Jos on pakko mainita joku niin ehkä nuoruuden parisuhteessa narttumainen käyttäytyminen. Onneksi nekin on selvitetty ja pyydetty anteeksi puolin ja toisin.
Onpa kypsää käytöstä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mitenhän sen saisi puolin ja toisin ymmärrettyä asiat silloin ku ne on päällä eikä vuosia myöhemmin? Esimerkiksi lapset. Itse ainakin näin mitä lapsen kasvatus on, mutta ex-vaimo ei kuunnellut kun ne oli pakkomielle. Olin heikko ja nyt siitä kärsii kaikki (ei paljon, mutta erosta aina). En ole heikko enää, mutta olisi hyvä, että olisin ollut silloin vahva. Oman tytön osaan ainakin puhutella hyväksi jos alkaa fantasioimaan (liikaa) lapsista. Pakkomielle lapsista on kuin peliriippuvuus, ei sitä toinen pysty parantamaan jos toinen ei itse ymmärrä