Barcelonassa nuorena ylioppilaana elämäni ensimmäisellä tuhruisella interraililla vuonna 1979. Maailma oli silloin vähän erilainen kuin nykyään ja matkustaminenkin paljon vaivalloisempaa. Ei ollut halpalentoyhtiöitä ja Barcelonankin saavuttamiseen Oulusta tarvittiin oikeastaan junakyyti. Jos ei pakettimatkat Kanariansaarille tai Mallorcalle kiinnostaneet, niin juna oli oikeastaan se ainoa vaihtoehto nähdä maailmaa. Finnairin reittilentoihinhan ei silloin ollut varaa kuin ministereillä, jotka hekin matkustivat tietenkin valtion piikkiin.
Mutta oli kyllä Barcelonakin aivan erilainen kuin nykyään. Espanjahan oli vapautunut kenraali Francon sotilasdiktatuurista vasta vuonna 1976, ja nuori tasavalta oli kyllä lähes 40 vuotta kestäneen oikeistodiktatuurin jäljiltä vielä lähinnä kehitysmaata. Mutta jotenkin todella hieno fiilis Barcelonassa kyllä oli. Elämänusko ja luotto tulevaisuuteen oli ihmisillä kova. Francon sortamat katalaanitkin saivat taas puhua omaa äidinkieltään ja katujen nimikylteissä oli kadunnimi myös heidän omalla kielellään. Se tuntui olevan tosi suuri ylpeyden aihe barcelonalaisille.
Elämänsä ensimmäistä kertaa ulkomailla olevan oululaispojan pää oli kyllä ympyrkäisillään kaikesta hienosta näkemästään. Gaudin hienosta arkkitehtuurista ja Pablo Picasson ja Joan Miroon kotimuseoista. Ja kauniista espanjattarista. Koko se viimeiset noin 500 metriä Ramblasin sataman puoleisesta osasta oli yhtä suurta katubordellia. Iltaisin ja öisin niitä Ramblasilla itseään kaupittelevia naisia oli siis satoja. Jos ei jopa tuhansia. Kaikki ne Ramblasin sillä alueella olevat rakennukset olivat tuntihotelleja. Eli naiset pyydystivät asiakkaan kadulta ja sitten mentiin touhuamaan siihen lähimpään tuntihotelliin. Tosin niillä naisilla oli tietenkin kontrahdit jonkin tietyn tuntihotellin kanssa.
Ujolla oululaispojalla meni kyllä pari ensimmäistä yötä siinä ihan katsellessa sitä touhua. Jotenkin oudosti se vaan veti puoleensa. Se touhu. Olin yhtä sellaista kypsää senjoriittaa siinä pari yötä katsellut ja juteltukin oltiin kyllä, mutta mieliteostani huolimatta en jotenkin uskaltanut. Mutta kolmantena yönä tämä lady tarttui käteeni ja teki päätöksen puolestani. Muistan kuinka sen hotellin portaita ylös noustessa katselin sitä edellä keinuvaa hekumallista persettä, mutta uskaltaa nipistää en mieliteosistani huolimatta arvannut. Huoneessa sitten katselin naiseni riisuntumista. Tumput suorana kuin joku H. Moilanen. Senorita käski sitten luokseen ja riisui shortsini. Niiden lisäksi minulla ei muuta ollutkaan kuin sandaalit ja t-paita. Ja sitten sain elämäni ensimmäisen blowjobin. Muistan kuitenkin jotenkin vieläkin kuinka hienolta se tuntui. Tähdet säkenöivät hetken silmissäni ja sitten mälli lähti. Ja sitä riitti kyllä. Varmaan piimäpurkillinen. Tämä senoritani olla tukehtua spermaani. Kun lady sai henkeä, niin hän tulistui aivan totaalisesti. Sain valtavan espanjankielisen sanaryöpyn osakseni, josta en tosin ymmärtänyt sanaakaan. Tajusin kuitenkin eleistä ja ilmeistä sen, että minun olisi pitänyt varottaa senjoa ennen kuin lasti lähti ampumaan. No yritin pyydellä anteeksi ja hän leppyi aika nopeasti. Vei minut suihkuun ja peseskeli sotkut pois. Sitten hän opetti minut tekemään seksiä vähän pitmmän kaavan mukaan
.
Kokemus oli niin hieno että leijuin koko sen seuraavan päivän. Ja kun ilta saapui, niin askeleeni johtivat minut Ramblasille saman ladyn luo. Sain kyllä hienoa opastusta rakastelun saloihin. Aikaisemmat vaatimattomat kokemuksenihan olivat lukiopojan tyttöystävän nussimista kotibielissä peiton alla. Meni kyllä sitten sinä syksynä pitkään ennen kuin Rattori-lubin opiskelijatytöt alkoivat taas kocouria kiinnostamaan.
Monena vuonna sitten käytiin Barcelonassa interrailaamassa ja nussimassa opiskelijan kesätienestit. Tätä elämäni ensimmäistä Ramblasin senoritaa en enää koskaan kohdannut. Yritin kyllä etsiä. Mutta monia muita aivan upeita Ramblasin espanjattaria kyllä reissuillani tapasin. Vuosi 1982 on erityisesti jäänyt mnieleen. Silloin pelattiin jalkapalloilun mm-kisat Espanjassa ja Barcelona oli aivan liekeissä. Espanja ei silloin vielä ollut aivan maailman terävimmällä huipulla jalkapalloilussa, mutta fiilis oli kyllä tosi hieno. Espanjalaiset olivat niin ylpeitä saavutuksistaan tämän uuden itsenäisyyden ja demokratian saralla. Ja jalkapalloilun mm-kisojen kisaisännyys oli Espanjalle tietenkin suuri kunnian ja luottamuksen osoitus. Sitten Espanjan vaurastuessahan Barcelonakin myös siistiytyi ja pesi lopullisesti kasvonsa vuoden 1992 kesäolympialaisiin. Koko Barcelonan satama ja uimaranta rakennettiin aivan uudelleen ja rantabulevardeilla oli nyt maratoonareittenkin mukava juosta. Myös Ramblasin sataman puoleinen osa siistittiin ja paljolti uudisrakennettiin. Prostituutio sai siirtyä seksiklubeihin. Mutta todella hienot muistot minulle niistä Ramblasin vanhoistakin ajoista jäivät. Ja jonkinlainen ikuinen fetissi katuprostituoituihin
.
Mutta oli kyllä Barcelonakin aivan erilainen kuin nykyään. Espanjahan oli vapautunut kenraali Francon sotilasdiktatuurista vasta vuonna 1976, ja nuori tasavalta oli kyllä lähes 40 vuotta kestäneen oikeistodiktatuurin jäljiltä vielä lähinnä kehitysmaata. Mutta jotenkin todella hieno fiilis Barcelonassa kyllä oli. Elämänusko ja luotto tulevaisuuteen oli ihmisillä kova. Francon sortamat katalaanitkin saivat taas puhua omaa äidinkieltään ja katujen nimikylteissä oli kadunnimi myös heidän omalla kielellään. Se tuntui olevan tosi suuri ylpeyden aihe barcelonalaisille.
Elämänsä ensimmäistä kertaa ulkomailla olevan oululaispojan pää oli kyllä ympyrkäisillään kaikesta hienosta näkemästään. Gaudin hienosta arkkitehtuurista ja Pablo Picasson ja Joan Miroon kotimuseoista. Ja kauniista espanjattarista. Koko se viimeiset noin 500 metriä Ramblasin sataman puoleisesta osasta oli yhtä suurta katubordellia. Iltaisin ja öisin niitä Ramblasilla itseään kaupittelevia naisia oli siis satoja. Jos ei jopa tuhansia. Kaikki ne Ramblasin sillä alueella olevat rakennukset olivat tuntihotelleja. Eli naiset pyydystivät asiakkaan kadulta ja sitten mentiin touhuamaan siihen lähimpään tuntihotelliin. Tosin niillä naisilla oli tietenkin kontrahdit jonkin tietyn tuntihotellin kanssa.
Ujolla oululaispojalla meni kyllä pari ensimmäistä yötä siinä ihan katsellessa sitä touhua. Jotenkin oudosti se vaan veti puoleensa. Se touhu. Olin yhtä sellaista kypsää senjoriittaa siinä pari yötä katsellut ja juteltukin oltiin kyllä, mutta mieliteostani huolimatta en jotenkin uskaltanut. Mutta kolmantena yönä tämä lady tarttui käteeni ja teki päätöksen puolestani. Muistan kuinka sen hotellin portaita ylös noustessa katselin sitä edellä keinuvaa hekumallista persettä, mutta uskaltaa nipistää en mieliteosistani huolimatta arvannut. Huoneessa sitten katselin naiseni riisuntumista. Tumput suorana kuin joku H. Moilanen. Senorita käski sitten luokseen ja riisui shortsini. Niiden lisäksi minulla ei muuta ollutkaan kuin sandaalit ja t-paita. Ja sitten sain elämäni ensimmäisen blowjobin. Muistan kuitenkin jotenkin vieläkin kuinka hienolta se tuntui. Tähdet säkenöivät hetken silmissäni ja sitten mälli lähti. Ja sitä riitti kyllä. Varmaan piimäpurkillinen. Tämä senoritani olla tukehtua spermaani. Kun lady sai henkeä, niin hän tulistui aivan totaalisesti. Sain valtavan espanjankielisen sanaryöpyn osakseni, josta en tosin ymmärtänyt sanaakaan. Tajusin kuitenkin eleistä ja ilmeistä sen, että minun olisi pitänyt varottaa senjoa ennen kuin lasti lähti ampumaan. No yritin pyydellä anteeksi ja hän leppyi aika nopeasti. Vei minut suihkuun ja peseskeli sotkut pois. Sitten hän opetti minut tekemään seksiä vähän pitmmän kaavan mukaan
.Kokemus oli niin hieno että leijuin koko sen seuraavan päivän. Ja kun ilta saapui, niin askeleeni johtivat minut Ramblasille saman ladyn luo. Sain kyllä hienoa opastusta rakastelun saloihin. Aikaisemmat vaatimattomat kokemuksenihan olivat lukiopojan tyttöystävän nussimista kotibielissä peiton alla. Meni kyllä sitten sinä syksynä pitkään ennen kuin Rattori-lubin opiskelijatytöt alkoivat taas kocouria kiinnostamaan.
Monena vuonna sitten käytiin Barcelonassa interrailaamassa ja nussimassa opiskelijan kesätienestit. Tätä elämäni ensimmäistä Ramblasin senoritaa en enää koskaan kohdannut. Yritin kyllä etsiä. Mutta monia muita aivan upeita Ramblasin espanjattaria kyllä reissuillani tapasin. Vuosi 1982 on erityisesti jäänyt mnieleen. Silloin pelattiin jalkapalloilun mm-kisat Espanjassa ja Barcelona oli aivan liekeissä. Espanja ei silloin vielä ollut aivan maailman terävimmällä huipulla jalkapalloilussa, mutta fiilis oli kyllä tosi hieno. Espanjalaiset olivat niin ylpeitä saavutuksistaan tämän uuden itsenäisyyden ja demokratian saralla. Ja jalkapalloilun mm-kisojen kisaisännyys oli Espanjalle tietenkin suuri kunnian ja luottamuksen osoitus. Sitten Espanjan vaurastuessahan Barcelonakin myös siistiytyi ja pesi lopullisesti kasvonsa vuoden 1992 kesäolympialaisiin. Koko Barcelonan satama ja uimaranta rakennettiin aivan uudelleen ja rantabulevardeilla oli nyt maratoonareittenkin mukava juosta. Myös Ramblasin sataman puoleinen osa siistittiin ja paljolti uudisrakennettiin. Prostituutio sai siirtyä seksiklubeihin. Mutta todella hienot muistot minulle niistä Ramblasin vanhoistakin ajoista jäivät. Ja jonkinlainen ikuinen fetissi katuprostituoituihin
. 
