Olen pohtinut, elämmekö me kiireessä. Opiskeluaikoina näin oli ja toivottavaakin, että opinnolliset koulutyöt edistyivät toivotuissa deadlinessa ja jotta olisi edes jotakin mahdollisuuksia pärjätä realistisesti esim. psykan pääsykokeessa.
Mutta nyt tilanne on tyystin toinen. On kesä eikä mikään kiire. Olen ihmisille sanonutkin ystävällisen kannustavassa hengessä juuri tuosta hetkisyyden ja kiireettömyyden merkityksestä - sellaisella asenteella kannattaisi ehkä tsempata enemmänkin ihmisiä. Mutta ikävä kyllä me kaikki kärsimme kiireestä aika ajoin elämässä joko tahtomatta tai tietoisella hulluudella viedä oman elämänsä unelmaa eteenpäin.
Nyt kuitenkin kesän kynnyksellä suorastaan toivon, ettei kenelläkään saisi olla liian kiire. Että ehtisi istahtamaan ja rentoutumaan yhteisillä nautinnoilla pidemmäksikin ajaksi. Jos se on toivottua ja toivotulta hupakolta, se ei kysy lompakon budjettia. Sellaista kiireetöntä hellimistä on luvassa niille, jotka aitoa irtiottoa ajasta todella tahtovat ja jotka todella ovat laatutietoisen meiningin perässä, sillä jotkut hupakot sellaista tarjoavat. Tälleen yleistävällä tasolla ilmaistuna.
Se jää jokaisen itse päätettäväksi, kuka sitten kenellekin on laatutietoista meininkiä ja tyttöystäväkokemusta parhaimmillaan.
Tähän vastasin vain itse kolmen ja puolen vuoden hupakointikokemuksella, joka tasan ei ole jäänyt kaduttamaan vaan palkitsemaan entistä enemmän, kun tietää, että on saanut jakaa yhteistä lämpöä ja tehdä toisille ihmisille aitoa hyvää hyvästä sydämestä, myötäelämisen ja oman omantunnon puolesta.