaan saat anteeksi.

Minä vain olen se mikä minä olen.

[Lifti]

Ok....Söin just maksalaatikkoa ja join piimää.
Pitäisikö mun tehdä aiheesta ketju. Se kuitenkin kiinnostaa teitä ihan helvetisti  Kuten se mitä taas hullu huokailee.

[Villerius]

Ok....Söin just maksalaatikkoa ja join piimää.
Pitäisikö mun tehdä aiheesta ketju. Se kuitenkin kiinnostaa teitä ihan helvetisti  Kuten se mitä taas hullu huokailee.

Pitää ehdottomasti. Alkoi tekeen mieli maksalaatikkoo ja piimää. 

[Kellopeliappelsiini]

^^ Ehdottomasti, mutta vain jos samalla avaat yliopisto-opintojasi, kerrot ikävästä lapsuudestasi ja lisäksi kuinka menee SPV-jonossa.

[Letsmenoks]

Nyt kun otetaan taas asia vakavasti, ADHD/ADD on elämänlaatua vahvasti heikentävä neurologinen vaiva johon on onneksi lääkitys. Tärkeintä on tiedostaa oma tilanne, jo sillä saa vastauksia miksi elämä on vienyt. Tajuaa ettei ole paska tai laiska tai saamaton, miksi opinnot ynnä muut jäävät kesken. Miksi se oikean jalan sukka ei mene kahdessa tunnissa kädestä jalkaan.

Ja se on huomattava ettei ADHD häviä minnekään aikustuessa. Sen kanssa oppii elämään ja ehkä joillain se hyper lievenee. Ja varsinkin se on huomattava että ADD on jäänyt hyperin taakse unholaan, mietitään ettei minulla ole keskittymishäiriötä kun puuttuu nuo yliaktiivisuuden piirteet. Varsinkin naisilla. Ja minulla.

Halusin jakaa tämän artikkelin myös teille muille, jotta tietäisitte, mistä oikeasti on kyse, kun olen edelleen vankasti sillä kannalla, että elämäntarinani haasteet selittyvät neurokirjon poikkeavuudella (eli A:lla alkavat neurosykiatriset diagnoosit hyvinkin mahdollisia). Olen tosiaan psykologiaa nyt noin vuoden opiskellut ja yksi suurimpia kiinnostuksen kohteita on se, joka näitä viestejä ja muita aivopierujaan tänne suoltaa...

ADHD:ta potevat alttiita myös psykooseille:

https://www.apteekki.fi/terveydeksi/uutiset/adhdta-potevat-alttiita-myos-psykooseille.html

Ymmärtäkää, että keskittymishäiriön, ylivilkkauden, sosiaalisen vuorovaikutuksen ajoittaisten haasteiden sekä läksyjen tekemisen ja koulunkäynnin suunnittelun vaikeuden lisäksi minulla on ollut myös rankkoja kokemuksia jo lapsuus- ja nuoruusiässä, mutta myös täysi-ikäisenä vuosina 2017-2019, jolloin sekaannuin kamaan ja olin huonossa seurassa ns. syyntakeettomassa tilassa, eli jolloin en osannut arvioida mikä on minulle parhaaksi ja mikä haitallista ja vahingollista. Tosin tämän jälkeen olen alkanut saamaan elämästäni kunnolla otetta, kun ensin aloin uudelleen kiinnostumaan seksityöstä ja sen jälkeen vielä opiskelemaankin avoimessa yliopistossa, tai miten kukin sen tulkinnan haluaakaan tehdä.

Ja tällä hetkellä edelleen tuo ADHD-tutkimusprosessi kesken, odottaen neuropsykologisia tutkimuksia ja kuntoutusta syksylle.

Olen jopa omalle äidillenikin koittanut selittää, että lapsuus- ja nuoruusiän haasteille löytyy kyllä vaihtoehtoisia tai aiempaa täydentäviä selitysmalleja, joiden avulla kaikkea tapahtunutta on helpompi ymmärtää. Eikö ymmärtämistä helpota juuri nuo ADHD-piirteet, joihin on huonoimpina elämäntilanteina yhdistynyt muun muassa masennusta ja jopa psykoottisia oireita.

Ja oma äitini vuosikaudet hoki innoissaan siitä, kuinka minun pitää hankkia lapsia ja ei saa käydä missään prosesseissa tai leikkauksissa, koska se vaarantaisi lastensaamisen luonnollisen biologisella tavalla.

Nyt minulle on suomeksisanottuna se ja sama, koska en halua lapsia enkä lisääntyä välttämättä ikinä. En halua siirtää geenivirhettäni eteenpäin. Sen takia esim. johonkin vaginoplastiaankin melkein 10 vuoden harkinta-ajan jälkeen on helpompi mennä, koska se on tavallaan keino, jossa tapahtuu kastraatio eli että ei voi enää käyttää vanhaa alapäätä vahingossakaan lisääntymistarkoitukseen. Se on siis hyvä vain, että tapahtuu jotakin, jota ei tarvitse eikä haluakaan peruuttaa eikä katua ikinä elämässään.

Toisaalta sukusolut on minulla silti jo valmiiksi talletettuna, jos sittenkin päätän haluta lapsia joskus. Mitä luultavimmin niin ei kuitenkaan ole.

En ehkä halua tähän maailmaan samanlaista lasta kuin jollainen itse olin lapsena ja nuorena. Vaikka kuinka motivoituneella asenteella haluaisikin muuten kasvattaa omaa muksua, niin mitäs, jos se periikin samanlaiset piirteet ja temperamentit kuin mitä minulla ja minun äidilläni. Olenko jo unohtanut, miten minä ja äitini vuosikaudet joskus riideltiin ja että joskus lapsena olen ollut muutaman vuoden lastenkodissa ja lastensuojelussa? Erään ensimmäisen kouluvuoden taisin olla lastenpsykiatrisella osastollakin.

"Joo, ihan hulluhan sen täytyy olla, kun tämmöisiä tänne nettiin kirjoittelee!"

Lainasit viestini alkuun, jäi hieman epäselväksi kommentoitko sitä jotenkin vai oliko omasi jatko jossa kerroit omakohtaisesti mitä tuossa toin esille?

Autismin kirjo ja esimerkiksi Asperger lievänä on jokseenkin yleistä ja paikoitellen haastavaa vastapuolelle vaikka sen osaisi tunnistaa ja sen ymmärtäisi.

Ja maksalaatikko rules, piimän kanssa en vielä ole kokeillut, laitetaan bucket listaan...

[Vieras0263]

Lainasit viestini alkuun, jäi hieman epäselväksi kommentoitko sitä jotenkin vai oliko omasi jatko jossa kerroit omakohtaisesti mitä tuossa toin esille?

Oikeastaan sekä-että.

Autismin kirjo ja esimerkiksi Asperger lievänä on jokseenkin yleistä ja paikoitellen haastavaa vastapuolelle vaikka sen osaisi tunnistaa ja sen ymmärtäisi.

Niinhän minäkin olen aiemmin ajatellut. Mutta elämänkokemus on osoittanut, että parempi olla ihmisille rehellinen ja avoin tästäkin, kuten kaikesta muustakin. Niin välttyvät ihmiset ikäviltä ylläreiltä.

En minä koe oikein olevani samanlainen ihminen kuin lapsuudessa siltä osin. Mutta ymmärrän omaa taustaani paremmin oman kehityksen kautta. Tunneäly ja vuorovailutustaidot tuntuvat olevan aivan eri tasolla kuin mitä lapsena. Mikäli näin ei olisi, tuskin olisin tunnistanut aikaisempia piirteitä saati haasteita omalla kohdallani. Tai jos en olisi kehittynyt ja oivaltanut olevani kehityskelpoinen yksilö, tuskin minua olisi seksityö kiinnostanut saati että ikinä olisin pärjännyt alalla näin montaa vuotta, kuten 3 ja puoli vuotta olen kuitenkin kärsivällisen uteliaasti ja sydämellä halunnut toimia.

Okei myönnetään nyt sekin, että mikäli en olisi koskaan myöntänyt, että olen kehityskelpoinen yksilö haasteineen ja erityispiirteineen, niin eipä sitä ihminen juuri koskaan olisikaan kehittynyt niin paljon.

Ja mielipuoli olin kai kaikkein eniten silloin, kun sitä vähiten tiedostin ja kun vähiten sitä tai harhaluulojani halusin ja kehtasin myöntää. Nykyään mitään asioita tai tunnustuksia ei pysty häpeämään syyllisyydentunnolla, koska sellaista ei ole. Se kaikki oli siis itsetiedotonta siihen asti, kunnes alkoi oikeasti kiinnostumaan henkisen unesta heräämisen vaiheesta ja kysymään itseltään, että olenko minä mielipuoli.

Ja nykyään, kun tiedostaa monenlaisia asioita ja oman olemisensa, sisemmän olemuksen ja sisäisen kauneuden, on nykyään kaikki hyvin erilaista, kaunista.❤️ Elämä ilman suurempaa kärsimystä ja sisäistä draamaa on hyvinkin lumoavaa ja suloista.

Jos teillä muilla keskustelijoilla on aikoinaan ollut nykyistä vielä enemmän sulateltavaa minun tavassani keskustella asioista, niin ymmärrän teidän reaktioitanne paremmin kuin hyvin. Minäkin olen osannut reagoida kuin täysi pikkuvauva ja apina, mutta katsokaa ja tarkastelkaa asioita nykyhetkessä - olen jopa itsekin tainnut siitä yllättyä.

[Vieras0263]

Tutkimukset ovat edistyneet, kiitos vaikka ihan kysymättömyydestäkin. Minulle saatetaan miettiä ja keskustella jopa lääkehoidon mahdollisuudesta. Tämä tarkoittaisi sitä, että saisin tulevaisuudessa ADHD-lääkkeeni siten, että ainakin ne olisivat reseptillä eikä tulisi ehkä ihan niin kalliiksi kuin mitä muuten.

Halusin selventää, että on todella hienoa ottaa vastuuta omista erityispiirteistään nykyään yhä enemmän, siis niistä, jotka neuropsykologian tohtori luki löytyvän ihan jo lapsuuden potilasarkistoistakin erikoisterveydenhuollosta. Sanoi jopa näin, ettei omaa äitiänikään tarvitse haastatella, koska piirteet oli merkitty lapsuudessa aivan selkeästi myös tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen sekä ylivilkkaan ja impulsiivisen käytöksen osalta, vaikken silloin saanutkaan tätä nimenomaista neurodiagnoosia, vaan jonkin toisen, jolla ei nykyisessä elämässäni ole oikeastaan ollut niin paljon merkitystä, koska niissäkin asioissa olen halunnut kehittyä ja oppia.

Olen myös huomannut, että tietyt hoitokeinot ovat rauhoittaneet minua, koska olen nykyään asennoitunut elämiseen ja sen sisältämiin osa-alueisiin sekä haasteisiin rauhallisemmin ja hitaammin kuin että kiirehtisin jatkuvasti ja potisin sen takia ahdistusta tai stressiä turhaan. Esimerkiksi ADHD-aikuisen selviytymisopas, jollainen minulla on nyt ollut, ja on ollut ilo saada vertaistukea esimerkiksi neurokirjon sateenkaariryhmästä nyt alkaneen syksynkin kunniaksi.

Myös egokuoleman aihepiirit ovat jatkuvasti nousseet uudelleen pinnalle, koska mindfulness-taitojen kehittämisestäkään paremman keskittymisen ja opiskelun turvaksi ei liene haittaa. On vain opittava sukeltamaan syvemmälle kaninkoloon ja näkemään, kuinka suuri ja laaja kuilu olisi kyseessä, jos sinne vielä elävässä elämässä putoaisi.

EDIT. Ja niin, olen tosiaan siitäkin syystä avannut tämän keskustelun, että paitsi että ihmiset ymmärtäisivät paremmin myös erilaisia ihmisiä, vaikken muutoin olekaan mitenkään erityinen vaan erilainen. Niin senkin takia, että ne sellaiset mahdolliset huhupuheet esimerkiksi lääkkeiden väärinkäytöstä tai päihdehistoriasta lakkaisivat. Ne kuuluivat menneeseen elämään, josta on jo opittu, eikä nykyiseen, jossa olen oppinut edellisen päälle vielä uusiakin näkökulmia ja selviytymiskeinoja. Ja tosiaan yhä edelleenkin pyrin toimimaan yhä vastuullisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin, hoitaen elämäntilannetta entistä parempaan kuntoon ja sujuvammaksi.

[Pömpsy]

Olenko joskus päässyt Pömpsyn mökkiin? En ole, vaikka olin ihan rakastunut Pömpsyyn tuossa aiemmin. Vaan en saanut vastakaikua.

Pö-pöö-pöm. Voi sua Nimppara, olen ollut Niuvanniemessä viimeiset pari vuotta lepäilemässä ja toipumassa akuutista pillupsykoosista ja pakonomaisesta runkkaamisesta sekä kroonisesta pornoaddiktiosta. Hoito on toiminut ja enää en vemputa enkä hinkuta.

Mulla on ihan uusi mökki täällä jossain kantatie 51 varrella hienoilla maisemilla. Täältä norsunluutornistani ihailen pimeydessä kiiltäviä työmuurahaisia, jotka viipottavat menemään tietämättöminä mistään paremmasta. Melkein korkkaamaton on vielä. Vain neljä naista käynyt yökylässä.

Pakko myöntää että en lukenut ketjun muita viestejä, mutta mulle adhd on aina turn-on. Olen empiirisillä tutkimuksillani tullut siihen tulokseen, että adhd diagnoosin saaneet naiset tykkää enemmän panemisesta, kun vastaavasti sellaiset joilla sitä ei ole. Usein he ovat vielä varsin estottomia kun haluavat fiksinsä. Asia selittäytyneen sillä, että adhd:n omaavilla on todella alhaiset dopamiinitasot ja paneminen sekä jännitys nostaa niitä hyvin nopeasti mikä tietenkin helpottaa oloa. Huom, tutkimukseni valideettia ei voi varmistaa, koska olen jättänyt tietoisesti adhd-miehet kokonaan pois verrokkiryhmästä.

[Vieras0263]

Jippii!❤️💋

Nyt on diagnoosi tehty. Mitään ihmeempiä ei tässä vaiheessa. Ajattelin vain sanoa, että Luojan kiitos en todennäköisesti enää tule olemaan katukaupoilla ADHD-lääkkeitteni takia, koska olisin saamassa näitä kumminkin reseptille. Rahaakin tulee tämän vuoksi säästymään ja muuta superhienoa. Eli nyt en enää ADHD-diagnoosini takia vahingossakaan ainakaan tule leimatuksi miksikään vitun narkiksi. Miksiköhän? No ilmeisesti siksikin kuin mitä omakin kokemus on osoittanut: Amfetamiini ja sen johdannaiset ovat jo pitkään toimineet minulla sananmukaisesti lääkkeenä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Parantaneet keskittymistä, koulumotivaatiota ja oman toiminnan sekä arjenhallinnan suunnittelua. Olen käyttänyt niitä opiskeluun ja aion edelleenkin, nyt vain virallisen aseman tunnustettuna potilastapauksena ja virallisella reseptillä jatkossa.

Eli toisin sanoen ihan vitun helpottavaa, kun ei enää tarvitse lähteä kadulta lääkkeitä hakemaan eikä ihmiset voi enää saada vääriä käsityksiä motiiveistani.

[Letsmenoks]

Ihanan kaksinaismoralistista. Muistan elävästi tuomitsevat kirjoituksesi mutta hyvä että tuhansien muidenkin suomalaisten tavoin olet lääkinnyt itseäsi omatoimisesti.

Pilvi, LSD, piri, sienet. Loistavia lääkkeitä. Alkoholi, sokeri, kohtuukäytöllä rentouttaa ja tuo hyvän mielen. Kaikki myrkkyjä. Päihteitä jatai itselääkitystä. Tähän tietysti lääkkeet päälle. Pimeät tai kaverin. Väärinkäyttöä vaitai itselääkitystä.

Hassua miten peili muuttaa käytön sallittavaksi. Onnea diagnoosista...

[Vieras0265]

En ole mikään ADHD asiantuntija mutta sen sanon että synteettiset lääkkeet eivät ole oikeastaan koskaan hyvä asia vaikka kaikenmaailman lääkärit ja hoitajat niitä ihmisille tyrkyttävät. En välitä vittujakaan niiden puoskarien mielipiteistä. Eli pysy vain kaukana lääkkeistä jos vain pystyt sillä ne ovat juuri niitä mitkä tuhoavat kehon ja mielen.

[veeras]

En ole mikään ADHD asiantuntija mutta sen sanon että synteettiset lääkkeet eivät ole oikeastaan koskaan hyvä asia vaikka kaikenmaailman lääkärit ja hoitajat niitä ihmisille tyrkyttävät. En välitä vittujakaan niiden puoskarien mielipiteistä. Eli pysy vain kaukana lääkkeistä jos vain pystyt sillä ne ovat juuri niitä mitkä tuhoavat kehon ja mielen.

https://yle.fi/uutiset/3-9051456

Kaikkia lapsia ei ole pakko rokottaa, vain ne jotka aikoo pitää.

[veeras]

En ole mikään ADHD asiantuntija mutta sen sanon että synteettiset lääkkeet eivät ole oikeastaan koskaan hyvä asia vaikka kaikenmaailman lääkärit ja hoitajat niitä ihmisille tyrkyttävät. En välitä vittujakaan niiden puoskarien mielipiteistä. Eli pysy vain kaukana lääkkeistä jos vain pystyt sillä ne ovat juuri niitä mitkä tuhoavat kehon ja mielen.

ADHD-lääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Sen sijaan hoitamaton ADHD ei.

https://www.kaypahoito.fi/nix02454

https://www.kaypahoito.fi/nix02452