Uutiset:

Kirjoittaja Aihe: Mikä parisuhteessa on tärkeää?  (Luettu 12772 kertaa)

Poissa Venla

  • Huora
  • Sr. Member
  • Galleria (131)
  • Viestejä: 3077
  • ******** Lähellä täydellisyyttä
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #20 : Heinäkuu 29, 2019, 21:14:21 »
Läheltä ja kaukaa parisuhteita seuranneena sanoisin että oma aika on kyllä varsin tärkeää. Pitää olla tottakai asioita jotka yhdistää (esim lapset, tai velka  :) ) mutta pitää olla myös näitä omia asioita joita voi tehdä ilman sitä rakasta. Jollekin se henkireikä on ehkä vakkarin syli, jollekin toiselle motocross.

Aikaa meillä ei ole koskaan tarpeeksi,  toisin kuin rahaa, aikaa ei saa yhtään lisää. Kuten Hottis Puuma sanoi, loppupelissä jokainen on itse vastuussa elämästään millaiseksi sen kokoaa. Palapelin palasia on tarjolla vaikka kuinka paljon.

Komppaus!

Mä en pystyisi koskaan suhteeseen missä kaikki tehdään yhdessä. Ihan pakko voida olla omia juttuja.
Mutta on siinäkin sitten haasteensa, jos molemmilla on kovin omat juttunsa. Jotain yhteistä tekemistä sitten taas täytyisi olla.
Ja siihen ei riitä ne arjen rutiinit - parisuhde/kumppani ei koskaan saa muodostua itsestäänselvyydeksi, vaan se on jotain mikä täytyy tavallaan ansaita aina uudestaan. Tää on se minkä ihmiset musta unohtaa turhan usein. Parisuhde todellakin on kestävyyslaji. :)

Nyt en voi valittaa että seksistä suhteessa olisi puutetta, mutta eihän se seksi mitään parisuhdetta kasassa pidä (jollei sen puute sitä rikokaan). Paljon tärkeämpää on mm. rakkaus, toisen tukeminen/auttaminen ja luotettavuus. Ja että tietää ettei toinen tuomitse vaikka mokaisikin joskus - se että voi luottaa toisen olevan aina sun puolella.
Tunteella ja taidolla - suomalaista laatutyötä 😎

Poissa Viola

  • Sr. Member
  • Galleria (53)
  • Viestejä: 1254
  • ******* Saisi mikroaaltouunilla pillua
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #21 : Heinäkuu 30, 2019, 14:52:32 »
Paljon tärkeämpää on mm. rakkaus, toisen tukeminen/auttaminen ja luotettavuus. Ja että tietää ettei toinen tuomitse vaikka mokaisikin joskus - se että voi luottaa toisen olevan aina sun puolella.

Juuri näin. Lojaalius kumppania kohtaan.
Toivottavasti nämä seikat ovat molemminpuolisia. Ei riitä jos vain toinen tukee, rakastaa ja on aina sun puolella.
kuvagalleria
*** Helsingissä****
Titan kanssa kimppaa ke 27.11.

Poissa Venla

  • Huora
  • Sr. Member
  • Galleria (131)
  • Viestejä: 3077
  • ******** Lähellä täydellisyyttä
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #22 : Heinäkuu 30, 2019, 14:59:19 »
Paljon tärkeämpää on mm. rakkaus, toisen tukeminen/auttaminen ja luotettavuus. Ja että tietää ettei toinen tuomitse vaikka mokaisikin joskus - se että voi luottaa toisen olevan aina sun puolella.

Juuri näin. Lojaalius kumppania kohtaan.
Toivottavasti nämä seikat ovat molemminpuolisia. Ei riitä jos vain toinen tukee, rakastaa ja on aina sun puolella.

Toi on niin totta. Noiden asioiden pitää olla molemminpuolisia.
Tunteella ja taidolla - suomalaista laatutyötä 😎

Poissa irritaatio

  • Hero Member
  • Viestejä: 959
  • **** Nauttii muiden arvostusta
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #23 : Heinäkuu 30, 2019, 17:54:23 »
PArisuhteessa tärkeintä että nainen tietää paikkansa, eli myötäilee miestä joka puolestaan on järjen ääni.

Poissa Lifti

  • Vaari
  • Sr. Member
  • Viestejä: 9302
  • ******** Lähellä täydellisyyttä
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #24 : Heinäkuu 30, 2019, 19:19:14 »
mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää!

jos nyt vakavasti asiaa mietin niin omalta kohdaltani tärkeintä olisi se arjen - parisuhdearjen sietokyky. mulla meinaa lähtölaskenta alkaa oikeastaan siitä ensimmäisestä päivästä joka tuntuu niin saatanan arkiselta että olisin mielummin töissä tai poikain kanssa paskaa jauhamassa. mä olen elämässäni tavannut yhden tissiolennon jonka kanssa arki ei tuntunut arjelta, mutta toisaalta minäkin olin aivan eri ihminen silloin.
KäteenHeiluttaja

Poissa Vieras1703

  • Sr. Member
  • Viestejä: 2811
  • *** Näyttää hyvää esimerkkiä
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #25 : Heinäkuu 30, 2019, 21:01:25 »
mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää!

No ei. Sitä paitsi puutarhat ovat ihan liian harvinaista herkkua nykyään. Tai sitten hoitaminen on mennyt överiksi, näin parisuhteiden ulkopuolelta todetakseni.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 30, 2019, 21:06:43 kirjoittanut Tibenius »

Iina_Lady

  • Vieras
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #26 : Elokuu 13, 2019, 16:46:34 »
Enpä osaa antaa vastausta mikä sukupuoleni edustajille pitkässä suhteessa tapahtuu, jos suhteen muut perusasiat ovat kunnossa.

Itse olen ollut kaikissa suhteissani joko enemmän haluava tai onneksi usein on haluttu yhtä paljon. Olen aina ihmeissäni kun joku tyttöystäväni puuskahtaa ”Ihanaa, nyt se ei ole vongannut 4 kuukauteen!”. Olisi kauheaa olla viikkoakaan ilman seksiä!

Siksi pidän seksityötä tärkeänä ja jopa perheiden hyvinvointia edistävänä! Kun ihanan nautiskeluhetken jälkeen mies saapuu kotiin, on perheen arki paljon parempaa.

Tsemppiä kaikille, jotka elätte liitossa, jossa halut ovat pahasti epätasapainossa! Koittakaa puhua ongelmasta hyvässä hengessä. Ja/tai sitten vierailette pelastavan vakkarin luona  :-*

Poissa Made

  • Full Member
  • Viestejä: 141
  • ** Piristää muiden päivää
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #27 : Elokuu 15, 2019, 02:25:32 »
Vaimo sanoo rakastavansa, mutta ei voi antautua kuitenkaan seksille, niin silloin ne kuulostaa korvissa vain sanahelinältä. Mä elin monta vuotta parisuhteessani tosi vähällä seksillä. Muistan hetkiä kun yöllä heräsin siihen kun kahmin unissaan vaimoani kainaloon ja jossain unen ja valvetilan välimaastossa tunsin suurta mielihyvää ja intohimoa ja jonkinlaisen tajuamisen, että mullahan on vieressäni rakas vaimo jonka kanssa voidaan harrastaa seksiä. Olen maailman onnellisin mies! Siinä kun kahmisin häntä lähemmäksi, niin pikkuhiljaa aloin heräämään ja ymmärtämään todellisuuden. Sehän oli vain unta ja mielen täytti ahdistus. Itseään joutui aina vähän keräämään, että sai taas nukahdettua. Tää uni toistui useaan. Vaikka kuinka nätisti pyysin koskaan ei edes suihinottoa saanut. Seksiä sen 5-10 kertaa vuodessa ja nekin oli sitten, kun vaimo ei jaksanut kuunnella enään sitä kinumista, niin saattoi tulla myöntävä vastaus sävyyn "kunhan siinä ei mene kauan!"

Syyhän siinä, että sitä ei ole oli aina minussa. Seksi piti kuulemma ansaita, kun yritin ansaita tein vääriä asioita. En tee tarpeeks kotitöitä, en panosta tarpeeks parisuhteeseen jne. Tottakai vikaa minussa olikin. Opin suojelemaan itseäni pettymyksiltä, koska ne kerrat kun yritin panostaa petyin pahemmin. Koko seksistä muuttui meillä sellainen kiristys ja vallankäyttöväline. "Et kyllä saa jos et tee mitään!", "no en todellakaan tee mitään, kun en saa!"

Tunteet kylmeni, mutta elämässä kuitenkin se vaimon kanssa tehty lapsi on mulle ylivoimaisesti tärkein asia. Kyllähän sitä kituuttelee, kun vaan saa lapsensa kanssa olla ja nähdä hänen kasvavan. Kyllähän me aikuiset pärjätään. Kun tappelutkin pystyttiin käymään lapsen kuulematta. Eroa mietin paljon, sen ajankohtaa ja käytännön järkkäilyjä, jotta se ois lapselle mahdollisimman kevyt. Ei sitä oikeesti pysty seksittömässä suhteessa elämään. Tai toki jos kumpikaan ei halua.

Meil asiat alkoi mennä kuitenkin paremmin sen jälkeen kun kävin ekan kerran hupakoissa ja kerroin sen rehellisesti kotona. Enään ei ole ollut mielessäkään eroaminen ja seksi toimii taas! :) Tulee hirveän pitkä teksti ja menis niin paljon ohi aiheen, että kerron siitä miten se meni niin joskus jossain toisessa ketjussa. :)
Turskalaji. Vanhoissa kansantarinoissa jumala loi kaikki kauniit kalat järviimme, mutta made oli niin ruma, että sen täytyi olla pirun luoma.

Poissa Gentleman

  • Herrasmies
  • Sr. Member
  • Viestejä: 4337
  • ****** Rakastajien aatelia
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #28 : Elokuu 20, 2019, 22:59:41 »
Hieno tarina Madella omasta elämästään! Ennenkaikkea hienoa kuulla että hupakointi auttoi parisuhteen elvyttämiseen.

Olen kanssa ollut havaitsevinani monen suhteessa, miten nainen "hallitsee" seksillä. Sanotaan mitä miehen pitää tehdä tai olla, jotta olisi mahdollisuus päästä laskemaan omaa siementään. Rupesin vain miettimään mikä sen vaimon ajatusmaailman lopulta muutti? Se että huomasi miehen hakevan helpotusta muualta joka tapauksessa vai oma tarve todistaa olevansa yhtä hyvä kuin se huora jota mies höyläsi?

Miksi se seksi yleensä tuntuu olevan monelle naiselle niin vaikeaa avioliitossa? Voisi hieman joustaa omalta osaltaan ja raottaa vähän niitä jalkoja tai antaa sitä suuhoitoa,vaikka ei olisi sillä tuulella juuri sillä hetkellä. Yhtälailla naiset vaativat miehiltä jalkahierontaa, kotitaloustöitä yms. ja vaikka miehen ei juuri sillä hetkellä tekisi mieli hieroa, tiskata jne. niin silti moni sen tekee puhtaasti tuottaakseen mielihyvää toiselle.

Olen sen verran itse ymmärtänyt, että parisuhde on molemminpuolista joustamista ja toisen tarpeiden huomioon ottamista. Asioista pitäisi pystyä keskustelemaan ja tietyn verran joustamaan niistä omista perjaateista jotta kokonaisuus säilyisi hyvänä.
𝕹𝖔𝖗𝖒𝖆𝖑 𝖎𝖘 𝖆𝖓 𝖎𝖑𝖑𝖚𝖘𝖎𝖔𝖓. 𝖂𝖍𝖆𝖙 𝖎𝖘 𝖓𝖔𝖗𝖒𝖆𝖑 𝖋𝖔𝖗 𝖙𝖍𝖊 𝖘𝖕𝖎𝖉𝖊𝖗 𝖎𝖘 𝖈𝖍𝖆𝖔𝖘 𝖋𝖔𝖗 𝖙𝖍𝖊 𝖋𝖑𝖞.

Poissa Juutas

  • Hero Member
  • Viestejä: 644
  • ***** Huikea tyyppi
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #29 : Elokuu 20, 2019, 23:08:29 »
Siis keskusteluhan avioliitossa(kin) on todella tärkeää. Sitä kutusutaan mielipiteenvaihdoksi, ensin sinulla on oma mielipiteesi joka hetken kuluttua onkin yllättäen vaihtunut samaksi kuin vaimollasi oli.  :P Sama tilanne kuin töissä pomosi kanssa keskustellessa.
Lempeä mies, lämpöä vailla.

Poissa Vieras0028

  • Hero Member
  • Viestejä: 705
  • ***** Huikea tyyppi
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #30 : Elokuu 21, 2019, 01:24:59 »
Minulla on kokemusta juurikin tällaisena "pihtaavana akkana", haluttomana avopuolisona, ja silloin, kun se itselleni tapahtui, koin, että koko seksuaalisuuteni hävisi kokonaan. Aiemmin olin ollut koko ikäni kiinnostunut seksistä ja tulevaisuuden suunnitelmanikin liittyivät jotenkin seksuaalisuuteen. Siksi haluttomuuteni oli itselleni(kin) kova paikka, mutta haluni ja seksuaalisuuteni onneksi palasivat erottuani.

Paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, mikä tähän johti, ja se oli se, että silloinen avopuolisoni painosti minua seksiin, enkä minä nuorena parikymppisenä, elämäni ensimmäisessä parisuhteessani, ymmärtänyt, etteivät kumppanini seksuaalisuus ja seksuaalinen tyytyväisyys/tyydyttäminen ole minun vastuulla, eikä minulla ole velvollisuutta niitä millään tavalla hoitaa. Hän ei siis esim. runkannut ollenkaan, vaan se oli minun tehtäväni tyhjentää hänen kassit. Sitten, kun minkäänlaista seksiä ei ollut ollut kahteen viikkoon, koin jo huonoa omaatuntoa siinä yrittäessäni jaksaa runkata hänet orgasmiin. Ja jaksamisesta siinä tosiaan oli kyse, sillä eihän hän nopeasti tullut, koska tottakai hän aisti, etten tehnyt sitä kiimoissani, saatikka edes mielelläni.

Tämän painostuksen lisäksi hän myös seksuaalisesti ahdisteli minua: hän saattoi siinä sohvalla istuessamme alkaa vain tutkimaan ja ronkkimaan pilluani ja johti se joskus yhdyntäänkin. Itsehän olin ollut lamaantuneena jo siitä hetkestä asti, kun hän vei kättään jalkoväliini. (Teillä keillä ei ole yhtään tietämystä traumakäyttäytymisestä ja ihmisen selviytymiskeinoista ahdistavista tilanteista, niin suosittelen googlailemaan, mitä tämä lamaantuminen tarkoittaa - varsinkin, jos ensiajatuksenne oli, että no, helevetti oisit sanonut, että lopettaa! Tätä samaista lamaantumista tapahtuu paljon muunkinlaisissa raiskaus- ja hyväksikäyttötilanteissa.) Jälkikäteen, kun nämä tilanteet olivat ohi, saatoin sanoa hänelle, että en oikein tykännyt äskeisestä, ja joka kerta hän alkoi itkeä ja mankua, että miten hän voikin olla niin paska ihminen, mutta ei mennyt kauaakaan, kun hän taas rikkoi kehoni rajoja.

Vielä näiden seikkojen lisäksi ex-kumppanini koski minua vain silloin, kun halusi seksiä. Itsehän olisin kaivannut kosketusta ja pussailua muissakin tilanteissa ja ilman, että se aina johtaa seksiin. Aloin sittemmin välttelemään oikein urakalla minkäänlaista läheisyyttä, koska kumppanini olisi tulkinnut sen esileikin esiasteeksi.

Nyt sanoisin tälle vasta seurustelun aloittaneelle 19-vuotiaalle itselleni, että sinä yönä, kun uusi seurustelukumppanisi tulee humalassa luoksesi ja alkaa käpälöimään, sanot sille, että LOPETA! Ja jos hän ei lopeta, niin heitä se ulos ja unohda koko mulkku. Valitettavasti tämän ko. yön jälkeen olimme reilu neljä vuotta yhdessä, mutta tulipahan opittua paljon asioita.

Niin, että Made, ehkä vaimosi kokee helpotusta siitä, että saat seksiä muualtakin, eikä se ole kokonaan yksin hänen harteilla. Voin kertoa, että kyllä se seksin ruinaaminen tuntuu siitä "pihtaajastakin" yhtä pahalta kuin ruinaajastakin, ellei jopa pahemmalta. Ei se ole kiva aina torjua toinen, vaan kyllä sitä varmasti haluaisi itsekin seksiä haluta, mutta ruinaaminen vain pahentaa sitä haluttomuutta. Sitten sitä ollaankin noidankehässä, jota ei helpolla murreta. Se olisikin hyvä selvittää juurta jaksain, että mikä sen haluttomuuden aiheuttaa/-i, esim. seksuaaliterapeutin vastaanotolla, joko yksin tai yhdessä.

Parisuhteissa kaiken a ja o on kommunikointi. Asioista, tunteista ja ajatuksista olisi hyvä pystyä puhumaan kumppaninsa kanssa - meistä kun kukaan ei ole ajatustenlukija. Mistä sitä muuten tietää, mitä toinen käy päänsä sisällä läpi, jos niitä ei jaa toiselle?

Ja nyt, kun kerta pääsin vauhtiin, niin annetaanpa sormien räplätä:
Minua niin kovin aina vihloo nämä tällaiset haluttomuuskeskustelut, kun niissä syyllistetään sitä "pihtaajaa", ja ylipäätään käytetään termiä "pihdata". Aivan niin kuin olisi jokin velvollisuus "antaa" seksiä, jotta toinen voi sitä "saada". Seksin kun pitäisi olla yhteispeliä, eikä vain yhden tyydyttämistä ja huomioimista. Eri asia on sitten vastikkeellinen seksi, joka ei taas mielestäni kuulu terveeseen parisuhteeseen, mutta harmillisen monissa parisuhteissa näin käy, että seksistä tuleekin kaupantekoväline. Minun näkemys tällaisista parisuhteista on se, että nämä suhteet eivät ole tasapainoisia, tasa-arvoisia eikä terveitä. Jompikumpi on aktiivisempi panostamaan parisuhteeseen ja kodinhoitoon.

Hyvin tuttu ja suorastaan stereotyyppinen suomalainen heteroparisuhdehan on sellainen, jossa nainen on perheenpää ja tekee kaikki isot päätökset, mies on taantunut lapsen rooliin, eikä ota vastuuta oikein mistään. Nainen hoitaa huushollin ja valitsee autonkin, mies käy kaupassa, eikä uskalla sanoa omia, eriäviä mielipiteitä esim. olohuoneen verhojen suhteen, koska nainen tyrmää tämän ideat kuitenkin. Sitten nainen puhuu omissa tyttöporukoissaan, kuinka "huonosti koulutettu" se oma Pertti on, kun se ei tee mitään. Istuu vain sohvalla ja syö makkaraa. Joku toinen taas leveilee, miten hänen Ismonsa pitää pihanurmikosta huolen - kyllä on hyvin koulutettu! No, toki on, kun on paristi pitänyt laittaa Ismo "ulkoruokintaan" lasten leikkimökkiin ja samalla antanut selibaattikoulutusta kaksi kuukautta, kun on tullut tunnin myöhässä poikain ryyppyillasta kotiin ja vielä aivan ympäripäissään!

Niin, että sitä minä kysyn vain, että miten tällaisen "äitimamman" pitäisi innostua tällaisesta vastuuttomasta "aikuisesta lapsesta" seksuaalisesti ja päinvastoin? Tällaisissa parisuhteissa on niin paljon solmuisia epäkohtia, ettei ihmekään, jos se seksi sieltä ensimmäisenä häviää. Ja niinhän sitä monesti käykin, että parisuhteen ongelmat näkyvät ensimmäisenä juuri seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Poissa Seepeli

  • Sr. Member
  • Viestejä: 11411
  • ******* Saisi mikroaaltouunilla pillua
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #31 : Elokuu 21, 2019, 08:41:36 »

^
Hyvä kirjoitus, ajatuksia herättelevä, monia ansiokkaita ja paikkansapitäviä nostoja parisuhteista.

Ymmärrän stereotyyppisen kulman sen varmistamiseksi että ajatus välittyy lukijalle asti. Silti tuosta kun mainittiin että nainen on tosiasiassa perheen pää ja mies on taantunut lapseksi, voisiko ajatella että tämä on ehkä muna-kana case. Kumpi olikaan ensin. Joutuuko nainen ottamaan perheen pään roolin kun mies on lapsi. Vai alkaako nainen kohtelemaan miestä kuin lasta, johon mies suostuu konflikteja välttääkseen. Varmaan esimerkkejä on molemmista tavoista meillä itse kullakin kun katselemme lähipiiriämme.

Mies näkökulmaa. Ei kukaan aikuinen halua olla lapsi, eli että kohdellaan kuin lasta. Parisuhteessa pitää hyväksyä toiset mielipiteet, vaikka niistä verhojen väreistä. En pidä kaukaa haetulta että mies jota kohdellaan kuin lasta, lähtee esimerkiksi tapaamaan sihteeriä. Joka kohtelee tätä kuin aikuista miestä.

Valuuko kotona lapsena opittu ja nähty malli meille kun olemme itse aikuisia? Ihan varmasti valuu. Mutta jos me haluamme olla parempia kuin vanhempamme niin meidän pitäisi jaksaa murtaa tätä opittua mallia omassa elämässämme. Joskus se on todella vaikeaa... Eli naiset, älkää kohdelko miestä kuin lasta (vaikka se olisi kuinka kivaa) ja miehet uskaltakaa olla aikuisia (vaikka se tarkoittaisi sitä että on eri mieltä naisen kanssa).

Mutta samaan hengenvetoon sanon että maailma eikä parisuhteet ole mustavalkoisia. Jokaisessa parisuhteessa on asioita jotka yhdistää ja jotka erottaa. Itsekukin joutuu päättämään mitä painottaa ja sen mukaan sitten eletään.

Amator

Poissa Pekka.Karvo

  • Puudeli
  • Sr. Member
  • Viestejä: 1415
  • ***** Huikea tyyppi
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #32 : Elokuu 21, 2019, 09:00:31 »
^ja^^

Loistavia plussan arvoisia kirjoituksia molemmat.

Tarttuisin tuohon Sinin kirjoitukseen tuosta painostuksesta ja seksuaalisesta ahdistelusta. Ensinnäkin olen todella iloinen että olet päässyt irti tuommoisesta suhteesta, koska nuo asiat eivät todellakaan kuulu parisuhteeseen. Joskus meillä miehilläkin on vaikeuksia ymmärtää naista ja sitä ei ainakaan helpota se että joskus naiset kertovat että heidän fantasiansa on tulla otetuksi kovasti.
Tuo muna kana vertaus oli todella osuva Seepeliltä, koska parisuhde on todella vaikea laji ja halut ja käyttäytyminen muuttuu ajan ja iän myötä niinkuin myös ymmärtämyksemme myös itseämme ja muita kohtaan.
Hmmm. Sanoisin vaan että erittäin hyviä pohdintoja asiasta ja todella vaikea asia ihmismielen ymmärrettäväksi.
Sitä saa mitä sattuu tulemaan

Poissa Venla

  • Huora
  • Sr. Member
  • Galleria (131)
  • Viestejä: 3077
  • ******** Lähellä täydellisyyttä
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #33 : Elokuu 21, 2019, 10:06:01 »
Sin1 tuossa hyvin kirjoittikin että parisuhteen ongelmat näkyy helposti ensin siinä että seksi loppuun. Joskus nämä ongelmat varmaan on molempien tiedossa, mutta joskus käy niin että toinen jää ihmettelemään mitä tapahtui.

Tuo mies aikuisena lapsena on aika yleinen mitä näkee. Usein myös kuulee kuinka miehet ihan pitää hyvänä ominaisuutenaan itsessään poikamaisuutta jo aikamies iällä. Tässä on iso ero siihen miten veikkaisin että iso osa naisista tuon näkee. Ei lapsellisuus ole millään tavalla viehättävä piirre aikuisessa miehessä. Eikä se varsinkaan seksuaalista halua kasvata. Ei seksiä harrasteta poikien vaan miesten kanssa.

Aika usein myös kuulee näissä keskusteluissa noista kotitöistä. Ne nyt vaan on pakko hoitaa, mutta jopa niiden jakamista tärkeämpää saattaa olla sen arjen pyörittämisen koordinointi. Kuka kantaa vastuun että kaikki tapahtuu ajallaan ja suunnittelee aikataulutusta. Tämä tietysti erityisesti lapsiperheissä. Tuosta se henkinen kuormitus meinaan tulee, ei itse tiskien tiskaamisesta tai janipetterin harkkoihin kuskaamisesta.

Itsekin seksittömässä avioliitossa eläneenä tiedän että niihin syihin on vaikea jollei mahdoton päästä kiinni. Itselleni jäi fiilis ettei toinen sitten kuitenkaan pystynyt joko täysin rehellisesti sanomaan tai itselleenkään tunnustamaan mistä johtui että ns. alkoi pihtaamaan. Mutta en tätä ihmettele kovin, koska tietyt ongelmat johtivat eroon, ja eiköhän ne samat ongelmat olleet juurisyynä seksin loppumisellekin.
 
Mutta haluaako monikaan sitten tosissaan käsitellä liitoissaan niitä perimmäisiä ongelmia? Voi olla että ihmiset mieluummin pitää sen illuusion että kaikki muu on hyvin, mutta seksi vain puuttuu. Koska oikeasti ei ole halua/rohkeutta erota.
Tunteella ja taidolla - suomalaista laatutyötä 😎

Poissa Vieras0028

  • Hero Member
  • Viestejä: 705
  • ***** Huikea tyyppi
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #34 : Elokuu 21, 2019, 15:11:18 »

Ymmärrän stereotyyppisen kulman sen varmistamiseksi että ajatus välittyy lukijalle asti. Silti tuosta kun mainittiin että nainen on tosiasiassa perheen pää ja mies on taantunut lapseksi, voisiko ajatella että tämä on ehkä muna-kana case. Kumpi olikaan ensin. Joutuuko nainen ottamaan perheen pään roolin kun mies on lapsi. Vai alkaako nainen kohtelemaan miestä kuin lasta, johon mies suostuu konflikteja välttääkseen. Varmaan esimerkkejä on molemmista tavoista meillä itse kullakin kun katselemme lähipiiriämme.

Mies näkökulmaa. Ei kukaan aikuinen halua olla lapsi, eli että kohdellaan kuin lasta. Parisuhteessa pitää hyväksyä toiset mielipiteet, vaikka niistä verhojen väreistä. En pidä kaukaa haetulta että mies jota kohdellaan kuin lasta, lähtee esimerkiksi tapaamaan sihteeriä. Joka kohtelee tätä kuin aikuista miestä.

Valuuko kotona lapsena opittu ja nähty malli meille kun olemme itse aikuisia? Ihan varmasti valuu. Mutta jos me haluamme olla parempia kuin vanhempamme niin meidän pitäisi jaksaa murtaa tätä opittua mallia omassa elämässämme. Joskus se on todella vaikeaa... Eli naiset, älkää kohdelko miestä kuin lasta (vaikka se olisi kuinka kivaa) ja miehet uskaltakaa olla aikuisia (vaikka se tarkoittaisi sitä että on eri mieltä naisen kanssa).



Oma näkemykseni on, että nainen kohtelee miestä vähempiarvoisena, jolloin mies taantuu lapsen rooliin. Tämän olen huomannut sekä omista että muiden parisuhteita sivusta seuranneena. En tiedä, miten muilla on päästy siihen pisteeseen, mutta omassa lapsuudenperheessäni asiat menivät niin, että kun minä synnyin, vuosia vanhemmasta veljestäni tuli näkymätön vanhemmilleni. Minä sain aina tahtoni läpi, ja veljeni sai syyt niskoilleen minun kiusaamisesta, kun hänellä lopulta menit hermot minuun, kun härnäsin häntä tarpeeksi pitkään. Veljeni uppoutui videopelien maailmaan jo pikkupoikana ja flegmatisoitui telkkarin ääreen. Hänen ei koskaan tarvinnut ottaa minkäänlaista vastuuta perheessämme, esim. huoneensa pitämisestä siistinä (ainakin tällainen mielikuva minulla on), eikä kyllä minunkaan. Meiltä ei ikinä vaadittu mitään.

Myöhemmin aikuisiälläkään veljeni ei ole ottanut vastuuta oikein mistään. Vanhempiemme eron jälkeen minä muutin äidin luo ja veljeni asui isän kanssa pitkälle aikuisikään, kunnes tapasi nykyisen puolisonsa ja muutti tämän kanssa yhteen. Heidän parisuhteensa on aivan todella hirveää katseltavaa: veljeni ei tee yhtään mitään, möllöttää vain telkkarin ääressä, kun puolisonsa pyörittää koko arkea ja jatkuvasti valittaa, miten paska mies hänellä on, kun tämä ei tee mitään. Heidän suhteensa on täydellinen esimerkki äiti-mieslapsi-suhteesta, ja aivan varmasti molemmilla on todella paha olla. Olen jo vuosia odottanut heidän eroa, mutta kun ei.

Minä taas olen ollut se kauhea "justiina" parisuhteissani ja räjähdellyt, jos asiat eivät ole menneet minun pääni mukaan, jolloin kumppanini ovat vetäytyneet taka-alalle ja tossun alle, ja lopulta asiat ovat menneet siihen, että minä olen tehnyt kaikki päätökset ja kumppanini ovat vain myötäilleet minua eivätkä ole uskaltaneet ilmaista enää eriäviä mielipiteitään. Aivan kauheaa! En minä sellaista parisuhdetta halua. Sitä paitsi, jos yksin tekee kaikki päätökset, on se lopulta aika raskas taakka, ja vaikka miten kysyisi toisen mielipidettä, niin sitä ei enää tietyn pisteen jälkeen saa, mitä en kyllä ihmettele yhtään.

Tässä siis klassinen esimerkki näistä parisuhderooleista. Sekin on merkittävä ja huomioimisen arvoinen seikka, että itseasiassa kulttuurissamme ei aivan hirveästi oteta miesten tunteita ja ajatuksia huomioon. Yhtenä syynä varmaan se, että eihän miesten sovi tunteita näyttää tai puhua niistä, sehän olisi homoa. Miehet on jossain määrin unohdettu ja sysätty syrjään.

Vasta äskettäin Facebookissa pyöri mainos tällaisesta tapahtumasta tai kurssista, joka oli suunnattu isille. Ilmeisesti se oli joku vertaistukiryhmä tuoreille isille, jossa käsiteltäisiin, mitä isäksi tuleminen merkitsee tms. Surullista tässä ilmoituksessa oli se, että - yllätys, yllätys - se oli saanut mm. nauru-reaktioita, ja kommenteissakin oli jotain halveksivaa ja pilkkaavaa, että pyh, miehetkö muka tarvitsevat tuollaista neiteilyä. No, kyllä tarvitsevat! Yhtä lailla mieskin on tunteva ja ajatteleva, herkkä ihminen, kuten nainenkin. (En nyt muista, liittyikö se edes isyyteen, vai mihin, mutta pointti tullee selväksi.)

Minusta on aivan todella ihanaa, että saan tehdä tällaista työtä, jossa pystyn antamaan voimauttavia hetkiä ja kokemuksia miehille, joista hyvin moni saattaa kokea olevansa unohdettu ja syrjäytetty etenkin parisuhteessaan mutta myös tietyllä tasolla yhteiskunnassamme. On etuoikeutettua saada nähdä se ihana herkkä puoli suomalaisissa miehissä, jota en ole koskaan päässyt todistamaan omissa parisuhteissani. Se tässä työssä onkin parasta, kun saan antaa asiakkailleni tunteen olla haluttu, seksikäs ja eritoten NÄKYVÄ Mies.

Poissa Vieras0028

  • Hero Member
  • Viestejä: 705
  • ***** Huikea tyyppi
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #35 : Elokuu 21, 2019, 15:17:49 »
Joskus meillä miehilläkin on vaikeuksia ymmärtää naista ja sitä ei ainakaan helpota se että joskus naiset kertovat että heidän fantasiansa on tulla otetuksi kovasti.

Tämä on kyllä totta. Tässä kohtaahan teidän miesten todellakin pitäisi olla ajatustenlukijoita, jotta tietäisitte, mikä on se täydellinen hetki ryhtyä tätä fantasiaa toteuttamaan, koska sehän pitäisi tietää sanomatta. Muutenhan tunnelma on pilalla!

Mutta vakavasti ottaen, niin kinkymaailma on kyllä sellainen, jossa rajat ja niiden kunnioitus ovat ensiarvoisen tärkeää. BDSM opettaa kurinalaisuutta rajojen asettamisen ja noudattamisen lisäksi. Jonkinlainen Johdanto BDSM:ään -kurssi olisi hyvä jokaisen käydä, hahah.

Poissa Made

  • Full Member
  • Viestejä: 141
  • ** Piristää muiden päivää
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #36 : Elokuu 21, 2019, 23:14:28 »
Niin, että Made, ehkä vaimosi kokee helpotusta siitä, että saat seksiä muualtakin, eikä se ole kokonaan yksin hänen harteilla. Voin kertoa, että kyllä se seksin ruinaaminen tuntuu siitä "pihtaajastakin" yhtä pahalta kuin ruinaajastakin, ellei jopa pahemmalta. Ei se ole kiva aina torjua toinen, vaan kyllä sitä varmasti haluaisi itsekin seksiä haluta, mutta ruinaaminen vain pahentaa sitä haluttomuutta. Sitten sitä ollaankin noidankehässä, jota ei helpolla murreta. Se olisikin hyvä selvittää juurta jaksain, että mikä sen haluttomuuden aiheuttaa/-i, esim. seksuaaliterapeutin vastaanotolla, joko yksin tai yhdessä.

Koin enemmänkin että mun tunnustus avas suoremman keskustelun ongelmista. Just niinkuin Venla sanoi: "Mutta haluaako monikaan sitten tosissaan käsitellä liitoissaan niitä perimmäisiä ongelmia?" Sehän hupakoissa käyntini tunnustu meni niin että odotin hirveetä paskamyrskyä ja olin varautunut että saattaa johtaa eroon. No sit änkytin ja takertelin sanoja suustani: "Öö ööh öö...mä kävin tänä aamu huorissa..". Siit seuras tosi hämmentynyt ilme ja sen jälkeen tiukkaan sävyyn sateli kysymyksiä ja niihin nöyränä vastailujen jälkeen seuras hiljaisuus ja annoin vaimon sulatella asiaa. Sit hän tulikin luokseni ja halas mua ja sanoi: "että ei se haittaa, kiitos rehellisyydestäsi!" Se oli kyllä paras juttu mitä parisuhteessamme oli pitkään aikaan tapahtunut! Sit alettiin oikeesti punnailemaan asioita, miettimään mitä kumpikin haluaa ja mikä on tärkeetä ja tyhjennettiin luurangot kaapeista ja sovittiin uusia vähän avoimempia pelisääntöjä.

Nää auttoi pääsemää ulos siit "noidankehästä" ja näkemään asiota ulkoota päin. Sen jälkeen ei olla tapeltu enään seksistä, kun en ole ottanu itseeni siit vaikka välillä on hiljaisempia jaksoja. Täl hetkellä oon tyytyväinen parisuhteeni seksielämään ja tietty myös koko parisuhteeseen. Ton mun viestin oli tarkoituskin olla vähän sellainen, että toivoa on vaikka joskus synkältä näyttää kannuste ja samalla kertomus että oikeasti hupakoissa käynti voi parantaa montaakin asiaa elämässä.

Sehän se on kun ongelma on päältä niin hemmetin yksinkertainen (ei muuta ku sänkyyn vaan ja panemaan :) ), mutta syvemmältä kuitenkin, niin pirun monimutkaista. :)
Turskalaji. Vanhoissa kansantarinoissa jumala loi kaikki kauniit kalat järviimme, mutta made oli niin ruma, että sen täytyi olla pirun luoma.

Poissa Made

  • Full Member
  • Viestejä: 141
  • ** Piristää muiden päivää
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #37 : Elokuu 21, 2019, 23:26:59 »
...Mäkään en enään kinu seksiä, mutta useasti kyllä vihjailen. Eikä vaimokaan enään pihtaile, vaikka useasti kyllä kieltäytyy.  :D ;)
Turskalaji. Vanhoissa kansantarinoissa jumala loi kaikki kauniit kalat järviimme, mutta made oli niin ruma, että sen täytyi olla pirun luoma.

Poissa Vieras0028

  • Hero Member
  • Viestejä: 705
  • ***** Huikea tyyppi
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #38 : Elokuu 21, 2019, 23:41:15 »
...Mäkään en enään kinu seksiä, mutta useasti kyllä vihjailen. Eikä vaimokaan enään pihtaile, vaikka useasti kyllä kieltäytyy.  :D ;)

Hahah, ihana!  :D

Ja siis muutenkin tosi ihana kuulla, että teillä lähti solmut aukeamaan, kun vain olit avoin ja rehellinen. Ja ROHKEA! Aivan todella rohkea veto, rispektit!

Niin se vain on, että kommunikointi on kaiken alku ja juuri - kaikissa ihmissuhteissa.

Poissa Gentleman

  • Herrasmies
  • Sr. Member
  • Viestejä: 4337
  • ****** Rakastajien aatelia
Vs: Mikä parisuhteessa on tärkeää?
« Vastaus #39 : Elokuu 22, 2019, 09:10:53 »
Ideaali tilannehan monelle olisi tuollainen missä voisi toiselle tunnustaa suoraan omat murheet ja sen jälkeen käydä keskustelua rakentavassa hengessä. Todellisuus voi tosin olla toinen ja sen vuoksi moni pitäytyy pysymään vaiti ja tyytyy kohtaloonsa.
𝕹𝖔𝖗𝖒𝖆𝖑 𝖎𝖘 𝖆𝖓 𝖎𝖑𝖑𝖚𝖘𝖎𝖔𝖓. 𝖂𝖍𝖆𝖙 𝖎𝖘 𝖓𝖔𝖗𝖒𝖆𝖑 𝖋𝖔𝖗 𝖙𝖍𝖊 𝖘𝖕𝖎𝖉𝖊𝖗 𝖎𝖘 𝖈𝖍𝖆𝖔𝖘 𝖋𝖔𝖗 𝖙𝖍𝖊 𝖋𝖑𝖞.