Pyytämättä omaa tarinata
Suuri epävarmuus tekiä itellä on, että en kunnolla ole kehittynyt alakerran osalta(omasta mielestäni) yksikään palveluntarjoaja ei ole kylläkään moittinut, mutta kun raha on tilanteessa mukana,niin se olisi jo tökeryyden huipentuma mennä pilkkaamaan toisen killuttimia. Katkeruutta poden vieläkin terveydenhuollon suuntaan, kun lähes koko iän on saanut paljon rampata hoitajilla ja lääkäreillä diabeteksen takia,kukaan kun ei ole ottanut asiakseen todeta kehittymistä. Koulussakin on kuulemma luetun perusteella laaja terveys tarkastus,missä kattotaan kaikki paikat vaan ei meillä ollut,kerran joskus nelosluokan kohilla koulu terkkarin luona joku näppivoimiensa perusteella pähkinänsärkiä täti kopeloi pallukat mitä ilmeisimmin tavotteenaan saaha poitsu parkumaan,perkeles miten kovasti rutisteli,kyllä naama meikältä vääntyi pahasti irvistyken puoleen, noo nykyään kyllä jo tykkään sopivassa määrin tuotetusta kivusta kellari osastolle. Kukaan ei siis tuon tapahtuman jälkeen ilovärkejä tarkistanut, vasta seittemän toista vuotiaana otin ite asian puheeksi,silloin vielä asioin keskussairaalassa lasten puolella ja kaiken väitettiin olevan normaalia vaan sitten kun noin puolen vuoden kuluttua siirryin aikuisten puolelle, otin uudestaan puheeksi,että kovasti odottelen kasvupyrähdystä alakertaan, niin yhtäkkiä pampulat olikin ali kehittyneet,siitä sitten alkoikin teston korvaushoito,ensin jollain geelillä joka sitten muuttui kolmen kuukauden välein otettavaksi piikiksi. Kaiketi se pampuloitten koko teston määrään vaikuttaa,pienehköt ovat ja lisää pitää piikin muodossa ottaa. Hittolainen kun olin ennen niin ujo,olis pitäny ottaa kehityksen vajavaisuus puheeksi aikaisemmin, mutta niinkuin sanonta menee, paskat kun on jo housuissa, niin on myöhäistä...näillä mennään, ei kuiteskaan sokeripalaa ja pinsettejä tarvita,siihen mitä on,on tyytyminen.
, mutta tässä syy-seuraus saattaa olla "jos on testosteronia, puntilla käynti maistuu" eikä toisinpäin.